Lys Assia voitti ensimmäisen Eurovision laulukilpailun v. 1956

Ensimmäinen voittaja kilpailussa "Concours Eurovision de la chanson" eli CEC eli Euroviisut oli heleä-äninen sveitsiläinen Lys Assia (1924 - 2018). Hän olisi voittanut taivaan enkelitkin.

Viimeisen kerran katsoin Euroviisuja jo 60-luvun alussa, kun huomasin nukkuneeni seitsemännen kappaleen kohdalla. Myöhempiähän kappaleita Euroviisuista ei kuitenkaan ole voinut edes kiinnostuksen puutteen takia jäädä huomaamatta, niin runsaasti niistä on televisiossa puhuttu. Mutta Lys Assiaan olin pysyvästi ihastunut, hienostunut taiteilija.

Minuun vahvimman ja syvimmän vaikutuksen Lys Assian lauluista teki hengellinen laulu, jonka aikaisemmin Édith Piaf ja lauluyhtye Les Compagnons de la chanson olivat esittäneet, Les trois cloches, https://www.youtube.com/watch?v=rVuKLxx-ETY , Suomessa tunnettu nimellä Kolme kelloa. Kertoi, kuinka kirkko oli kannatellut koko elämän ajan hiljaisesti elänyttä Jean-François Nicot´ta.

Sen lisäksi, että Lys Assia lauloi kappaleen tietysti ranskaksi, hänen repertoaariinsa kuului myös saksankielinen käännös. Sama laulu saksaksi, Lys Assia, Wenn die Glocken hell erklingen, https://www.youtube.com/watch?v=5oWEFX8baJY Kaunista!

Enkelimäisen Lys Assian muut laulut löytyvät osoitteesta https://www.google.com/search?q=lys+assia+kappaleet&oq=Lys+Assia&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUqBwgFEAAYgAQyDwgAEAAYQxjjAhiABBiKBTIMCAEQLhhDGIAEGIoFMgYIAhBFGDsyBggDEEUYOzIGCAQQRRg7MgcIBRAAGIAEMgcIBhAAGIAEMgYIBxBFGD3SAQkzMzAwMWowajeoAgCwAgA&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Samalla kun puhuin iki-ihanasta Lys Assiasta, viittasin myös välikäteen, toiseen iki-ihanaan laulajaan, ranskalaiseen Édith Piafiin. Kumpaakaan en pysty kuuntelemaan kuin kyyneleet silmissä. Heidän esiintymisensä ei ole tästä maailmasta, vaan 'tähtein tuolta puolen' puhtaan kauneuden maailmasta, jossa mekin 'uuden kodon saamme'.

Nyt on uusi aika, ja uudet laulajat tavoittavat nyky-yleisön paremmin. Ehkäpä monet eivät edes tunne menneitten nimiä, mutta meille 40-luvulla syntyneille he olivat silloista todellisuutta, joihin olemme kasvaneet kiinni. Nyt muistoissamme 3, osin jo 4 sukupolvea myöhemmin, olemme vieläkin enemmän heissä kiinni.

Terveisiä uusille polville!