Hei!
En tiedä tuleeko tämä nyt oikealle palstalle, mut mietin omaa tilannettani.. Olen viime syksystä mässytellyt herkkuja siitä ilosta, että ne on hyviä!! Sitten tuli painoa ja läskiä sen verran, ettei vaatteet meinannut mahtua päälle..
Aloin joku aika sitten vähän kuntoilla ja päätin jättää herkut pois ja syödä terveellisemmin. Mutta ei se helppoa ole.. Haluan laihtua ja tykkään kuntoilla, mutta syömispuoli on huonossa kunnossa. Esimerkiksi eilen päivä alkoi hyvin, koko päivän pystyin olemaan sillä ruokavaliolla, mitä olin suunnitellut. Mutta illalla kun rupesin pientä iltapalaa laittamaan, pöydällä sattui olemaan kakkua ja muffinsseja.. Siitä sitten pistelin poskeeni 5 minuutin sisään 3 palaa kakkua ja muffinssin,pitämällä ovea silmällä, ettei kukaan näe.. En kuitenkaan mene oksentamaan ahmimisen jälkeen, mutta tuollaisia "ahmimiskohtauksia" tulee aika usein. Ja yleensä ahdan itseni niin täyteen, että oksentaminen on lähellä ihan ilman sormet kurkkuun-menetelmää..
Minulla ei juuri ole tietoa bulimiasta tai muista syömishäiriöistä, ja ajattelin saisinko täältä enemmän tietoa? Onko tuo oma ahmimiseni jotain alkavaa häiriötä vai omasta päästä kiinni? Lihomiseni häiritsee minua (ja muutkin ovat siitä huomauttaneet, koska olen aina ollut hoikka) ja olen tosissani alkanut kuntoilemaan ja yrittämään syömään terveellisemmin, mutta jos tuo herkutteluni jatkuu samanlaisena niin enpä tiedä mitä tulee tapahtumaan..
Kiitos, jos joku viitsi lukea ja ehkä auttaa hieman..
En tiedä tuleeko tämä nyt oikealle palstalle, mut mietin omaa tilannettani.. Olen viime syksystä mässytellyt herkkuja siitä ilosta, että ne on hyviä!! Sitten tuli painoa ja läskiä sen verran, ettei vaatteet meinannut mahtua päälle..
Aloin joku aika sitten vähän kuntoilla ja päätin jättää herkut pois ja syödä terveellisemmin. Mutta ei se helppoa ole.. Haluan laihtua ja tykkään kuntoilla, mutta syömispuoli on huonossa kunnossa. Esimerkiksi eilen päivä alkoi hyvin, koko päivän pystyin olemaan sillä ruokavaliolla, mitä olin suunnitellut. Mutta illalla kun rupesin pientä iltapalaa laittamaan, pöydällä sattui olemaan kakkua ja muffinsseja.. Siitä sitten pistelin poskeeni 5 minuutin sisään 3 palaa kakkua ja muffinssin,pitämällä ovea silmällä, ettei kukaan näe.. En kuitenkaan mene oksentamaan ahmimisen jälkeen, mutta tuollaisia "ahmimiskohtauksia" tulee aika usein. Ja yleensä ahdan itseni niin täyteen, että oksentaminen on lähellä ihan ilman sormet kurkkuun-menetelmää..
Minulla ei juuri ole tietoa bulimiasta tai muista syömishäiriöistä, ja ajattelin saisinko täältä enemmän tietoa? Onko tuo oma ahmimiseni jotain alkavaa häiriötä vai omasta päästä kiinni? Lihomiseni häiritsee minua (ja muutkin ovat siitä huomauttaneet, koska olen aina ollut hoikka) ja olen tosissani alkanut kuntoilemaan ja yrittämään syömään terveellisemmin, mutta jos tuo herkutteluni jatkuu samanlaisena niin enpä tiedä mitä tulee tapahtumaan..
Kiitos, jos joku viitsi lukea ja ehkä auttaa hieman..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on samantapainen ongelma, ja olen itse "diagnosoinut" sen ahmimishäiriöksi (binge eating disorder). Kaikki alkoi siitä, kun vuoden alussa päätin laihduttaa. Ja laihduinkin 166/65 kg --> 166/55 järkevällä dieetillä (=herkut pois, muuten söin monipuolisesti ja tarpeeksi).
Ilmeisesti tuo herkkujen rajoittaminen laukaisi jonkinlaisen ahmimishäiriön minulla: välillä syön terveellisesti, en ylitä kaloreita, mutta välillä mätän ruokaa ihan mielettömän paljon (noita kohtauksia tulee juuri iltaisin, kun olen yksin): olen niin täynnä, että sattuu fyysisesti, mutten osaa lopettaa. Saatan vetää monta pullaa, pussillisen karkkia, paketillisen keksejä yhteen menoon. En ole myöskään oksentanut (vaikka ahmimisen jälkeen oksettaisi myös), mutta pelkään, että tätä menoa aloitan sen pian. Joten minäkin kaipaisin neuvoa: miten lopettaa tämä kierre nyt, ennenkö kaikki pahenee?!
Ja vielä: asiaa pahentaa vielä se, että asun kotona, enkä voi kieltää muilta perheenjäseniltä herkkujen syömistä. Siispä kaapeista löytyy aina syömistä "kohtauksen" iskiessä...
Kokeilepas tällä tavalla, itselläni auttoi.
Teet itsellesi terveellisen ja monipuolisen ruoka-ohjelman viikoksi. Kaikki herkut pois siitä. Sitten jos onnistut noudattamaan sitä, niin palkitset itsesi yhtenä viikonpäivänä, etkä syö muuta kuin herkkuja. tulee tosi paha olo ja siitä se sitten jää pois. Yhtenä viikonpäivänä saa herkutella jos muuten syö terveellisesti. Itse en ole mikään laiha, enkä hoikkakaan, haluaisin laihtua, mutta en osaa. Olen kuitenkin nuo ahmimiskohtaukseni saanut pois.
bulimiaanhan kuuluu kaksi päätyyppiä: 1) vatsaatyhjentämätön (joka sitten muulla tavalla esim. liikunnalla yrittää kontrolloida painoaan) 2) vatsaatyhjentävätyyppi (joka siis tyhjentää vatsansa oksentamalla tai jollain muulla keinolla)
bulimian diagnoosi amerikan tautiluokittelusta:
BULIMIA NERVOSAN DIAGNOSTISET KRITEERIT (DSM-IV)
1. Toistuvia ahmimisjaksoja, joita luonnehtii kumpikin seuraavista:
– selvästi suuremman ruokamäärän syöminen tietyn ajanjakson (esim. mikä tahansa kahden tunnin jakso) aikana kuin useammat ihmiset söisivät samassa ajassa ja olosuhteissa
– tunne syömisen hallinnan puutteesta jakson aikana (esim. tunne kyvyttömyydestä lopettaa syöminen tai hallita ruoan määrää)
2. Toistuva epäasianmukainen kompensaatiokäyttäytyminen lihomisen ehkäisemiseksi, kuten tahallinen oksentaminen, laksatiivien, diureettien peräruiskeiden tai muiden lääkkeiden väärinkäyttö, paastoaminen tai liiallinen liikunta.
3. Ahmiminen ja epäasianmukainen kompensaatiokäyttäytyminen esiintyvät molemmat ainakin kahdesti viikossa kolmen (3) kuukauden ajan.
4. Kehon muoto ja paino vaikuttavat kohtuuttomasti siihen, millaiseksi henkilö kokee itsensä
5. Häiriö ei esiinny ainoastaan laihuushäiriön osana.
Määritä tyyppi:
Vatsantyhjennystyyppi: henkilö on säännöllisesti harrastanut tahallista oksentamista tai laksatiivien, diureettien tai peräruiskeiden väärinkäyttöä nykyisen ahmimisjakson aikana
Vatsaatyhjentämätöntyyppi: henkilö on harrastanut muuta epäasianmukaista kompensaatiokäyttäytymistä, kuten paastoamista tai liiallista liikuntaa, mutta ei säännöllisesti harrastanut tahallista oksentamista tai laksatiivien tai peräruiskeiden väärinkäyttöä nykyisen ahmimisjakson aikana.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta ihan niin kuin minä olisin kirjoittanut tuon.
Musta on aina ollut helppoa syödä terveellisesti pitkin päivää. Mutta jos nälkäsenä satun sortumaan vähääkään herkkuihin niin niitä menee helposti ahmien paljon. siks laihduttaminen pitemmällä tähtäimellä on hankalaa. oon ihan normaalipainoinen ja muiden seurassa ollessa ja porukoiden ollessa kotona en edes ajattele ahmimista saati oksentelua ja pystyn hyvin hillitsemään syömiseni, mutta jos tulee tilaisuus niin saan usein ahmimiskohtauksia. ja oksennan siitä syyllisyydentunnosta. lihominen on ehkä suurin pelkoni kaikesta, koska muutenkin olen vartalooni tosi tyytymätön. nyt oon koittanu itelleni jankuttaa, ettei mun kannata koittaa laihduttaa nipistämällä kunnollisesta ruuasta, koska se pitää nälän loitolla ja pystyn välttään helpommin kohtaukset. toiseksi uskon, että mun pitäis liikkua paljon enemmän, jotta todella voisin olla tyytyväisempi itseeni. :)
Ahmiminenhan on syömishäiriö. ei tarvitse oksentaa tai olla syömättä, että voisi sanoa sairastavansa syömishäiriöö. Sekin on jo lievä syömishäiriö, että tarkkailee syömisiään pakkomielteisesti, vaikka söisi aika normaalistikin. Eli ajattelee ruokaa enemmän kuin kaiken järjen mukaan pitäis. Ei mulle ainakaan iskostu se päähän et syön elääkseni. Joskus on päiviä et oikeesti elän syödäkseni ja se ahdistaa. Ruokahan on vaan ravinto. Miks se aiheuttaa monille ihmisille niin paljon ristiriitaisia tunteita ja tekoi?
Toivon, että itse opit hillitseen noi kohtaukset niin et ala oksentelemaankaan. Mulla kävi niin et laihdutin ja se oli helppoo, mut sit ku lopetin, en saanu enää mitään tasapainoo. Jos herkuttelin ja paino nousi, tuli huono omatunto. Sit ku keksin ton oksentamisen, niin siitä se paha vasta alko. On niin vaikeeta enää hillitä syömistä, kun tietää miten helppoo on oksentaa. Uskon et siitä pääsee eroon vaan oikeesti muuttamalla omaa käsitystään ruuasta ja ettimällä uusia asioita elämäänsä. Ihan kauheen vaikeeta.
Tää teksti piti olla vastaus sulle, mut kirjotan tänne ekaa kertaa niin tuli sitten kauheesti kaikkee muutakin. :) mut jokatapauksessa. Heitä ainaki vaaka meneen jos oot jo ruvennu päivittäin sillä ravaan. Ja ala luottaan omaan tuntemukseen siitä, että millanen oot. Jos tollaisia muffinsikiusauksia tulee niin koita oikeesti hetki vaan kattoo sitä ja miettii et mitä se lopulta on. Pullamössöö ja rasvaa. Jos et silloin halua herkutella, niin pystyt vastustamaan kiusausta kun yhdistätä koko muffinsin mielessäs ihan muihin asioihin ja ajattelet vaikka omia päämääriäsi ja sitä hyvää oloa mikä itsekurista tulee. En tietenkään meinaa, etteikö muffinseja saisi syödä. Ne on NAM :D mutta jos niistä tulee kauheen huono omatunto, niin on paljon parempi koittaa väistää se ahmimistilanne ja tehä kunnon leivät mis on päällä kasvikisii ja kinkkua ja nam. On seki hyvää X>
Tosi tuttu tunne myös mulle. Mä oon taistellu mun painoni kanssa varmaan koko elämäni. Mutta tällaiseksi neuroosiksi se on kehittynyt vasta viimeisen vuoden aikana. Olin koko pienen ikäni suht lihava lapsonen, ja sitten muutama vuosi sitten laihduin. En tehnyt edes mitään radikaalia muutosta. Hieman lisäsin liikuntaa (olemattomasta hieman liikkumiseksi) ja vähensin napostelua. Silloin kaikki oli ihan ok. Musta tuli ihan normaalipainoinen ja olo oli hyvä. Nyt oon varmaan jo laihan puolella (en kylläkään lähelläkään anorektista). Vaikea on itse omaa ruumista arvioida, koska kun peilistä katsoo, näkee aina epäkohtia ja liikaa läskiä. Vaikka kuinka perhe ja kaverit sanovat, että oot just sopiva, niin en sitä silti sisäistä. Ok, oon laiha, mutten tarpeeksi. Mulla maha kasvaa jo ruoan näkemisestäkin ja laihduttaminen on yhtä ees taas sahaamista. Liikunnasta en tykkää tippaakaan, enkä juuri sitä harrastakkaan, vaikka pitäisi. Välillä innostun lähtemään lenkille, mutta harvemmin. On jaksoja, jolloin syön ihan ääri-terveellisesti ja tosi vähän. Kaiken pitää olla rasvatonta enkä syö mitään makeaa. Sitä voi kestää muutaman viikon ja sitten taas repeää. Tekee koko ajan mieli syödä syodä ja syödä. Voisin ahmia mitä vaan eteeni tulee. Huono omatunto ja katumus tulee pian, mutta se ei saa lopettamaan. Lohdutusta saan vain syömällä lisää. Ja siinä sitten ollaaankin noidankehässä. Muille en tätä näytä. Lähinnä ahmimiskohtaus iskee kotona yksin ollessa ja kun ei ole mitään tekemistä. Koskaan en ole oksentanut, mutta mielessä on käynyt monen monta kertaa. Sillähän siitä pääsisi.. mutta onnekseni en sitä taitoa osaa. Ja nyt järkevällä hetkellä ajattelen, etten todellakaan koskaan aio oppiakkaan. Mutta silloin kun kohtaus iskee, mikään järkevä puhe ei auta.
Mun suhtautuminen ruokaan on aika verrainnollinen mihin tahansa muuhun addiktioon.. vaikka tupakkaan tai viinaan.. Voi olla "kuivilla" pitkään, mutta sitten kun himo iskee, se voima on paljon vahvempi kuin järjen ääni. Pakko on saatava.
Mun neuroosi ei nyt oo mistään vakavimmasta päästä, mutta jonkin sortin ongelma kumminkin. Toivon vaan, että tää joskus tästä järkeistyy. Mutta tähän asti en oo pystynyt ahmisjaksoa lopettamaan tahdon voimalla. Vasta sitten, kun taasen päässä naksahtaa ja en halua syödä kuin minimi määrän.. En tiedä miten kierteen saisi katkaistua. Kaikki järkevät keinot oon kokeillut: lähde lenkille, jos tekee mieli syödä. Varaa kaappiin vaan hedelmiä jne. Päätä etukäteen ruoka, minkä saat syödä. Joo, hyviä ideoita, mutta kun himo iskee, jalat vaan vievät jääkaapille tai kauppaan..