Mikäköhän sut sai rakastumaan?

Kiinnostumaan. Ei rakastumaan. Nämä on kaksi eri asiaa.

Se oli se eka kerta kun nähtiin ja sä sait mut nauramaan.

Sun olemus, rauhallisuus, rakastuttsminen, kirjoitukset joita kaipasin koko ajan. Tiesitkö että rakastan sellaista kun olit ottanut minusta jo selvää

Rehellisesti en tiedä. En tarkoita, etteikö olisi ollut komea ja kiinnostava, mutta kyse ei ole siitä. Hän edusti jotain minulle, ehkä vapautta. Se on pitkä stoori, miksi sillä asialla oli juuri silloin merkitystä ja miksi kaipaan samaa tunnetta, mikä silloin syntyi.
En tiedä olisiko hänen tapaamisestaan mitään apua minulle. Minun pitäisi vain toteuttaa elämänmuutos, jota en millään jaksaisi tehdä.

Himo sen teki.

Olin tyhmä ja nuori. Ja uskoin että hänkin rakastaa minua.

Samankaltaisuus, kemia ja halu :);) <3

Se miten katoit mua

Rakastuin tai ihastuin olemukseensa, seksissäkään ei ollut vikaa. Alkoi kuitenkin käyttäytymään törkeän välinpitämättömästi ja sitten aloin vastaamaan metsän huutoon, joten näin jälkeenpäin tajunnut että ihastuin omiin mielikuviin, mitä voisi olla. Luottamus ja turvallisuudentunne meni silloin ja niin meni kaikki muukin.

Lähinnä puran ajatuksiani tänne, enkä voi sanoa varsinaisesti ikävöiväni enää.

Jos osaa sanoa miksi rakastuu, on jo pitkällä itsensä ja tarpeidensa opiskelussa!
Väittäisin, että tältä palstalta ei montaa sellaista löydy.

En ehkä itsekään, mutta sen verran tiedän, että hänen tapansa kuunnella & tajuta oli käsittämättömän viehättävä. Ja haistoin jonkin kyvyn vetäytyä pois maailman hömpötyksistä kohti merkityksellisiä asioita. Varmaan kuvittelin, että perustamme oman salaliittomme & rinnakkaistodellisuuden, jossa hyvä olla. Vapaa hengittää ja jutella aamusta iltaan.

En ole vielä rakastunut, vasta kiinnostunut.

Hänhän on täysin mun tyyppiä. Kaikki hänessä kohillaan🫠. Luovuus, olemus ja ulkonäkö😮‍💨… pakko sanoo et onnekas on hänen hän