Vaimollani on taipumus kertoa kaikki asiamme ihan vieraillekin ihmisille. Tämä taipumus on vuosien kuluessa vähitellen "pahentunut". Jotkin uteliaat ihmiset kuuntelevat häntä mielellään, toiset keskustelisivat mieluummin jostain muusta. Jos hän keskustelee viisi minuuttia ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, saattaa hän sinä aikana kertoa esim. työpaikkansa, asuinpaikkansa, perhesuhteensa, mitä hän on viimeksi ostanut, mitä hänen siskonsa sairastaa, millainen piha meillä on, jne. Hän ei ole keskimääräistä puheliaampi. Hän pyrkii vain kertomaan omia asioitaan. Usein minua hävettää kun hän kertoo sellaisia asioita jotka ihmiset yleensä jättää kertomatta.
Olen monta kertaa keskustellut asiasta vaimoni kanssa ja hänkin tietää ettei hänen pitäisi puhua niin paljon asioistamme kaikille. Hän muistaa toisinaan vähän aikaa miettiä puhumisiaan kun muistuttelen asiasta. Silti hän usein ihan kuin huomaamattaan lisää keskusteluihin ihan asiaan liittymättömiä omia asioitaan. Minusta tämä omien asioiden kertominen alkaa jo olla sairaalloista.
Mistä voi johtua sellainen tarve kertoa omista asioistaan?
Tietääkö kukaan muita samanlaisia tapauksia?
Olen monta kertaa keskustellut asiasta vaimoni kanssa ja hänkin tietää ettei hänen pitäisi puhua niin paljon asioistamme kaikille. Hän muistaa toisinaan vähän aikaa miettiä puhumisiaan kun muistuttelen asiasta. Silti hän usein ihan kuin huomaamattaan lisää keskusteluihin ihan asiaan liittymättömiä omia asioitaan. Minusta tämä omien asioiden kertominen alkaa jo olla sairaalloista.
Mistä voi johtua sellainen tarve kertoa omista asioistaan?
Tietääkö kukaan muita samanlaisia tapauksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta minulla on pikkusisko (42v) ja hän on aivan samanlainen. Ei ole niin salaista asiaa, ettei hän voisi sitä jollekin vastatutustumalleen laukoa. Sisarusparvessa vältämmekin salaisuuksien kertomista hänelle, koska ne eivät kauaa salaisuuksina pysy. Joku juoruvimma/ puheliaisuus/ omituinen itsensä tärkeäksi tekemisen tarve hänellä on, kun pääsee jakamaan tietoa ja salaisuuksia joka suuntaan.
Ja samassa läjässä menevät kaikki hänen omat yksityisetkin asiansa.
Noloa se on, jos sattuu olemaan paikalla. Nilkkaan potkiminen, nykiminen hihasta ym. rykiminen käynnistyy, kun yrittää hiljentää hänen tahtiaan. Ja auta armias, jos siitä avoimesti alkaisi keskustelemaan. Silmille tulisi välittömästi.
Huono itsetunto ja huomion puute. Näistä vaivoista kärsivät ihmiset yrittävät herkästi saada muiden huomion puhua pälpättämällä yksityisiä asioita, jokuhan voisi vaikka kiinnostua ja kuunnella hetken. Lapsilla ja joillain aikuisillakin tämä johtaa sitten satuiluun, kun todelliset mielenkiintoiset jutut loppuvat kesken.
En tarkoita, että sinä et huomioisi vaimoasi tarpeeksi, tuo voi olla peruja jostain kaukaa. Joillekin vain on syystä tai toisesta muodostunut suurimmaksi elämäntehtäväksi olla mielenkiintoinen... sitten kun tässä harvoin onnistutaan noilla jutuilla tai satuiluilla, kierre on valmis.