Ajattelemisen aihetta: RAHA JA AIKA

Totta. Kun asiaa tarkastelee kunnolla, niin kyllähän se aika itsekäs ajatus on, että kaikki voisivat toimia mainitsemallasi tavalla.

Ei se vain ole mahdollista käytännössä.

Siispä jatkukoon oravanpyörässä porskuttaminen ja ainakin itsellä pitää löytää ne ilon lähteet jostain muualta, pienistä hetkistä.

Aloitus on spekulaatiota sillä aina löytyy ihmisiä ketkä menisivät sinne töihin kun joku muu jättäisi pestin sikseen. Sama juttu sodissa - Aina löytyy kyllin hölmöjä ja myös pelolla uhkailtuja ihmisiä ketkä tarttuvat aseisiin. Historia toistaa itseään. Ihminen oppii asioita hyvin hitaasti ja vaadittavat korjausliikkeet tapahtuvat lisäksi todella hitaasti. Monet yhteiskunnan rakenteet ovat niin perin juurin juurtuneet että ne on ja pysyy.

Helpointa on, jos hankkii itselleen työn, josta pitää. Sen täytyy olla sellainen, jossa kokee olevansa hyödyksi muille ja jonka tekemiseen on korkea sisäinen motivaatio.

Ei se silloin tunnu oravanpyörältä, se tuntuu mielekkäältä ponnistelulta. ☺

🦄

Moni on suunnitellut elämänsä niin, että pysyy työelämässä lainojaan maksellen vielä kymmeniä vuosia. Se velan ottaminen on ihan vapaaehtoista.

Töitä voi tehdä myös vähemmän. Ja kuluttaa rahaa vähemmän.

Elintaso tulee laskemaan suurimmalla osalla suomalaisista ihan kunnolla lähitulevaisuudessa.

Oravanpyörästä pois hyppääminen on yhtä itsekästä kuin töissä raataminen. Lähipiirille voi olla paljonkin hyötyä töiden lopettajasta. Saa lapsenvahdin, vanhukselle kotiapua, ystävän jolla on aikaa.

Jos tulee omillaan toimeen, niin mikä siinä vapaaherraillessa.

Joka asian kanssa se on sama juttu. Jos kaikki tekee samaan aikaan samaa, mikään ei toimi.

xLiner

Mä tykkään mun työstä ja se on hyödyllinen. Mutta silti pitäis päästä näkemään maailmaa vähän laajemmin, kun tän oman kylän näkökulmasta. Ja sitten vielä kun on sellainen työ mistä pitää, niin sitä matkoillaankin katselee maailmaa oman työn näkökulmasta. Ja oon monia ideoita juuri matkoilla saanu. Sen takia pitäisi ollakin nelipäiväinen työviikko. Suomesta kun ei viikonlopuksi kovin kauaksi ehdi. Ja oikeestaan osalla on jo nelipäiväinen työviikko. Esimerkiksi meillä kunnalla on neuvoteltu 34 tunnin viikko. Niin sehän on nelipäiväinen tekemällä pari ylityötuntia. Eli kun ois ees samat edut kaikille, niin ois hyvä. Tollanen tuntimäärä tuntuisi jo lottovoitolta paitsi sillä erotuksella, että lottovoitolla ei tee mitään.

Työkyvytö ihminen ei ole yhteiskunnassa minkään arvoinen. Tottamaton yksilö on kuluerä. En jaksa kuluttaa yhtään aikaani pohtimaan yhteiskunnan tilaa, joka kohtelee heikoimpiaa tavalla joka on epäinhimillistävä.

Jos puhutaan hyväosaisten oravanpyörästä hypyistä. Ei sillä ole mitään tekemistä sen todellisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta.

He ovat kykeneviä palaamaan töihin ja valinnat ovat omiaan.

Vanhusten, sairaiden, lasten ja nuorten kohalla ei ketään kiinnosta. Heidät nähdään holhottavina kuluerinä. Kiusana hyvinvointi yhteiskunnassa, juuri niille hyväosaisille jotka haluaisivat hypätä oravanpyörästä.

Tämä asia ei muutu mihinkään. Vaikka työssäkäyvät ihmiset pyörittelisivät asiaa mitenpäin tahansa.

Aloittaja kirjoittaa täyttä asiaa. Tosiaan, jännä ajatuksena. Rahan perässä juostaan koko elämä, niin kuin se olisi elämässä tärkeintä? Onhan se, että saa laskut maksetuksi ja että mania vähän jäisikin.

Onni löytyy työstä ja harrastuksista sopivassa suhteessa. Ei liikaa kumpaakaan, sopivasti että ehtii levätä ja nauttia tästä lyhyestä elämästä. Onkiminen hyvässä seurassa on suuri nautinto. Liikunta yms. m>n

Entä jos lähestyy työajankäyttöä laiskuuden näkökulmasta.
Kukin pyrkii suunnittelemaan ja kehittämään omaa työtään niin, että pääsee työssään mahdollisimman vähällä, mutta laadullisesti loistavin tuloksin.
Vilma
Oravan pyörästä hyppääminen voi jollekin olla terveyden kannalta ehdotonta, muttei kaikille ei se ole 'se juttu'.
Terve lapsi leikkii, ajatuksillakin.
Muutoin voisi ajatella, että ihmiset lintsaavat, ovat työn karttelijoita.
Mutta taas se s i s ä l t ö ja eettisyys.

Olen kyllä sen miljoonat kerrat. Varsinkin jos ja kun työkunto ei riitä tasalaatuisesti suorittamaan vaatimuksia, se silloin järsii motivaatiotakin. Olen muutenkin sellainen oman elämäni herra tyyppinen, että teen töitä vain koska on pakko. En koska tykkäisin niistä.

Mieluiten olisin ihan omaehtoinen ja vapaa koko paskasta kilpailuhulluudesta. Veri suussa sinkoilusta.

Jasu

Ihmettelen tuota väitettä. Työelämä ei ole mitään orjuutta ja oravanpyörää, vaan ihan oikeaa kunnon elämää. Nykyään "orjuus" ja "oravanpyörä" on lähinnä somessa kehitetty elintasohömppää.

Ei huolta, tekoäly vie työpaikat ja aikansa voi käyttää vaikka pullojen keräämiseen.

No millaiseksi kukakin sen oravanpyörän mieltää.

Itse en ajattele että olemme orjatasolla raatamassa työtä. Paluu orjuuteen on aika pitkä matka. Oravanpyöräorjuus on taas itselle aiheutettu olotila. Mitä sillä työnteolla haluaa saavuttaa tai miksi sen liksan saaminen on niin tärkeätä?

Mulla on kokemusta oravanpyöräorjuus-ajattelusta. Se johti työnarkomanista ja vääristä ajattelutavoista uupumukseen. Sitten ollut monia tilanteita, joissa olen joutunut kelkasta vetäytymään säilyttääkseni edes jonkinlaisen terveyden.

Silti tekemäni työ on tärkeää minulle, työn kohteelle ja yhteiskunnalle. Ja saan siitä palkkaa, jolla tulen toimeen, jos en havittele mitään ylimitoitettua. Olen tehnyt myös osa-aikaistyötä välillä. Selvitäkseni työstäni ja hankkiutumalla negatiivisesta ajattelukehästä pyrin muistamaan miksi ja kenelle se on tärkeää. Ja muistaa sen, etten ole korvaamaton, toinen tulee tilalleni kun itse poistun.

On silti myönnettävä että lukuisat kerrat olen viime vuosina aikonut lähteä v-uun täältä. Jättää kaikki ja ajelehtia jossain rauhallisemmassa ympäristössä ilman sen suurempia tavoitteita kuin mielihyvä. Mutta ollakseni rehellinen, en raaski jättää tätä maata, niitä asuinsijoja ja ihmisiä jotka ovat tärkeitä. Joten on opittava etsimään nautintoja, mielihyvää ja rauhallisuutta täältä ja muista tekijöistä.

Kantsii ostaa mönkkäri ja ajaa täysillä päin kiveä/puuta.
Sitten vain hengailee vuoden verran sairaalassa muiden passattavana.

Sen jälkeen neurologian ylilääkäri tekee sulle työkyvyttömyys eläkehakemuksen ja Risto Murron ohjeistama eläkeVarman poppamies myöntää sulle pitkin hampain osa-työkyvyttömyyseläkkeen.

Sillä ei ole merkitystä oletko oikeasti ollenkaan työkykyinen. Mutta katsellaan nyt, josko pääsisi sinne hautuumaille kesäksi hengailemaan jokusen tunnin päivässä.

>simiti<

Siis monia juttuja näistä lukeena, huomaa joutuneensa petetyksi. Siis onhan tosiaan näin, ettei siihen olisi mitään mahdollisuutta, ellei haluaisi erityisesti profiloitua pitkäaikaistyöttömänä 😆

Voi vitsi mitä jeesustelua minulle on syötetty 😠

Raha on välttämätön Paha. Aika on rahaakin.

Jaa-a. En koe työelämän olevan lainkaan oravanpyörä, ainakaan omalla kohdallani.

Monelle syytä ajatella kenties mu suurin ongelma tämänkin suhteen lienee se kuinka kotona on kasvatetgu mutta osaamista osaava ihminen pärjäisi helposti tuollaisessakin maailmassa pitää vaan muistaa että se osaaminen pitäisi olla kädentaitojen osaamista ei auta esim metsästyksessä kirjaosaaminen pätkääkään

Rahalla ei saa aikaa, mutta ajalla saa rahaa ( jos viitsii )

Eli kumpi onkaan arvokkaampaa?

Typerää tuo oravanpyöräpuhe. Nykyinen työelämä on kuin lasten leikkiä verrattuna entisaikoihin. Itse viihdyn työssäni ja aion tehdä sitä niin pitkään kuin lakisääteisesti mahdollista. Onneksi Tanskan malli on jo useilla ikäryhmillä mahdollinen.

Työnteko on kivaa eikä mitään orjuutta.

- Sheena