Kun menin psykiatriseen sairaalaan

Psykiatri naurahti että haluaa määrätä minulle antipsykootin mutta päättikin ettei määrää minulle Abilifytä, koska se on aika aktivoiva. (ts. Jälkikäteen luin että sen yleisissä haittavaikutuksissa mainitaan akatisia eli sairaalloinen sisäinen levottomuus mikä on aika sairasta tietäen kuinka kammottavasta haitasta voi olla kyse myös henkiselle hyvinvoinnille ja hän varmasti tiesi senkin). Hän vähätteli kokemuksiani SSRI vieroituksen ja sitä seuranneiden lääkekokeilujen unettomuuteen määrättyjen lääkitysten (unettomuus puhkesi huonosti tehdyssä ssri vieroituksessa) laukaisemasta akatisiasta. Hän määräsikin minulle toisen antipsykootin mitä ottamalla en pystynyt nukkumaan koska koin sairaalloista sisäistä pahenevaa levottomuutta joka annoksen jälkeen ja tarvitsin aina vielä toista lääkettä päälle jotta edes kestän ottaa sitä haittoineen. On selvää että tällainen ei tee hyvää keholle yrittää jollain peittää jotain harmia mitä kokoajan tuotetaan. Loppuvaiheessa kun käytin sitä halusin päästä nahoistani kun lääkäri oli päättänyt tuplata annoksen. Silti minut pakotettiin tunti odottelemaan unilääkettä tuossa olossa mikä oli ainut keino että pystyin nukkumaan tuossa olossa.

Minulla on vahva epäilys että psykiatrian puolella tulkittiin tuskaani lääkehaitoista pelkästään mielenterveyden ongelmana.
Akatisia on mainittu riskiksi huonosti tehdyistä lääkevieroituksista mm. arvostetun psykiatrian Maudsley kirjasarjan Maudsley Deprescribing-kirjassa, jossa vieroituksia tutkinut tutkija mainitsee sen sekä RC psychin Stopping Antidepressants-oppaassa masennuslääkevieroitukseen. Koin totaalista vähättelyä ja hulluksi leimaamista kuvatessani tunnetta kehossani,ja useita kertoja täyttä vähättelyä.

Lähdettyäni sairaalasta kun hermostoani oli sotkettu hirveällä määrällä pillereitä sain vihdoin jonkinlaista tunnustusta että kyse lienee akatisiasta ja asianmukaista hoitoa ilman antipsykootteja ja betasalpaajia. Vain tämän johdosta pystyin menemään eteenpäin elämässäni kun se KAMALA tunne kehossa loppui. Antipsykootit nakkasin mäkeen jotka tekivät lähinnä ajattelun hankaluuksia, liiallista tunnelamaa, hämnentyneisyyttä kaiken suhteen ja akatisiaa enkä ole niitä syönyt koskaan enää sen jälkeen.

Hermoston toipumisessa meni todella pitkän aikaa kaikista noista aineista. Harmiksi jäi mm neuropatiamaiset tuntemukset raajoissa jossa tuntuu kuin kokoajan menisi väreily ja tuntohäiriöt jalkojen sisällä, kaiken tuon jälkeen sekä minulla on ollut vuosia PSSD. Koen että piti toipua myös lääkkeiden puhkaisemasta neurologisesta ja hermostollisesta harmista. Näitä ei psykiatria koskaan myönnä.

Pidän psykiatriaa monelta osin vaarallisena hyvinvoinnille.