Kaiken kokemani

jälkeen olen oikeastaan samaa mieltä kuin olin jo neljätoista kaksitoista vuotta sitten! Haluan tehdä töitä kauan, enkä koe tarvitsevani edes uutta ystävää! Miehet ovat jotenkin rasittavia ja siksi ymmärrän miksi monet vanhemmat naiset viihtyvät hyvin yksin! Minun elämässäni ovat jo ne ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä! Projekti varmisti sen, että yksin oleminen on ihan parasta elämää! Ainoa jonka ystävä olisin halunnut olla, ikäiseni lyhyt mies, olisi ystävyyden lisäksi halunnut seksiä kanssani, mutta minulle seksi on täysin merkityksetöntä! En tee koskaan mitään vain toista ihmistä miellyttääkseni! Se ei ole minun tapa toimia. Nyt tilanne on se ettei projektia tarvitse jatkaa enää ollenkaan! Näen tulevaisuuteni valoisana kunhan saan tehdä töitä rauhassa ja elää rauhassa omannäköistäni elämää? Siitä tulen aina olemaan hieman surullinen, etten saanut tehdä työuraa 20 vuoden ajan mieluisassa vakituisessa työpaikassa!