Minun tarinani kun ihastuin..

selllaista se vaan on... kirjoitti:

Tunsin hänet jo ennestään ja pidin häntä vain tuttuna jolle moikkailin silloin tällöin jos jossain törmättiin. Kiinnostanut hän ei lainkaan.
Olihan hän minua lyhyempi ja seurustelikin vielä, enkä kamalasti edes ulkonäkö kiinnostanut.
Hän oli vain joku, joka sattui silloin tällöin meitä ajeluttamaan- tai oikeastaan joutui..
Hän tuntui olevan kaikkien juoksupoikana, ainakin minä häntä sellaisena pidin ja luulin että hän on sellainen..

Tapasimme sitten reilu vuosi sitten baarissa, juteltiin ja hän vaikutti oikein mukavalta.
Päädyimme jopa sänkyyn asti, vaikkakin hän seurusteli silloinkin...

Menin ja ihastuin häneen- en ulkonäöllisesti eikä se seksikään varmasti kovin jännittävää ollut humalassa.
Hän soitteli minulle ja silloin tällöin tavattiin.
Minä rakastuin häneen ja varmasti hän myös minuunkin, sillä hän pisti välit poikki entiseensä.
Olin ennen niin pinnallinen, katsoin vain parhaat kundit päältä. Ulkonäkö oli silloin mulle pääasiana- vaan ei enää.
Rakastan miestäni, ulkonäöstäkin. Hän on minulle se oikea, vaikka moni ihmetteleekin välillä minun valintaani. Vaikka maailma on täynnä hyvännäköisiä kundeja-kukaan ei voita minun omaa avopuolisoani. Pintaliitäjät painukoot.....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä