Isä itellä on vaikuttanut elämääni. Sattuu edelleen.
Se että on ollut kamala
Anonyymi-ap
22670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Millä tavalla kamala?
Halaus ❤️. Voisinpa pyyhkiä surusi pois.
Osaan hyvin kuvitella. Minunkin äitini on hieman haastava.
Ymmärrän..
Ja taas vaihteeksi esitetään toista. Ette ymmärrä sitä ihmistä alkuunkaan. Millähän tavalla se henkilö muka etsii jotain turvaa? Se ihminen on muuten ihan ok isänsä suhteen. Ei mitään traumoja.
Päiväkirja jäsentää ajatuksia. Välillä tekstiä syntyy vain muutama rivi, toisinaan monta sivua. Kirjoita itselle mieleisenä aikana. Aamuisin, silloihan on olo freesimpi ja mieli kirkkaampi. Iltaisin ei kannata kelailla mielen syövereitä liikaa sillä muuten murheet vyöryvät uniin. Haasteet pakottivat pysähtymään, kipeitä ajatuksia.
Pohtimaan, mitä oikeastaan elämältä haluat.
Terapiaa, moni asia on varmaan kesken mutta tunnet, että kehitystä tapahtuu.
Fyysinen väsymys ei kuormita kehoa ollenkaan niin paljon kuin henkinen painolasti. Nukahtamisvaikeuksia ja mielialojen vaihtelut.
Noin se on. Projektin aikana nukkumisvaikeudet lisääntyivät huomattavasti, samoin kuin turvattomuuden tunne ja nämä kaksi ovat yhä läsnä elämässäni aina välillä! Se että suuri määrä ihmisiä esittää elämääni liittyvää sa aikaan kauhun ja se niihin alkuvuosiin, kun en ymmärtänyt mistään mitään ja kauhun tunne ja ahdistus loppuvat vasta sitten kun projekti loppuu kokonaan!
Takana monien vuosien rääkki, ei siitä voi selvitä ihan hetkessä!
Eipä sille voi tehdä muuta kuin käydä terapiassa!
Ihan samaa tulin sanomaan. Hakeudu terapiaan.
Se on sitten vain sinun ongelmasi, jos et hakeudu terapiaan.
Miksi ei onnistu?
Ei ole myöntämisestä kyse. Sen kun alat ottaa terapeutteihin yhteyttä ja hommaat itselle sellaisen: https://minduu.fi/en/haku/
Tod. näk. jokusen kuukauden jonot on, mutta mitään ei tapahdu, jos et pistä tapahtumaan.
Minäkin ajattelin joskus noin. Sitten isä kuoli ja aloin vasta vuosien jälkeen arvostaa ja kunnioittaa häntä. Hän teki kaikkensa meidän hyväksi. Ja minä olin kiittämätön.
Olenko ainoa, jonka mielestä suurin osa vastauksista oli surullista luettavaa: "en odota muilta mitään." Siis mitä? Itse ainakin luotan ystäviini ja odotan, että heillä on esim. aikaa nähdä mua ja pitää lupauksensa, ja jos joutuisin hätään ystäväni auttaisivat Ym. Itsekin olen lojaali ystävä. Tottakai ystävyyssuhteisiin kuuluu myös pettymyksen tunteet, mutta näistä asioista jutellaan ystävien kanssa, ja läheisyys palaa.
Sen tiedostamisesta saattaa olla apua, että riittämättömyyden tunne ei kumpua pelkästään sisältä, vaan myös ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri ruokkii monin tavoin riittämättömyyden kokemusta. Joskus voi helpottaa, kun katsoo asioita lintuperspektiivistä ja huomaa, että tämä tunnehan on suorastaan pandemia.
Ehkä se, että alkaa arvostaa itseään, ei vielä muuta riittämättömyyttä tuottavia rakenteita, mutta se voi toimia rakkaudellisena vastalauseena. Heijasteena siitä, että jokainen meistä on riittävä sellaisenaan. Ihmisarvoa ei mitata tekemisellä.
Olen samaa mieltä. Jokainen itse valita ystävänsä ja ketä haluaa auttaa ja ketä. Ystävällä ei saa olla koiraa, en pidä koirista ja olen jonkin verran allerginen niille! En nyt etsi uutta ystävää. Haluan tutustua ikäiseeni mieheen!
Monilla lasisen lapsuuden eläneillä on tarve käsitellä lapsuuden tapahtumia aikuisella iällä.
Vaikutat ilkeältä ihmiseltä. Eli ei saa puhua kipeistä asioista. Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka persuksissa
Tulkitsit nyt ihan päin persuksia tuon kommentin.
Ostihan se auton