Ette usko en voi luottaa varmaan enää yhteenkään kaksilahkeiseen. En voi kertoa, mitä menin tekemään, mutta tavallaan testasin erään mulle tärkeeksi tulleen ihmisen uskollisuuden. Se jäi kiinni, niin että rapsahti ja sanoi vaan, että mene sitten niihin lestadiolaisten juttuihin, koska ilmeisesti vaadin häneltä jotain sellasta uskollisuutta, jota hän nyt ehkä kuvittelee vain lessuilla olevan. No sitten tein saman testipläjäyksen yhdelle lessututulleni, ihan vaan tutulle miehelle... Tässä nyt sitten huuli pyöreänä mietin, että keneen täällä ylipäätään voi luottaa, kun uskovaisiksikaan itseään kutsuvat ihmiset ei oo luottamuksen arvoisia. Toisaalta miettii, että voi ei voin olla tyhmä, kun meni taas halpaan.
Luottamus meni uskovaisiinkin!!!
Tzantta
363180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Niihin sitä nyt viimeksi luottaisin.
Luottamus on pitkän työn takan ansaittu ilman vastavaatimuksia
Uskovaiset yleensä juoruaa ja ovat todella kateellisia ihmisiä
jos saa sanoa oman mielipiteen niin musta uskovaiset juoruaa todellakin paljon vähemmin kuin muut...eivätkä he ole kateellisia
...Jokaisessa joukossa.
Et varmasti löydä mitään ihmisryhmää jossa kaikki olisivat enkeleitä. Uskovaisissakin on vain tapauskovaisia ja ateisteissakin on kunnollisia ihmisiä.
Älä silti menetä toivoasi, sillä kunnollisia ja luotettaviakin ihmisiä kyllä löytyy:)
yksi suomalainen tappoi=kaikki suomalaiset tappajia? yksi mies löi!=kaikki miehet lyö?? yksi koira puri=kaikki koirat puree?? yksi ateisti rikkoo lakia=kaikki ateistit rikkoo lakia?? yksi nainen pettää=kaikki naiset pettää??yksi lessu petti=kaikki lessut pettää??!! mieti nyt vähän ihminen...hohhoijaa
mietin vain että mikä oli 'lessun' sydämen laita. oliko tapauskovainen vai oikee...
Sinä viettelijä, perkeleen apulainen. Itsekään et ole oppinut tuntemaan uskoa, kuinka voit sitä odottaa ystäviltäsi?
Eräs ystäväni jätti lestat kokonaan. Hän oli naimisissa saarnaajan pojan kanssa, ja seuroissa käytiin ahkeraan. Lapsia ei kuitenkaan siunaantunut. Niinpä mies etsi toisen naisen ja yöpyi tämän luona, vanhempiensa tieten. Erohan siitä tuli. Petetty vaimo jätti lestat ja meni naimisiin ei-lestan kanssa. Ja hyvin on heillä mennyt. Pettäjä, se saarnaajan poika, on käynyt uuden vaimonsa kanssa seuroissa kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunut.
Itse sinä "omatunto" olet perkeleen apulainen muiden mollaajana. Suljet silmät ihmisten raadollisuudelta. Monilla lestoilla näyttää olevan varsin venyvä omatunto. Joskaan ei kaikilla. Ei kaikilla. Ihmiset ovat vajavaisia. Jumala tuntee sydämet.
Iida! Tekikö Tzantta mielestätäsi oikein vietellessään miehiä ja tehdessään huorin heidän kanssaan? Tunnetko ko. henkilön? Olen seurannut hänen kirjoituksiaan pitkään, joten kirjoitin mitä kirjoitin. Olen joskus myös puolustanut häntä, kun häntä on syytetty pilkasta Pyhää Henkeä vastaan. Ei Epollekaan tehty oikein kertomuksessasi, mutta se ei ole kristillisyyden vika. Etkö itse huomannut mollaavasi ketään?
Hyi sinä mukamas oma tunto. En todellakaan viettele miehiä yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen itselleen ja muille rehellinen nainen, mutta tiedän miehiä, jotka kutsuvat itseään uskovaisiksi, mutta kohtelevat naisia kuin kynnysmattoa. Mulle riittäisi tasan ja tarkkaan yksi mies, mutta kaikille uskoville miehille ei näy riittävän yksi nainen, ja tän takia mulla on mennyt luottamus uskoviinkin. Kiitos "mukamas rehellisten" ihmisten.
niin mitä sitten ovat testisi? Mikäli oikein muistan edellisiä kirjoituksiasi, niin olet menettänyt aikaa sitten luottumuksesisi vanhempiisi ja kristillisyyteen. Kuinka voit odottaa luottamusta muilta?
Olispa kiva tietää, millainen ihminen on näitten kommenttiesi takana, hmmm
Sitä ihminen kylvää, mitä hän niittää.
Ei ihmiseen voi luottaa sen vuoksi että hän on lestadiolainen, ei-lestadiolainen, muslimi, ei-muslimi, ateisti, epä-ateisti, tai ylipäätään minkään ulkonaisen seikan vuoksi. Luottamus ihmissuhteissa on aina kaksisuuntaista, ja jos sinulla ei ole luottamusta toiseen, ei hän tule koskaan olemaan luottamuksen arvoinen. Miksi sinunlaisen ihmisen takia kannattaisi edes yrittää olla luottamuksen arvoinen, jos joutuu tuollaisen typerän testaamisen kohteeksi. Todennäköisesti sama testaaminen toistuu kerta toisensa jälkeen, ja sellaisesta pääsee näppärästi eroon toimimalla heti alkuun haluamallasi tavalla. Tämä on vankka kokemukseen perustuva näkökulma.
Testaamiset eivät kuulu korrektiin ihmissuhdekäyttäytymiseen. Ei sellainen ihminen ole kenenkään luottamuksen arvoinen, joka käyttää ihmisiä hyväkseen tekemällä testejään. On aivan oikein että et voi luottaa yhteenkään yksi- tai useampilahkeiseen. Kunhan löydät sisältäsi vilpittömän, rehellisen ja avoimen suhtautumisen toisiin ihmisiin, voit löytää myös menettämäsi luottamuksen.
Helpompaa tietenkin Sinulle jos onnistuit löytämään vian lestadiolaisuudesta. Silloin ei tarvitse etsiä vikoja omasta peilikuvasta.
"Epä-ateisti" kuulostaa aika hölmöltä, kun oikeakin sanakin on olemassa: "teisti" (vertaa: sosiaalinen - asosiaalinen, siis saman logiikan mukaan). Mutta kun lukee, miten loukkaavasti "nttsazt" kirjoittaa "Tzantalle", niin muunkin hölmöyden ymmärtää.
"Luottamus ihmissuhteissa on aina kaksisuuntaista", kirjoittaa "nttsazt". Mitä sinisilmäisyyttä! Usein luottamus herättää luottamusta, mutta ei läheskään aina. Luottavaisesta tulee vain hyväksikäytön uhri. Televisiosta tuli juuri pari päivää sitten vanha suomalainen elokuva "Gabriel, tule takaisin", käsikirjoitus Mika Waltarin. Se kuvasi hyvin naisia hyväksi käyttävää suomalaista auervaaraa, erästä heistä. Jos naiset eivät olisi olleet niin luottavaisia, he eivät olisi joutuneet tämän miespaskiaisen uhreiksi.
"Tzantalla" on tervettä järkeä, mitä jotkut miehet paheksuvat (kuten tämä "nttsazt" - ja TV:hän on tietysti syntiä, kun se syytää - kaiken muun ohella myös - tosiasioita ja ihan vasten hurskastakin pläsiä vallan).
Tzantta toimi aivan Raamatun mukaan: sielläkin käsketään sinisilmäisyyden sijaan "koettelemaan":
2Kor. 13:15
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
1. Tess. 5:21
mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
1. Joh. 4:1
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Toimin työssä, jossa hurskasteleva valehtelija ei ole mikään harvinaisuus. Päinvastoin näyttää siltä, että hurskaat puheet on usein tarkoitettu johtamaan minua harhaan, että luottavaisesti jättäisin ilmoitetut "faktat" tarkistamatta. Kyllä tässä maailmassa kaikenlaisia nilviäisiä riittää Aidosti uskovat ihmiset sitävastoin ovat usein suorastaan ujoja.
Itselläni on vastaavia kokemuksia uskovista miehistä kuin Tzantalla. Mutta löysin ihanan miehen lestadiolaisuuden ulkopuolelta. Lestamiehet eivät tehneet minua onnelliseksi, mutta tämä ulkopuolinen mies teki ja tekee edelleenkin.
Kommentti vikaan kipaleeseesi, että vika ei ole lessuilussa. Ei suinkaan. Siellähän opetetaan rehellisyyteen. Sydämessäni on ja tulee aina olemaan pala lestaadiolaisuutta. Ehkäpä nähdään joku kerta siellä;-)
Miten uskovainen ihminen eroaa ihmisestä?
Käsitykseni mukaan uskovainen ihminen on aivan sama ihminen kun eiuskovainenkin.
Ero on vain siinä että uskovainen ihminen haluaa uskoa Jumalaan.
Tekee kuitenkin virheitä ja valitettavasti on myös ihminen, muten kaikki ihmiset.
... ja pelkää.
Mikä uskovainen se sellainen on, joka elämäntavallaan kieltää Jumalan?
Uskovainen on nimenomaan sellainen, joka ottaa Raamatun todesta ja pyrkii elämään sen mukaan.
Usko on luja luottamus niihin joita toivotaan eikä se epäile näkymättömistä.
Omavanhurskaus sen sijaan rakentaa näkyvään elämään, siis muka hyvään ja Jumalalle kelvolliseen elämäänsä.
Kyllä sellainen ihminen kieltää Jumalan joka ei ota Kristuksen vanhursdkautta USKON KAUTTA lahjana vastaan, ilman oman ansion yrityksiä.
Edustat selkeästi oman vanhurskauden perkelettä opetuksillasi.
Pyrkinys Jumalan sanan mukaiseen elämään ei vanhurskauta ketään, koska kukaan ei voi tekoijensa kautta pelastua, ei ihminen voi täyttää omilla teoillaan taikka tekemättä jättämisillään yhtään Jumalantehtoa.
Jumala ainostaan voi vanhurskauttaa ja sen hän tekee ainoastaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion kautta.
Ehkä sinua lohduttaa tieto, että elän avoliitossa ja lipittelen mielelläni viiniä. Laiskottelen aina kuin voin, katson televisiota ja luen kaikkea, mikä kiinnostaa.
Olen näet kovinkin hyvin ymmärtänyt sen, ettei pyrkimys Jumalan sanan mukaiseen elämään vanhurskauta ketään - masentaa vain. Joten olen ymmärtänyt Jumalan sanan mukaisen elämän tällä tavalla. Näin on elämä paljon kiinnostavampaa. Ja jos edustan mielestäsi "selkeästi oman vanhurskauden perkelettä", niin mitähän sinä itse sitten edustat?
Hyvää Kristittyä vaarmaan, ainakin omasta mielestäsi? Senkus edustat.
"Mikä uskovainen se sellainen on, joka elämäntavallaan kieltää Jumalan?
Uskovainen on nimenomaan sellainen, joka ottaa Raamatun todesta ja pyrkii elämään sen mukaan."
Näin tuossa viestissä luki, johon minä sitten vastasin. Nyt kuitenkin kirjoitat (sama nimimerkki) aivan päinvastoin.
Ihme sekopää!!! Tai sitten eri henkilö!!!
Tähän (nyt) viestiisi on vastaus, että tee parannus usko evankeliumi Kristuksesta, niin sinun ei tarvitse mennä helvettiin.
Minun uskollani sinä et voi mitenkään pelastua.
Siksi sen käsittelemisestä ei ole mitään hyötyä.
Ihme sekopää!!! Tai sitten eri henkilö!, kirjottaa Judith.
Sinulla on merkillinen tarve haukkua muita - ja sitten (ilmeisesti) kuvitella olevasi erinomainen kristitty. Siinähän olet ja paistattelet armosta pelastettuna.
Minä en ole mikään "ihme sekopää" - hoidanhan yhteiskunnassa erittäin vastuunalaista työtä.
Sinä pikemminkin olet sellainen, pyrkiessäsi olemaan jotakin erikoista, jokin erityisen armahdettu lammas, jota Paimen mennen tullen paapoo. Mutta ei haittaa: ole sellainen. Me kumpikin elämme omaa elämäämme.
Rakastan avomiestäni, mutta en uskalla mennä naimisiin (avomieheni kyllä haluaisi). On liian huonoja kokemuksia miehistä, myös uskovaisista miehistä. Mutta hyvä näin.
Olen nähnyt liian paljon ihmisiä, jotka umpikännissä sokeltavat "mä uskon kuitenki Jumalaan", lestakotien lapsia.
Vaikka teetkin vastuullista työtä, pitäisi kuitenkin olla niin vastuullinen että myöskin uskaltaa avioitua, eikä elää julki synnissä eli huoruudessa. Jumala on luvannut tuomita juuri tuollaisissa synneissä elävät joko iankaikkisuudessa tai jo täällä elämässä.
Samanlainen sinisilmä minäkin olin ennen kuin Topias nyt: minulla oli selvät spasmat mielessä, miten kunnon ihmisen täytyi elää ja olla, uskovaisen varsinkin. Rakastuin ja menin naimisiin. Mies oli älykäs sadisti. Minun kiusaamiseni ja hakkaamiseni tuotti hänelle huvia ja virkisti häntä. Syytä päälle käymiseen ei tarvittu. Kaiken lisäksi kuvittelin rakastavani häntä ja eläväni hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Pitkään sinnittelin sen painajaisen kanssa hokien mielessäni, että olinhan luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastamäessä. Uskovaisista ei paljon ollut apua; näitä topiaksia riitti minua syyllistämään ja riittää edelleen. Yksin minun siitä tilanteesta oli selvittävä - ja selvisin. Naisystäväni tuella. Hän ei ole uskovainen, mutta on pysynyt bestiksenäni sen jälkeenkin.
Nykyinen miesystäväni on oikein hyvä ja kiltti. Ja niinhän aviomiehenikin oli siihen asti, kunnes menimme naimisiin. Vasta sitten jouduin kasvokkain hänen luonteensa pimeiden puolien kanssa.
Minä en missään huoruudessa elä, koska olen täysin uskollinen avomiehelleni ja hän minulle. En halua naimisiin. Avioliittoni aika oli turvattominta aikaa elämässäni. Olin uskossa, mutta elämä oli täynnä pelkoa.
Synti on synti ja syntinä pysyy. Ei synti sen pyhemmäksi muutu vaikka sitä tekisikin uskoa tunnustava henkilö.
Entisen aviomiehesi synnit eivät kuulu lainkaan tähän, koska kyse on tällä kertaa sinun aviorikoksestasi. Eli kun nyt itse elät huoruudessa, niin sinut kadotetaan helvetissä, riippumatta siitä mitä entinen miehesi sinulle teki.
Parannus on tietenkin mahdollinen, mutta ei sillä tavoin että sinä teet entisen miehesi synnteistä parannusta ja elät itse hguoruuden synnissä.
"Minä en missään huoruudessa elä, koska olen täysin uskollinen avomiehelleni ja hän minulle."
Näinkin ihminen voi pettää itseään. Ja sinä tyhmä kehtaat nimittellä parannussaarnaajaa sinisilmäiseksi. Itse olet laput silmillä, epäuskoisena matkalla helvetin vaivaan.
Monet naiset rakentavat onnensa miesten varaan - ja pettyvät.
Pidän itseäni suhteellisen onnellisena ihmisenä juuri siksi, että en sitoudu kehenkään mieheen sillä tavalla, että olen hänestä riippuvainen. Miehet käyttäytyvät ihmisiksi juuri niin kauan kuin ei antaudu heidän armoilleen. Mies on aina mies, eikä uskovainen mies ole muita kummempi.
Jos kaipaa kärsimystä elämäänsä, niin siitä vain naimisiin. Ja sanotaanhan sitä, että "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". "Parannussaarnaaja" eläköön omaa elämäänsä. Minä elän omaani. Olen miesten vuoksi kärsinyt jo aivan riittävästi. Nyt olen onnellinen. Minulla on hyvä ja kiltti mies. Mutta naimisiin en enää mene. Minut saa viedä mielisairaalaan, jos joku löytää minut siitä tilanteesta, että olen avioitumassa uudelleen. Silloin en ole enää täysin järjissäni.
Jotenkin pystyn ymmärtämään muuten sua Edla, että et halua naimisiin, mutta miksi toisaalta ei, jos kerran olet hyvän miehen löytänyt? Omalla kohtaa luulen, että voisi olla fiksua säilyttää jonkin sortin taloudellinen riippumattomuus, oli sitten naimisissa tai ei. Se auttaa paljon tulevan suunnittelussa, jos mies onkin joku hirviö.
Toisaalta muuten mulla on morkkis testistäni, jossa yks vanha tuttu jäi tavallaan kiinni. Toivon, etten tietäis koko asiasta. Uutuuttaan kiiltelevä miesehdokkaani taas... olen antanut hänen ymmärtää saaneen mahiksen, vaikka jäikin kiinni, ja välillä mietin, että näinkö typeriä me naiset olemme, että ennemminkö kivat kulissit kuin sadan prossan luottamus. Sen testin piti ratkaista jatkosta, mutta ei se ratkaissutkaan näköjään, kun toinen haluaisi tästä muijasta vaikka mitä ja näyttää olevan valmis tekemään töitäkin luottamuksen eteen, ellei sitten vain näyttele saadakseen mut itselleen. Miten toivookaan, että joku kaikkitietävä sanoisi mihin suuntaan tästä kannattaa lähteä kävelemään, mutta kun ei sano. Jalat koitan kuitenkin pitää maassa...
"etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan."
tulet tollaisella elämällä kärsimään myös iankaikkisesti, et miesten pahuuden vaan omien syntiesi tähden. Vapahtaja itse on puhunut näin:
Markuksen Evankeliumi 10
1. Ja kuin hän sieltä läksi, tuli hän Juudan maan äärille sen maakunnan kautta, joka on sillä puolella Jordania. Ja kansa kokoontui taas hänen tykönsä, ja niinkuin hän oli tottunut, niin hän taas opetti heitä.
2. Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
3. Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
4. He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
5. Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
6. Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
7. Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
8. Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
9. Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
10. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät taas häneltä kotona siitä asiasta.
11. Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
..mutta ei se varmaan ole kovin vaarallista.
Uskovainen ihminen tunnustaa Jumalan ja haluaa hänen luokseen turvaan.
Piru kyllä tietää Jumalan ,koska on entinen enkeli, taivaasta.Piru kuitenkin luulee olevansa suurempi kun Jumala ja siksi taistelee Jumalaa vastaan. Siksi joutui taivaastakin pois, kun ryhtyi taistelemaan vallasta.
Nyt meidän aikakautena piru ostaa ihmis sieluja itselleen ja Jumala taas vanhurskautetut itselleen.
Vanhurskaus= Jumalalle kelpaava
On kyse siis taistelusta ja valintoja ihmiset tekevät vapaasta tahdostaan.
Meissä / meistä taistelee sekä hyvä että paha.
Kummalle annamme valtaa ,elämäämme , se on todennäköisesti tuleva hallitsijamme.
Yksinkertaista eikö totta :)
Keskellä pahinta kriisiäni uskovaiset toistelivat minulle juuri näitä raamatunkohtia.
Olin niin masentunut, että aivan kuopassa, ja masennus on todella hengenvaarallinen sairaus. Voi ottaa kertaheitolla lääkkeitä kuin karamellejä tajuamatta, että niihin voi kuolla. Mutta uskovaiset raadollisesti vain näyttivät nauttivan minun hädästäni. Joukossa oli tosin sellaisiakin, jotka olivat myötätuntoisesti hiljaa.
Onneksi minulla oli muitakin ystäviä. Heihin tukeutuen minä selvisin ja löysin tasapainon ja kohtuullisen määrän onneakin elämääni. En siis kuollut. Ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Niin on käynyt minullekin: vähät välitän teidän helvettimaalailuistanne.
Jos olisin kuollut masennukseni vuoksi vaikkapa lääkkeisiin, niin olisitte taas olleet maalailemassa helvettiä, lähinnä sukulaisilleni, sillä minähän en olisi ollut puheitanne enää kuulemassa.
Erokriisini jälkeen en ole juuri uskovaisilta hakenut apua, kun elämä on tuonut ongelmia. Ja kyllä teidän mielenlaatunne täälläkin näkee: olette armottomia muille, mutta ilmeisesti myös itsellenne. Puhtaita ja aatteellisia, ahtaita ja puutteellisia.
Ehkä itsesuojeluvaisto on minulle ollut se vaikutin, että olen torjunut kaikki ns. ukkomiehet elämästäni, siis ollut seksin suhteen ehdoton. Joukossa on ollut joku uskovainenkin perheenisiä, jotka on tehnyt minulle ehdotuksia, omaa kehnoa ja sisältä tyhjäksi käynyttä aviosuhdettaan kuvaten. Se nyt olisi kyllä vihoviimeinen tyhmyys, että alkaisin toisten aviokriisejä ratkoa sängyssä. Eli olisin samanlainen kuin muut naiset olivat minua kohtaan: aviomieheni löysi kyllä onneaan sängyn kautta onkivia naisia aina halutessaan. Lopulta se olin minä, joka hakeuduin hänestä eroon.
Otin siis järjen käteeni ja lakkasin rakentamasta onneani ainoankaan miehen varaan. Naiset ovat paljon luotettavampia ja tajuavampia.
Minulla sattuu nyt olemaan hyvä ja kiltti avomies, joka ei ole kenenkään aviomies - eikä edes entinen - ja jota myöskään ei tarvitse pelätä kuten piti aikoinaan esimerkiksi el.isääni. Hän aina keksi syitä, miksi minua piti hakata.
Avioliitossani yritin tosissani rakentaa hyvää perhettä, kunnes olin aivan seinää vasten.
Jos nainen joutuu naimisiin väkivaltaisen, mielisairaan, juopon, luonnevikaisen tai vaikkapa homo- tai biseksuaalin miehen kanssa, niin ongelmia on melko varmasti tulossa. Aina nämä miehen pimeät puolet eivät tule esiin seurusteluaikana. Suomessa muuten kuolee noin 30 naista joka vuosi perheväkivallan seurauksena, ja minulla on ystäviä ja/tai tuttuja, joille on jäänyt pysyviä sekä ruumiillisia että sielullisia vammoja yhteiselämästä aviomiehensä kanssa.
Totta kai omavanhurskaus saatana syntistä ahdistaa, mutta olisit turvautunut Jumalan armoon jonka lahjaksi saisit Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta, kunhan uskoisit Jumnalan sanan.
Sen sijaan, (jos oikeassa henkilössä olen),
niin hylkäsit Jumalan sanan ja aloit elämään huoruudessa vihassa ja muissa lihan synneissä.
Eivät sinun syntyisi peity uutta syntiä tekemällä, vaan kantamalla koko syntikuormasi Kristuksen ristin juurelle, saat koko syntivelkasi anteeksi Krisatuksen nimen ja veren tähden. Armahdettuna syntisenä tulet iloiseksi ja vapaaksi, eikä tee mielikään enää huorata.
Jumala kyllä järjestää uskovalleen hyvän puolison jos tämä sitä häneltä USKOSSA pyytää.
Luuletko, että en turvautunut??!
Olin tasan yhtä sinisilmäinen kuin useimmat täällä ja minulla oli naivi luottamus siihen, että Jumala auttaa. Niinhän oli opetettu. No, se oli koettelemus, jonka yli kuitenkin pääsin ja se on ollut myöhemmin ajateltuna arvokasta elämänkokemusta. Minusta on tullut realisti ja osaan nähdä asiat laaja-alaisemmin kuin aiemmin.
Minä en muuten missään vihassa, huoruudessa tai muissa lihan synneissä elä. Vietän tavallista hiljaiseloa tekemättä mitään erityistä.
Mutta täällä näyttää olevan liikkeellä joitakin pönttöjä, jotka heijastavat omat vihansa ja seksinkaipuunsa ja neuroottiset kuvitelmansa muihin, muun muassa minuun.
Nehän ne kaikkein pyhimpiä taitavat olla, jotka eivät syystä tai toisesta edes kykene seksiin, siis impotentit miehet ja seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivät naiset, jotka keksivät vaikka mitä syitä - kunhan ei vain tarvitsisi olla miehensä kanssa.
Millainen on hyvä puoliso? Naisystäväni mies ei yksinkertaisesti kykene seksiin, mutta hän on muuten hyvä: on kiltti ja huolehtii kaikesta ja tinkii omastaan, että vaimolla olisi hyvä olla.
"Larin Kyöstin" kannattaisi muuten lukea Liz Hodgkinsonin kirja "Onko seksi turhaa. Terveyttä ja iloa selibaatista", löytynee kirjastosta. Etteivät kaikki ajatuksesi pyörisi seksin ja huoraamisen ympärillä.
ellet itse olisi kirjoittanut. Olet kirjoittanut asuvasi avoliitossa. Se on raamatun mukaan huoruutta. Eikä täällä seksistä ole kirjoittaneet muut kuin sinä. Nyt kirjoitan sinulle Paavalin sanoilla rakkaudesta:
Paavalin 1. Epistola Korintilaisille 13
1. Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
2. Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
3. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
Vaikka luotto uskoviin onkin mennyt.
Tää oli kyllä joku tosi tiukka EL, s...nalla pelottelija ja ahdistelija. Sellaistako rakkautta sä oot jossain oppinut, että tuolleen piikkiä lykätään?
Viestisi loppuosa:Toisaalta miettii, että voi ei voin olla tyhmä, kun meni taas halpaan.
Kommenttini:
Ihminen menee lähes aina halpaan.Oli viisas tai tyhmä.
Se on perkeleestä kotosin, että olomme on mahdollisimman tukalaa ajoittain.Kertonee kai myös siitä että mitä se perkele sitten jatkossakin tarjonnee.Esimakua siis nyt ,tulevasta.