Aika tuntuu paremmalta ilman kelloa

Niin kuin Sää tuntuu paremmalta ilman Pekka Poutaa ja Sini koiraa.

Ripustaudumme täysin tunteessa numeroihin, kirjaimiin.

Jos sulkisi median ja olisi sokkona avaruudessa,
silloin kehittyisi luotettava ja suora suhde aikaan ja säähän.

Sää ja aika olisivat tosi.
Niitä ei enää tiedettäisiin kun tieto kerääntyy kokemukseksi päähän,
mutta niitä elettäisiin.

Säätä vastaan ei enää taisteltaisiin, mutta säästä nautittaisiin ja säässä oltaisiin vapaammin, eikä yritettäisiin paeta säätä kauppakeskukseen ja raitiovaunuun.

Elämä olisi säätä, eikä niin, että sää ei ole elämää.
Sade ja kylmä ei ole elämää.
Sade ja kylmä nimenomaan ovat juuri elämä, eikä mitään muuta, koska muuta elämää ei voi olla olemassakaan, paitsi sitä on kuitenkin kun istuu toimistotyössä.
Onko toimistotyö elämä? Ei ole ja on kun se on uusi tapa elää.
Toimistotöissä ei lähdetä ulos.
Pärjätkää hyvin toimistotöissä sitten ilman ilmaa, luontoa.
Syöttekö pillereitä tai mitä teette silloin?

Olen koditon koska toimistossa on vaikea elää.
Taistelen sisimmissäni luonnosta ja sivistyksestä.


Ilman kelloa ja säätiedotusta syntyy luottamusta luontoon ja intuitio syvenee kohti taivasta. Alkaa nähdä tapahtumia kokonaisuutena ja kuva ei ole sirpaleinen, vaikka sirpaleinen tiede synnyttää tai on tarkoitus kokonaiskuvaa kuka sinne asti pääsee. Pääsekö kokonaiseksi eläkeläinen?
Kokonaisuudessa yksityiskohdat eivät välttämättä löydy ja ajan kanssa voi olla, että kokonaiskuva ei kehity, joten olisi mentävä yksityiskohtiin, siis pysähdyttävä miettimään suljetussa tilassa elämän merkitystä, mikä synnyttää kellon ja säätiedotuksen.


Sää ja keho ovat hyviä kun keho kaipaa luontoa, koska tykkää luonnon vaikutuksesta kehoon. Keho kestää pahan sään nautinnollisesti. Siinä keho tietää mitä tarvitsee, eikä älyn tarvi kertoa siitä mitään. Keho kävelee ulos ja on tulematta takaisin.

Muu asia, jos ovi on auki ja sisällä on buffet pöytä, lämmintä ja notkuva pöytä.