Nuorten kasvatus ja kasvatuksen arvostelijat.

Satuin lukemaan IS:n sivuilta pätkän eräästä kommentoinnista, kuten usein ennenkin, siellä taas haukuttiin nuoria ja heidän kasvattaneita, samassa ketjussa oikein olan takaa ja useassa ikä kerroksessa.
Siihen "lehteen" en kirjoittele koskaan, enkä useasti luekaan. Nyt kerron kuitenkin oman mielipiteeni. Ensiksi lainatut kommentit, siis samasta ketjusta, eri kommentoija.
1. "Nyt vaan korjaamme sitä, mitä itse olemme kylvänneetkin.
Tämä on ollut tiedossa. Kun 70-luvulta lähtien lapsille ei ole saanut sanoa "ei" eikä heitä ole saanut kieltää, vaan kaikkien on pitänyt saada tehdä just niin kuin haluaa, niin tottakai tämä on lopputulos."
2. "Olen syntynyt 70-luvulla,kyllä meille opetettiin ihan kunnon käytöstavat,joten älä yleistä,mutta yleistän itse sen,että ne keillä syntymävuosi alkaa luvulla 2 niin ei eie ei ja ei mitään häpyä mistään kohteliaisuudesta saattikka muutakaan ymmärrystä yhtään mistään,ollaan minäminäminä ja naama luurissa kiinni 24/7."
Niin, minulla on ollut kaksi perhettä, kaksi vaimoa, ensimmäisestä on kaksi lasta, tyttö ja poika, molemmat syntyivät 70 luvulla.
Toisesta on kolme lasta, syntyneet - 98 ja - 04 välillä.
Kaikki, huolimatta syntymä vuosikymmenestä, ovat käyttäytyneet hyvin, käyneet koulunsa ja hakeutuneet ammatteihin paikkoja rikkomatta, tappelematta ja muutenkin käyttäytyneet hyvin. Poikien en ole kuullut edes kiroilevan, vaikka asiasta ei ole koskaan puhuttu, molemmissa avioliitoissa oli normaali maallistunut luterilainen uskonto, vihittiin kirkossa, lapset on käyneet rippikoulunsa, hautajaiset pidetty, arjessa uskontoa ei ole ollut.
Tyttö oli ainoa joka kiroili, pojat (4 poikaa) eivät. Me vanhemmat emme ole kiroilleet, minä en enkä ole kullut juurikaan kummankaan vaimon niin tekevän, ainakaan.
Minulla on käsitys että lapset ovat oppineet asiat vanhempien käytöksestä, heillä on ollut kyllä kavereita, harrastaneet urheiluseuroissa. Eläneet kuten itse elimme omien vanhempienmme kanssa. Olemme olleet heidän (lasten) kanssa läheisiä, tehneet asioita yhdessä. Kaikki lapset ehtivät ennen eroa kasvaa yli teini-iän ennen avioeroa.
Olen huomannut, että yksinhuoltajilla ei voimat riitä hallita lasten kasvatusta ja elannon hankkimista useinkaan, mutta sekään ei pidä paikkaansa kaikkiin.
Kummastelen noita kommentoijia, jotka väittävät että jokin vuosikymmen on ollut syyllinen huonotapaisiin nuoriin. Luulen että noilla arvostelijoilla ei ikinä ole ollut omia lapsia, ovat kateellisia ja vihamielisiä, tai muuten omissa ongelmissaan pyöriviä.. Tai jotain, tietty aika ei siihen vaikuta. Aina vanhemmat eivät voi onnistua, vaikka kuinka yrittäisivät. Yhteisöllisyyttä olisi oltava enemmän.
Niin, ja rahaa tietenkin heikossa asemassa oleville.