Kukaan ei ole päässyt ikinä näkemään sisintäni

Ja ei tällä menolla kyllä pääsekään. Moni on ihastunut ja jopa rakastanut, ja se johtuu siitä, että olen hyvin tasapainoinen silloin kun tunteet eivät ole voimakkaat ja en ole voimakkaasti tykästynyt toiseen. Mutta jos satun tykästymään, pahimmassa tapauksessa rakastumaan, niin se henkilö kyllä kontrolloi tunneskaalaani miten sattuu, silloin sitä jaksaa antaa kaikkensa toiselle ,mutta sydän voi myös äkillisesti hylätä sinut, jos persoonasi ei miellytä, jos et ole fyysisesti tarpeeksi viehättävä. Se tekee sen, koska tietää että juttu ei silloin toimi, en minä mikään julma tunteilla leikkijä ole.

Todella harvaan naiseen koen mitään voimakkaampia tunteita, todella harvalla ihmisellä on niin kiltti ja viehättävä persoona, että sydän uskaltaisi sen hyväksyä. Todella harva nainen edes viehättää mua ulkoisesti niin paljoa, että uskaltaisin sydämeni antaa, tiiän et se kiinnostus loppuu aika lyhyeen jos et viehätä tarpeeks...

Ajattelisin,että jos hän antaisi mahdollisuuden, niin ehkä sieluni rauhaton ja tunteikas voisi vihdoin vähän rauhottua ja asettua aloilleen. Mutta ei, sen sijaan hän päätti jättää ikuisen arven tähän sieluun jo murrettuun ja rikottuun, noilla rumilla oletuksillaan. Tiesin aina, että olit herkkä ja tunteikas, mutta sen sijaan että olisit jutellut asioista minulle ,päätit että on parempi olettaa minusta asioita ja hylätä, satuttaa todella pahasti.

Tiesit, että olit erityinen mulle, mutta sulle se ei merkannut mitään, ei edes ne yöttömät yöt, vuodatetut kyyneleet, kirjoitetut rakkaudenvuodatukset ympäri nettiä, eikä se ,että olin jo tehnyt harkitun itsemurhasuunnitelman, ihan vain että saisimme olla yhdessä rinnakkaisulottuvuuksissa, mutta mikään ei liikuttanut sun jääsydäntä.

Olitkin paljon julmempi ja kylmempi, kuin mitä olisi voinut olettaa. En noita tekosyitä ja julmia oletuksia jaksanut kuunnella, ne oli ihan liikaa.. merkityksesi minulle ei johtunut pinnallisista asioista, vaan tuli jostain tosi syvältä, mitä näin sinussa, saatoin olla väärässä, mutta en kestäisi jos olinkin oikeassa.

Se olisi tragedia, ja monen ihmisen pahuuden, itsekkyyden,katkeruuden,oletusten tuottama lopputulos, jossa meidän tiemme erkanivat täysin rakennettujen valheiden siltojen takia, niinkuin narsistin kaverit varoittavat ystäväänsä narsistista, niin jotkut ihmiset suojieni takia kokevat sen tehtäväkseen varoittaa minusta, niinkuin olisin peili heidän virheilleen, ennen kuin edes sait tuntea sitä sisintä, niin tunsit vain suojahaarniskat ja omat syntini, ilman kahden aikuisen järkevää keskustelua, pelkkiä oletuksia, ja ajanhaaskausta.

Mutta jos todella, olet niin tyhmä ja sinisilmäinen, että uskot mieluummin muita ihmisiä, niin en usko,että meitä oli edes tarkoitettu yhteen. Koska hän ei ole tyhmä, tai kapeakatseinen idiootti.

Tiesin, että heti kun antaisin itseni tuntea, niin tähän se taas menisi. Olemattomasta kaivatusta haaveiluun, kyyneleet silmissä tai muistelemaan mikä tragedia tämä meidän olematon "juttu" oli, joka ei kerennyt edes puhkeamaan kukkaan.

En tiedä mikä itsessä on vialla, kun en kelpaa niille naisille, joita tarvitsen eniten, mutta ei se voi olla ulkonäkö tai persoona, ehkä se on vain, että tunteet alkaa tulvimaan ja niistä muodostuu hyvin voimakas myrsky. Ei sitä tervettä parisuhdetta kuitenkaan ilman tunnetta pystytä muodostumaan ja jos tunteet on jo alussa hatarat, niin ei siitä mitään tule.

Vaikea uskoa, etten kelvannut sinulle.. siinä oli jotain muuta, jotain josta et suostunut puhumaan kanssani, jotain jota et suostunut käsittelemään kanssani. Tosin tällä kertaa, en edes näyttänyt heti tunnetta.

No uskon, että ehkä joku toinen ymmärtäväisempi ja ajattelevaisempi, kiltimpi nainen pelastaa minut itseltäni. Haluan ihmisen, johon voin panostaa koko sydämelläni, siitä huolimatta, että se ei luota moniin tai päästä lähes ketään sisälleen.

Mutta sinun julmuuttasi en koskaan pystynyt ymmärtämään täysin, mikä sai sinut käyttäytymään sillä tavalla, satuttamaan niin paljon, tai ehkä kaikki se romanssihömppä, jota kulutin sai aivoni vain sulamaan, mutta yhä odotan, että löydän sen oikean.

Sen yhden jonka kaa on hyvä olla, sen naisen jonka kaa minun ei tarvitse olla epävarma tunteistani tai miettiä haluanko olla hänen kanssaan, hän joka saa minut tuntemaan. Oon pitänyt tunteitani liian kauan sisälläni, suojellakseni itseäni ja muita, nyt kun uskalsin vähän käsitellä niitä, niin kyyneliä vuodatettiin ja pahimmassa tapauksessa se menisi taas siihen, että hakkaisin itseäni, kun kokisin taas ne väärinymmärrykset tunteet joita tää julma puputyttö tahattomasti tai tahallaan mulle aiheutti.

Tiedäthän miten vahvaan epätoivoon se minut ajoi, kun väärinymmärsit ja tulkitsi minua kokoajan muiden kautta. En olisi välittänyt jos et olisi merkannut minulle mitään, mutta onnistuit saamaan minut vakuutelluksi, että olit se "oikea"... ja se sattui.