Onko itsemurha eettisesti oikein?

1.
Vaikea vastata tällaiseen, tavallaan itsemurha on itsekäs teko. Ehkäpä siinä mielessä itsekäs, kun tekijä ei sitä kysele omaisiltaan, läheisiltään, vaan päättää teostaan ihan itse. Eikä hän varmaan paljon ajattele, mitä hänen mahdollisesta itsemurhasta seuraa., kuinka se vaikuttaa muihin ihmisiin.
Josta päästäänkin seuraavaan...

2.
Itsemurha vaikuttaa aina, se vaikuttaa omaisiin, läheisiin, kavereihin, tuttuihin, ym.
Mahdollinen itsemurhan " osallinen ", jos kyseessä on esim. tahallinen liikenneonnettomuus, nokkakolari, tai esim. jonkin liikennevälineen kuljettaja, jonka eteen ihminen menee kuollakseen, joutuu myös tapahtuman vaikutusten kanssa työskentelemään, eniten itsensä kanssa.
Joku kuljettaja, joka on mukana, voi menettää työkykynsä mahdollisten traumojen takia, hän saattaa jopa sairastua psyykkisesti " onnettomuuden " seurauksena, jolloin taas hänen omaisensa ja lähipiirinsä altistuvat kaikkeen, jota tämä sairastunut kuljettaja mahdollisesti sairaana aiheuttaa lähipiirilleen/-piirissään.
Itsemurhan tehneen ystävät ja kaverit saattavat traumatisoitua ja jopa sairastua pahemmin, ja sitä myöten taas heidän lähipiirinsä on alttiina kaikelle.
Itsemurha vaikuttaa uskomattoman laajasti moniin ihmisiin.

3.
Todella hankala kysymys. Kuka sen sanoo, onko itsemurha hyväksyttävä vai ei.
En omasta puolestanikaan osaa vastata oikeastaan muuten, kuin ehkä silloin voisi olla hyväksyttävä, jos kyseessä olisi todella sairas, fyysisesti sairas, ihminen, joka ihan tosissaan kärsisi sairaudestaan, kivuistaan, eikä tilanne olisi enää parannettavissa ( tällaiseen olisi eutanasia kyllä parempi kuin itsemurha ). Kun taas ajattelen psyykkisiä syitä, sitä en hyväksyisi kovin herkästi, että sen takia tekisi itsemurhan. Psyykkisiä sairauksia ja ongelmia pystytään hoitamaan, toki se on sairaasta, sekä sairaudesta kiinni.
Psyykkisten sairauksien kanssa pystyy kuitenkin elämään, toimintakyky yleensä pysyy yllä. Fysiikassa ei ole lääketieteellisesti todistettua vikaa.
Itsemurhan tehneen omaiset ja läheiset tuntevat varmaan alkuun vihaa, itsesyytöksiä, monenlaisia erilaisia tunteita.
Kun mietin, niin ehkä se ajan myötä jollain tavalla voisi muuttua siedettäväksi, jos siihen alkaisi suhtautumaan hyväksyvästi, hyväksyisi sen tapahtuneeksi, voisi saada kenties itselleen rauhan/mielenrauhan.

4.
Itse ajattelen niin, että itsemurha on tekijän vastuulla, itsehän se tehdään jos tehdään. Omista syistä se tehdään, jos tehdään.
Elossa ollessa on mahdollista syyttää kaikkia ja kaikkea muuta, mutta harvempi tekee itsemurhaa jonkun toisen tai muiden ihmisten takia. Se tehdään kai sen takia, kun ei enää itse jaksa, huolimatta muista ympärillä olevista.
Kuka tappaisi itsensä jonkun toisen takia ? Joku toinen voi aiheuttaa ongelmia toisen elämään, mutta oman elämän mahdollisesta päättämisestä kukin päättää ihan itse.

Nuoruudessa yritin itse itsemurhaa useampia kertoja, oikeastaan itsekkäistä syistä, koska minusta itsestäni tuntui pahalta, minulla oli paha olla.
Yritin toki syyttää muitakin, mutta ei se auttanut, minullahan se paha olo oli.
En tullut silloin ajatelleeksi, kuinka se olisi vaikuttanut kaikkiin elämääni liittyviin ihmisiin, siinäkin kohtaa olin itsekäs.
Jälkeen päin vasta noita asioita tuli mietittyä syvemmin, ja olen todella tyytyväinen, että elämäni jatkui, enkä koskaan onnistunut henkeäni riistämään.
Muistan, kun ollessani aivan " pohjalla ", en nähnyt tulevaisuudessa mitään hyvää, en valoa, en toivoa, en mahdollisuuksia, ajattelin kaiken olevan mennyttä, eikä tulevaa enää olisi.

Vaan toisin kävi kuin mitä olin luullut.
Ehkä silloin nuorempana ajattelin itsemurhasta aika paljon eri tavalla kuin nykyään.
Tosin olen nyt myöhemmällä iällä tuntenut itsemurhan tehneitä ihmisiä, ja paljon on muutenkin kuollut omaisia, läheisiä, kavereita, sekä muita elämässäni olleita ihmisiä.
Ajatusmaailma ja asenteet muuttuvat vuosien varrella ja elämänkokemuksen myötä.

Nämä minun mietteitäni, toivottavasti aloittaja jotain näistä sait, esim. ajatuksia projektiin.