Ootkohan sä vähän dramaattinen nainen

Ettet nyt vaan sitten sekoita kirjoittajia.

Toisinaan kyllä ☺️

Olen dramaattinen daami, sen tietävät kaikki, jotka tuntevat minut. Mutta olen opetellut hillitsemään sitä puolta itsessäni. Pahimmat tunteen purkaukset kykenen nykyään pitämään sisälläni sen aikaa, että ehdin hengitellä ja ajatella.

Dramaattisuuttani vähentää kaikkein parhaiten se, että omista kuvitelmista kiinni pitämisen sijaan kysyn ja keskustelen. Se ei ole aina helppoa, kun pelkään olevani toisen mielestä täysin harhainen. Tosin, jos ja kun pohdintani osoittautuu vääräksi teoriaksi, ja toinen on totuudenmukainen ja rehellinen ihminen, niin sellainen rauhallinen keskustelu ei muutu riidaksi. Ymmärtävät minua, kun selitän ajatusketjuni auki. Tämä oma kokemus. Vilpilliset tyypit sen sijaan ovat alkaneet syyttämään ja suuttuneet.

Joten en hae tarkoituksella draamallista sisältöä elämääni, eikä elämä kanssani olisi yhtä hullun myllyä. Vaikka hullu olenkin. Ja sinä saat olla myös. Folie a deux.

Olen oikeasti suhteellisen rento. Yllättyisit.

En jaksa draamaa. Mutta kyllä minä haluan tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi itseäni.

Se on yhtä draamaa minulle, muut joko nauraa vierestä tai opettelee rakastamaan ja auttamaan tarvittaessa. Harvemmin ihmiset tosin osaa muuta kuin ylenkatsoa.

Kreikanpunaisissa kalsareissa olisin jumalatar sinisten seassa.

Ei ollut mitään draamaa aiemmin.
Vasta kun tänne eksyin. 😔💔

Se olis suuria tunteita mun kanssa.