Tuskin tänään tai huomenna mutta jonain päivänä. Kaipa olen sen aina tiennyt ja muutaman kerran yrittänytkin. Tavallaan tuntuu ihan hyvältä olla olemassa B-suunnitelma.
Jonain päivänä teen itsemurhan
Anonyymi-ap
99
1457
Vastaukset
- Anonyymi
Voisitko ehkä suunnitella sitä että pääsisit eroon masennuksestasi joka saa sinulle itsetuhoisia ajatuksia. Masennus on kamala tila, sen ymmärtää, mutta jokainen tietää että sekin menee ohi aikanaan . Ruotsalainen journalisti oli jo luovuttanut toiveet tulla paremmaksi ja kun ystävänsä kehoittik että nyt yritetään päästä irti siitä niin ajatteli että no viimeisen kerran yrittää. He kskeåustelivat usein asioista masennuksesta, elämisestä ja jaksamisesta . Yhtä äkkiä vaan masennus kaikkosi vaikka hön oli kärsinyt siitä 20 vuotta, joten ei ihme että luuli ettei se enää koskaan mene ohitse.
Hän kirjoitti kirjan siitä myös, vaan en muista mikä kirjan nimi on. Hän siis tuli terveeksi lopulta vaikka oli jo luovuttanut ettei muutosta tule .
Joten kaikki keinot voi käyttää elämisen vuoksi, se kun edes ajatella itsemurhaa. Minun lähisukulaiseni päätti päivänsä ja se oli kauheaa hänen läheisilleen , ja moni traumaantui, koska olivat luottaneet siihen että parannus on mahdollista . Pieni lääke annoskin auttaa asiassa ja se oma tahto, tiedän että se on vaikeaa mutta laita mielummin B suunnitelmaksi voitto sairaudesta pääsemiseksi .
Elämä on joskus hyvin työlästä mutta jos muistaa ettei se tule olemaan sitä aina ,,ja että sen ylitse voittaa .- Anonyymi
Olisiko ollut sen journalistin nimi Margareta ” Maggan”:Hägglund . Minulla on hänen kirjaansa vaan kun katsoi; kirjahyllyyn niin en löytänyt , liikaa siis kirjoja . Mutta muistan että kirja oli todella hyvä kuvaus siitä miten hän oli kokenut tilanteessa, mutta tuli vaan terveeksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko ollut sen journalistin nimi Margareta ” Maggan”:Hägglund . Minulla on hänen kirjaansa vaan kun katsoi; kirjahyllyyn niin en löytänyt , liikaa siis kirjoja . Mutta muistan että kirja oli todella hyvä kuvaus siitä miten hän oli kokenut tilanteessa, mutta tuli vaan terveeksi.
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteella - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko ollut sen journalistin nimi Margareta ” Maggan”:Hägglund . Minulla on hänen kirjaansa vaan kun katsoi; kirjahyllyyn niin en löytänyt , liikaa siis kirjoja . Mutta muistan että kirja oli todella hyvä kuvaus siitä miten hän oli kokenut tilanteessa, mutta tuli vaan terveeksi.
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteella - Anonyymi
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteella - Anonyymi
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteella - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteellaResurssit eivät riitä joka ikisen hoitoon laittamiseen. Eikä millään viranomaisilla ole aikaa ottaa yhteen sun toiseen yhteyttä, liittyen mielialaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Resurssit eivät riitä joka ikisen hoitoon laittamiseen. Eikä millään viranomaisilla ole aikaa ottaa yhteen sun toiseen yhteyttä, liittyen mielialaan.
Psykologit voidaan määrätä ottamaan yhteyttä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykologit voidaan määrätä ottamaan yhteyttä
Psykologejakaan ei ole tarpeeksi ottamaan yhteyttä kaikkiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikään psykologiaa käsittelevä kirja ei pelasta masentuneita.
Ei myöskään mene lenkille -huudot
Masennus on sairaus. Mielialahäiriöistä kärsivät ihmiset tulisi ohjata psykiatriseen hoitoon nopealla aikataululla
Kyseessä on usein hätätila joten diagnoosin saaneisiin tulisi viranomaisten ottaa yhteyttä rekisteritietojen perusteellaKirja auttaa näkemään asioita joita ei itse ole ajatellut , siitä voi lähteä paraneminen.
Moni on kokenut sen kirjan positiivisesti juuri siksi että pitkäkin masennus voi kääntyä parempaan päin, se antaa uutta uskoa ihmisille joilla on ollut kauan masennus.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirja auttaa näkemään asioita joita ei itse ole ajatellut , siitä voi lähteä paraneminen.
Moni on kokenut sen kirjan positiivisesti juuri siksi että pitkäkin masennus voi kääntyä parempaan päin, se antaa uutta uskoa ihmisille joilla on ollut kauan masennus..Minulla ei ole ollut masennusta, mutta muunlaisista mt-ongelmista kärsin pitkään takavuosina.
Minua auttoi lukeminen todella paljon, luin psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta.
Se tosiaan avaa erilaisia näkökulmia ja pistää miettimään asioita myös itseä ajatellen.
Hei,
Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa. On olemassa myös monia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen. Myös vertaistukea löytyy.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torstaina klo 15-21 on MIELI Kriisichat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin Kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
ALOITTAJALLE....
Ajatuksesi ovat tuttuja, pitkän ajan takaa elämässäni. Olin 14 v kun koulukiusattuna, kaverikiusattuna, totaalisesti yksin jätettynä ja jääneenä ..... oli ainoa ajatus, että ratkisu olisi vain päättää päiväni!
Miten kävi? Tapahtui sellaista, jotka voi pitää ihmeenä?
Ja nyt, yli 60 vuoden perästä. Olen saanut elää sisältörikkaan elämän.
Olen onnellinen, että en sortunut tuhoamaan mahdollisuuksiani...
Siksi koetan sanoa Sinulle. Kaikki ei ole tässä ja nyt. Edessä voi olla mitä tahansa hyvää ja onnellistakin.
Olet arvokas, älä anna elämäsi mennä hukkaan.
Rakkaudella iso-iso-äiti, Sinulle Ihminen joka luottaa Sinun jaksamiseesi!- Anonyymi
B-suunnitelma voi olla aloittajalle kuin siivet ylös elämään!!!
- Anonyymi
Itsekin yritin 20-30 vuotta sitten itsemurhaa muutaman kerran. myöhempinä vuosina olen ollut iloinen, etten siinä onnistunut.
Kaikki se, mitä olen saanut kokea, tutustua ihmisiin, nähnyt ja tehnyt vaikka mitä, jne. se olisi kaikki jäänyt kokematta, näkemättä ja tekemättä.
Vaikka heikoimpana hetkenä tuntuu, ettei mistään enää koskaan tule mitään, se on väärä luulo. Aina kannattaa odottaa ja katsoa tulevaan, voi yllättyä positiivisestikin.- Anonyymi
Kyllä elämä voi yllättää.
- Anonyymi
Se on ollut vain huomion hakua, tai sitten et yrittänyt kunnolla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on ollut vain huomion hakua, tai sitten et yrittänyt kunnolla.
Huomion haulle on aina jokin syy mikä pitää selvittää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomion haulle on aina jokin syy mikä pitää selvittää
Muistan hyvin omasta nuoruudestani, kun oli henkisesti paha olla.
Itsariyritykset olivat avunhuutoja, jollain tavalla huomionhakua kyllä. " Ymmärtäkää, huomatkaa, minulla on tosi paha olla, haluan ja tarvitsen apua ".
Koska aina tuntui, ettei kukaan ymmärrä, ketään ei kiinnosta minun vointini ja ongelmani, olin muka itse syypää siihen, että voin huonosti, joten " huusin " apua.
Ymmärrän, kun jotkut sanovat huomionhaku, tavallaan se sitä onkin, vaikkakin enemmän avunhuuto.
Suosittelen kaikille, joilla on vaikeaa, puhukaa, puhukaa jonkun kanssa, se on kaikkein tärkein juttu päästäkseen alkuun avun saannissa.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan se on vahvuus.
- Anonyymi
Minäkin olin kerran lähellä kuolla. En tiedä mitä päässäni silloin liikkui tai toisaalta tiedä. Olin 17 ja elänyt aika rankat viime vuodet. Olin käymässä kotona ja vanhempamme olivat muistaakseni mökillä. Joimme meillä ja loukkaannuin kaljapäissäni jostain ja aloin ottamaan kaikkia lääkkeitä tuskin ajattelematta että olen tekemässä itsemurhaa.
Aamulla sisarukset kiinnittivät minuun huomiota kun en alkanut heräämään. Jouduin Meilahden teholle, jonne vanhemmatkin oli sitten hälytetty.
Selvisin siitä hengissä, tosin oikea käsivarteni oli aika pitkään "halvaantuneena" koska olin maannut sen päällä. Jouduin aika pitkään kirjoittamaan ja tekamään kaiken muunkin vasurilla. Oikeassa oli joku kipsin tapainen, johon koulukaverit kirjoittivat kaikkea tsemppaavaa, vaikkeivat tienneet miksi minula oli se. Mutta tosiaan, en muista hetkeäkään miettineeni että haluan kuolla, enkä ole sen jälkeenkään halunnut.
Aion nähdä tämän elämän loppuun ja katsoa mitä sillä on minulle vielä tarjottavana.- Anonyymi
Olet ollut kyllä vahva, ja tehnyt hyvän päätöksen elämässäsi, katsoa elämä loppuun saakka.
Ehkä se on joskus niin, kun käy lähellä kuolemaa, niin oppii arvostamaan elämää.
Elämän varrella tulee ajoittain myös jotain vastoinkäymisiä eteen, ja kun niistä pääsee yli, on taas jonkin verran vahvistunut.
En osaisi ajatella omaisille pahempaa, kuin että he joutuisivat kestämään kuolemani, sen aiheuttaman tuskan ja surun. Kerran on ollut tilanne, kun meinasi henki lähteä, se ei ollut oma vikani vaan hoitovirhe leikkauksen yhteydessä, enkä ole pystynyt koskaan kuvittelemaankaan, miltä omaisistani on silloin tuntunut, kun kaikki odottivat, lääkäreitä myöten, jäänkö henkiin vai en. Ja joutuivat odottamaan vielä useamman viikon, tilanne oli niin vakava.
Osaan arvostaa elämää, vaikka haasteita aina tulee vastaan, jotkut terveydelliset haasteet tulleet jopa jäädäkseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet ollut kyllä vahva, ja tehnyt hyvän päätöksen elämässäsi, katsoa elämä loppuun saakka.
Ehkä se on joskus niin, kun käy lähellä kuolemaa, niin oppii arvostamaan elämää.
Elämän varrella tulee ajoittain myös jotain vastoinkäymisiä eteen, ja kun niistä pääsee yli, on taas jonkin verran vahvistunut.
En osaisi ajatella omaisille pahempaa, kuin että he joutuisivat kestämään kuolemani, sen aiheuttaman tuskan ja surun. Kerran on ollut tilanne, kun meinasi henki lähteä, se ei ollut oma vikani vaan hoitovirhe leikkauksen yhteydessä, enkä ole pystynyt koskaan kuvittelemaankaan, miltä omaisistani on silloin tuntunut, kun kaikki odottivat, lääkäreitä myöten, jäänkö henkiin vai en. Ja joutuivat odottamaan vielä useamman viikon, tilanne oli niin vakava.
Osaan arvostaa elämää, vaikka haasteita aina tulee vastaan, jotkut terveydelliset haasteet tulleet jopa jäädäkseen."Osaan arvostaa elämää, vaikka haasteita aina tulee vastaan, jotkut terveydelliset haasteet tulleet jopa jäädäkseen."
Kiitos kommentista. Samaa mieltä. Osaan arvostaa elämää!
Jospa aloittajakin näkisi että elämä on arvostamisen asia. Kaikille! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet ollut kyllä vahva, ja tehnyt hyvän päätöksen elämässäsi, katsoa elämä loppuun saakka.
Ehkä se on joskus niin, kun käy lähellä kuolemaa, niin oppii arvostamaan elämää.
Elämän varrella tulee ajoittain myös jotain vastoinkäymisiä eteen, ja kun niistä pääsee yli, on taas jonkin verran vahvistunut.
En osaisi ajatella omaisille pahempaa, kuin että he joutuisivat kestämään kuolemani, sen aiheuttaman tuskan ja surun. Kerran on ollut tilanne, kun meinasi henki lähteä, se ei ollut oma vikani vaan hoitovirhe leikkauksen yhteydessä, enkä ole pystynyt koskaan kuvittelemaankaan, miltä omaisistani on silloin tuntunut, kun kaikki odottivat, lääkäreitä myöten, jäänkö henkiin vai en. Ja joutuivat odottamaan vielä useamman viikon, tilanne oli niin vakava.
Osaan arvostaa elämää, vaikka haasteita aina tulee vastaan, jotkut terveydelliset haasteet tulleet jopa jäädäkseen.Mitä väliä sillä olisi ollut kun olisit kumminkin ollut kuollut etkä todistamassa heidän suruaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä väliä sillä olisi ollut kun olisit kumminkin ollut kuollut etkä todistamassa heidän suruaan
En olisikaan ollut enää todistamassa heidän suruaan, mutta voin silti ajatella, millaista se olisi ehkä saattanut olla.
Jos asetun itse asemaan, että jollekin omaiselle kävisi samalla tavalla kuin itselleni kävi, niin ei se helppoa olisi, en edes voi tietää, miten siitä selviäisin.
Ja tuosta läheltä piti-tilanteesta on nyt jo kulunut vuosia, ja olen todella iloinen, etten kuollut silloin. Olisi jäänyt monet hyvät asiat kokematta, monet kaverisuhteet löytymättä, olisi jäänyt koko tämä elämä sekä hyvine että huonoine aikoineen elämättä.
Ei kannata luovuttaa, koska se on sitten lopullista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Osaan arvostaa elämää, vaikka haasteita aina tulee vastaan, jotkut terveydelliset haasteet tulleet jopa jäädäkseen."
Kiitos kommentista. Samaa mieltä. Osaan arvostaa elämää!
Jospa aloittajakin näkisi että elämä on arvostamisen asia. Kaikille!Oletko itse aloittaja?
- Anonyymi
No ei kyllä kannata, kun sama on edessä seuraavassa elämässä. Kannattaa kokeilla homeopaattisia lääkkeitä, itsemurha halutkin häviää niillä. Sitten voisit alkaa auttelemaan muita, vaikka netissä tai naapurin koirista huolehtisit lomien aikana tai mitä ikinä nyt keksitkin, niin sitten alkaa löytyä apua itsellesikin. Karma siinä vähenee ja toisten kiitollisuus tuo hyvän mielen.
Myöskään ihminen ei ole pelkkä fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen, jos unohtaa kehittää sitä puolta voi sekin aiheuttaa masennusta ja halua kuolla varsinkin jos ei löydä elämäntarkoitustaan. Etenkin ihmisten videoihin kuoleman kokemuksista kannattaa tutustua ja alkaa vaikka tanssimaan kiirtania joka kohottaa mielialaa.- Anonyymi
Ei oo mitään seuraavaa elämää.
Ikävää jos uskot tuollaisiin satuihin. Hirttoköysi auttaa tuolllaisiin mielenterveysongelmiin - Anonyymi
Ei ole mitään seuraavaa elämää. Ja lopeta tuo homeopaattisten mainostaminen, niillä ei ketään ole parannettu vaikeasta masennuksesta .
Sairas ajattelutapa jotenkin uhka seuraavasta elämästä. Kuka on todistanut koskaan että sellaista on olemassa - Anonyymi
Ei oo mitään seuraavaa elämää. Muista hirttää itsesi
- Anonyymi
Taidan tehdä itsemurhan koska mulla on niin pienet Munat, kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta ei todellakaan ole. Mä oon 53v, enkä ole saanut vielä naista, ei työtäkään eikä ole kavereita. Uskon että mun vanhemmat ovat antaneet jotakin ainetta että Munat jäisi pieneksi. He halusivat että elän yksin ja teen vain töitä. Isä oli kommunisti ja sanoi seurustelu naisten kanssa on turhanpäiväistä. Äitini vihasi mua koska olen mies,. Meillä oli seksuaalisuus semmoista että siitä ei saanut puhua, äitini is kosti mulle, olen mies minun pitää hävetä. Äitini ei pitänyt miehistä, hän oli mennyt naimisiin vain siksi että saa lapsia.
Kaikki naiset inhoavat minua koska olen ruma ja mulla on pienet Munat ja vähän rahaa. Olen yrittänyt kaikenlaista nettideiteistä tinderiin mutta kukaan ei halua olla minun kanssa. Olen tuumininut ostan vaikka puuilosta auton hinausköyden ja pistän kaulaan, ja lycka till- Anonyymi
Mene hae lääkäreiltä apua,saat lääkkeet,joita syöt niin kaua
n,ett alkaa helpottaa,muuta vaihtoehtoa ei varmaan ole!
- Anonyymi
Minä tiedän myös. Nuorena yritin itsemurhaa vakavin seurauksin, nyt olen keski-ikäinen. Masentunut 15 vuotiaasta asti.
Tiedän sen että en aio elää vanhaksi, se ei vaan ole minun juttuni.
Tajuan että olen sairas, ja se sairaus on se mikä minut vielä jossain vaiheessa lopettaa. Se vaan on niin olennainen osa minua, en siitä eroonkaan pääse. Ainoastaan suuntaamalla huomioni johonkin muuhun saan ne ajatukset pois, jos jään yksin omien ajatusteni kanssa niin ajattelen vain itsemurhaa. Nyt vaan on alkanut loppumaan asiat mistä jaksan enää kiinnostua. Joten vietän paljon aikaa omissa ajatuksissani. En usko että näin voi jatkua enää montaakaan vuotta. Ihan muutamia vuosia ehkä menee vielä - Anonyymi
Asiat ovat ajautumassa siihen suuntaan että en tule syksyä näkemään. Kristallipalloni kertoo että joudun vakavaan onnettomuuteen ja kuolen. Se ei haittaa koska elämä on niin sisällätöntä paskaa että vaikka en kuolisikaan, on jatkaminen ihan persettä. Mitä olette mieltä, kannattaako lähteä vihamiehen ja väärintekijän kanssa?
- Anonyymi
riippuu siitä saatko sen vihamiehen kyytiisi kun lähdet ajelemaan..... eipä se taida tulla kyytiisi kuin pyydät kyytiin ja katsot sitä kuolemankatse silmissäsi...
- Anonyymi
Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon.
- Anonyymi
Orpo kylmäks ja sitten itse
- Anonyymi
Onneaa matkaan
Sinä pystyt siihen - Anonyymi
Hyppää junan alle
- Anonyymi
Tänään vaihteeksi kävin kävellen katsomassa vartioimatonta tasoristeystä. Mietin että perkele tuohon pistän maate jos tulee vielä yksikin isompi kriisi tai katastrofi elämässä. Niin ja kyllähän niitä uusia kriisejä voi elämässä tulla koska tahansa.
Masentunut Mies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tänään vaihteeksi kävin kävellen katsomassa vartioimatonta tasoristeystä. Mietin että perkele tuohon pistän maate jos tulee vielä yksikin isompi kriisi tai katastrofi elämässä. Niin ja kyllähän niitä uusia kriisejä voi elämässä tulla koska tahansa.
Masentunut MiesTai siis eilen kävin mut mitä väliä sillä on koska kävin.
Masentunut Mies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tänään vaihteeksi kävin kävellen katsomassa vartioimatonta tasoristeystä. Mietin että perkele tuohon pistän maate jos tulee vielä yksikin isompi kriisi tai katastrofi elämässä. Niin ja kyllähän niitä uusia kriisejä voi elämässä tulla koska tahansa.
Masentunut MiesMeillä jokaisella tulee kriisejä elämän varrella, kukaan ei selviä ilman niitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai siis eilen kävin mut mitä väliä sillä on koska kävin.
Masentunut MiesTänään ja vasta äskön kirjoitit toiseen ketjuun että olosi paranee kun kirjoitat suomi24 palstoille koska et halua hakea apua mistään. Näinkö se palstoille kirjoittaminen parantaa sun oloa ja elämänlaatua. Koska tuon mukaan ei vaikuta siltä että tänne kirjoittelu helpottaisi sun oloa ja elämää yhtään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tänään ja vasta äskön kirjoitit toiseen ketjuun että olosi paranee kun kirjoitat suomi24 palstoille koska et halua hakea apua mistään. Näinkö se palstoille kirjoittaminen parantaa sun oloa ja elämänlaatua. Koska tuon mukaan ei vaikuta siltä että tänne kirjoittelu helpottaisi sun oloa ja elämää yhtään.
Kävin eilen kävelemässä hautausmaalla jonne läheiseni on haudattu. Siellä hautausmaan takana on semmonen pieni lampi jossa on vene. Mietin siinä sitten että tuohon lampeen voisin vaikka lähteä soutelemaan kesän lopuksi, pudota veneestä ja hukkua. Tai ei siihen sitä venettäkään välttämättä tarvittaisi kun on huono uimataito. Joo olo tässä tosiaan paranee...
Masentunut Mies
- Anonyymi
Kun käy liian lähellä kuolemaa, oppii arvostamaan elämää.
- Anonyymi
ehkä haet itsellesi apua, ehkä myös samalla oikean diagnoosin tarkoittaen sitä, että saat näihin oloihisi, joissa muuten täällä haet huomiota pahassa olossasi muilta pelotellen heitä itsemurhallasi. Moni sympaattinen yrittää sitten reagoida ehkäpä ukaasit nähdessään, tosin aloituksessa sanoit jo heti "tuskin". Mutta tuossa tuo, turha täällä näillä etsiä huomiota tai sääliä. Kyllä minäkin mietin kuolemaa ja myös itsemurhaa tietyssä vaiheessa elämääni, mutten sitä etukäteen muille markkinoi tarkoittaen, että minä olen tosissani, sitä todennäköisesti et sitä tule koskaan tekemäänkään, mutta sairaus, jota sairastat (selvästi diagnosoituna mutta aloituksessasi nimeämättömänä täällä, kun haet muilta vain henkistä helpotusta ja pään silittelyä), saa sinut tuntemaan, että elämäsi on jo niin kuoleman kurjaa, että sitä jatkoa pitää miettiä. Jos se olisi oikeasti kurjaa, et näitä aloituksia ja kyselyjä tänne tekisi, vaan ehkä soittaisit kriisipuhelimeen hyvällä tuurilla, sitten tekisit sen uhkaamasi teon saman tien.
Naurettavaa täällä uhkailla ja pelotella muita, mutta kuuluu moneen sairauteen (skitsofrenia/rajatilahäiriö/kaksisuuntainen jne.). Kukaan oikeasti itseään tappamassa oleva ei tee säälinhakualoituksia "tapan itseni jonain päivänä". Oletko narsisti ehkäpä? Edes minä vakavasti vuosia masentuneena ilman muuta sairautta en näin naurettavaa huomionhakualoitusta tekisi tänne, tappaisin vain itseni, jos muuta mahdollisuutta ei enää olisi.- Anonyymi
Mikä sinä olet sanomaan kuinka tosissaan tänne kirjoitetaan.
Onko sinulla itselläsi paha olla kun pitää olla noin ilkeä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sinä olet sanomaan kuinka tosissaan tänne kirjoitetaan.
Onko sinulla itselläsi paha olla kun pitää olla noin ilkeäSamaa mieltä, ehkä hänellä on itsellään paha olla.
Toki ihmiset saavat myös omat mielipiteensä kertoa, jos niin haluavat, vaikka se ei kaikkia miellytäkään.
Se on vain niin, kun on paha olla, jokainen tuo sen ulos omalla tavallaan.
- Anonyymi
Minulla on monenlaisia perussairauksia, parantumattomista syövistä alkaen. Niitä yritetään pitää kurissa jatkuvilla sytöstaattihoidoilla. Sairaalat ja päivystykset ovat tulleet tutuiksi viime vuosina. En ole kuitenkssn masentunut, en syö masennuslääkkeitä, en unilääkkeitä, joskus Burana 600. Muistikin pelaa vielä hyvin. Minusta on kuulemma avoimempi sosiaalisempi, en peittele tautejani. En tee mitään pitkän ajan suunnitelmia, viikon pituinen riittää. Raha on menettänyt merkityksenä säästämistarkoituksessa. Sairastminen on kyllä julkisellakin puolella aika kallists. Etenkin alkuvuonna lääkkeisiin ja asukasmaksuihin ja takseihin menee helposti 1500- 2000 euros Käyn kyllä shoppailemassa jopa uusia vaatteita, vaikka niitä on kaapeissa jo nyt käyttämättöminä. Ulkona tulee käytyä syömässä entistä useammin. Autonkin vaihdoin uudempaa vajaa pari vuotts sitten. Katsotaan milllin sjokortti lähtee. Masennukseen olisi taatusti aineksia mutts miksi käyttäisin lopun elinaikani murehtimiseen js itkemiseen pillerihumalassa pää turtuneena?
- Anonyymi
Hienoa.
Vähän hölmö klisee, mutta kyllä asenne ratkaisee.
Itsekin olen huonossa kunnossa, lähinnä fyysisesti, mutta kaikkeni yritän rajoitteisuudesta huolimatta. Minulla on rappeuttava fyysinen sairaus ( ei kuitenkaan ALS ). On hyviä päiviä, ja sitten on taas huonoja päiviä.
Tuosta olen täysin samaa mieltä, että miksi pitäisi surra ja murehtia loppuelämän ajan, kun sen voi käyttää muullakin tavalla, esim. yrittäen nauttia vielä kaikesta mistä pystyy, ei keskittyen siihen, mitä ei enää pysty.
Joskus kyllä ketuttaa ihan oikeasti, ja pakkohan se on myöntää, että on tullut mietittyä, mitä järkeä tässä enää on, mutta siltikin elämä voittaa. Uteliaana haluan nähdä, mitä vielä voi tapahtua. En edes täysin usko, että tapahtuisi mitään erikoisempaa, mutta etukäteen ei voi tietää, joten se on katsottava tämä yksi ja ainoa elämä loppuun asti.
Ja se on muuten totta, kun on itse avoin, siitä saa voimia itselleenkin, jaksaa jatkaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa.
Vähän hölmö klisee, mutta kyllä asenne ratkaisee.
Itsekin olen huonossa kunnossa, lähinnä fyysisesti, mutta kaikkeni yritän rajoitteisuudesta huolimatta. Minulla on rappeuttava fyysinen sairaus ( ei kuitenkaan ALS ). On hyviä päiviä, ja sitten on taas huonoja päiviä.
Tuosta olen täysin samaa mieltä, että miksi pitäisi surra ja murehtia loppuelämän ajan, kun sen voi käyttää muullakin tavalla, esim. yrittäen nauttia vielä kaikesta mistä pystyy, ei keskittyen siihen, mitä ei enää pysty.
Joskus kyllä ketuttaa ihan oikeasti, ja pakkohan se on myöntää, että on tullut mietittyä, mitä järkeä tässä enää on, mutta siltikin elämä voittaa. Uteliaana haluan nähdä, mitä vielä voi tapahtua. En edes täysin usko, että tapahtuisi mitään erikoisempaa, mutta etukäteen ei voi tietää, joten se on katsottava tämä yksi ja ainoa elämä loppuun asti.
Ja se on muuten totta, kun on itse avoin, siitä saa voimia itselleenkin, jaksaa jatkaa.Hyvä neuvo 🥰
- Anonyymi
Älä tee. Mieti että jos tekisit mutta sitten olisikin yllättäin ollut sen jälkeen paljon parempia päiviä, niin joutuisit katumaan ratkaisuasi.
- Anonyymi
Meidän tuttu kärsi epävakaasta persoonallisuudesta
Vuosi sitten hän riisti itseltään hengen
Kaikki vain siksi ettei ohjattu hoitoon ajoissa- Anonyymi
Niin siinä usein käy eikä Suomessa nykyään pystytä enää mitään apua juuri kenellekkään tarjoamaan.
Sekin hiukan kyseenalaista että onko siitä oikeasti apua vai jopa enemmän haittaa.
Masentunut Mies - Anonyymi
Hän on saanut lääkärissä diagnoosin ja lähetettiin kotiin sen jälkeen? Ei ollut mitään ohjausta mihinkään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän on saanut lääkärissä diagnoosin ja lähetettiin kotiin sen jälkeen? Ei ollut mitään ohjausta mihinkään?
Kyllä ne yleensä neuvovat ainakin minne voi ottaa yhteyttä.
Toki asiakkaasta/potilaasta se on sitten kiinni, ottaako hän minnekään yhteyttä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ne yleensä neuvovat ainakin minne voi ottaa yhteyttä.
Toki asiakkaasta/potilaasta se on sitten kiinni, ottaako hän minnekään yhteyttä.Tätä juuri mietin kun viestissä mainitaan ettei ohjattu ajoissa hoitoon. En ymmärrä tätä jos kerta kuitenkin henkilö on mennyt lääkäriin ja saanut diagnoosin niin silloinhan sä olet hakeutunut hoitoon.
- Anonyymi
Me säästetään rahaa ja tapetaan ihmiset
Kokoomus
- Anonyymi
Kyllä se varmaan niin tulee omalla kohdallakin menemään. Voi olla ettei vielä lähivuosina kun on vielä joitakin läheisiä ja kavereitakin. Vaikka eihän se masentuneen logiikalla niin mene. Sitä haluaisi vaan päättää kärsimyksensä mahdollisimman nopeasti. Vain aika näyttää kuinka omalla kohdalla käy. Aika varma asia kuitenkin että tulen joskus päättämään päiväni kunhan olen tarpeeksi vanha, yksinäinen ja vaivainen.
Masentunut Mies- Anonyymi
Mistä tiedät etukäteen, oletko vanhempana enää yksinäinen tai vaivainen ?
Oletko vanhana edes enää masentunut ?
Noita ei voi tietää etukäteen. Paljon riippuu toki ihan itsestäsi, haluatko elämältäsi mitään.
Masennuksesta voi toipua/parantua, monelle on käynyt niin. Joillain se masennus tulee ja menee ajoittain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tiedät etukäteen, oletko vanhempana enää yksinäinen tai vaivainen ?
Oletko vanhana edes enää masentunut ?
Noita ei voi tietää etukäteen. Paljon riippuu toki ihan itsestäsi, haluatko elämältäsi mitään.
Masennuksesta voi toipua/parantua, monelle on käynyt niin. Joillain se masennus tulee ja menee ajoittain.Varmaan siitä kun tunnen itseni niin hyvin ja lähden siitä olettamuksesta etten tule koskaan pääsemään ongelmistani eroon.
Masentunut Mies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan siitä kun tunnen itseni niin hyvin ja lähden siitä olettamuksesta etten tule koskaan pääsemään ongelmistani eroon.
Masentunut MiesTuolla asenteella ei pääsekään jos asenne on valmiiksi etten tule voimaan koskaan hyvin ja en halua tehdä sen hyvinvoinnin eteen mitään . Et pääse ongelmista eroon koska sä et halua tehdä sen eteen töitä. Joo olet masentunut koska elämäsi on ollut paskaa. Mutta koita elää tässä hetkessä. Miksi pitää elää menneisyydessä? Jos sulla on traumoja niin mene puhumaan niistä. Käsittele ne asiat ja tunteet mitä ne on aiheuttanut sulle. Jo sä et käsittele sun menneisyyttä ja tunteita niin et sä pääse eteenpäin. Mutta kun asenteesi on ettei kiinnosta niin ei voi mitään. Se muutos lähtee susta itsestäsi.
- Anonyymi
Taidan tehdä itsemurhan koska mulla on surkean pienet Munat en saa naista eikä työtä. Kuulostaa naurettalta, joku varmasti nauraakin, mutta mulla elämä on ihan paskaa kun on pienet Munat. Maailmassa kaikki pyörii sukuelimien mukaan, romantiikkaa ei ole, on vain kovaa panemista. Kaikki naiset katsoo vain jalkojen väliin, onko siellä iso. Naiset tykkää pissakakka jutuista ja muusta paska sta. Miehet nauraa pienimunaisille miehille, pitäs olla hirveen iso pötky jalkojen välissä saunassa ja kertoa härskeimmät vitsit. Ostan ensi viikolla motonetistä kunnon köyden ja teen merimessolmun kattoon, toisen pään laitan kaulaani ja lycka till
- Anonyymi
Mitä työtä sä olet hakenut missä kriteerinä iso penis? haet töitä pornoalalta?
- Anonyymi
Voi voi, ei ne munat määritä koko elämää, älä sure.
- Anonyymi
Kuinka moni mies on nähnyt sun peniksen? Älä käy paikoissa jossa pitää olla alasti jos kerta miehet nauraa sulle esim uimahalli
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka moni mies on nähnyt sun peniksen? Älä käy paikoissa jossa pitää olla alasti jos kerta miehet nauraa sulle esim uimahalli
En mene uimahalliin senkin takia koska miehet kusee saunaan ja altaaseen
- Anonyymi
Olin jo löytänyt sopivaa narua ja katsonut paikan. Siinä kohtaa tuli päätös, että tämä itsemurha oli nyt tässä, nyt aletaan uudelleen elää.
- Anonyymi
Hyvä, että päätit niin.
Ei elämä aina helppoa ole, mutta ei se ole kellään.
Itse elän ihan uteliaisuudesta, kun haluan nähdä mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan, sekä itselle, että myös yhteiskunnassa ja maailmalla.
- Anonyymi
kannattaa hypätä junan alle
- Anonyymi
Ei se kannata.
- Anonyymi
Niin, minä toivoisin itselleni jonkun hauskan lopun!
- Anonyymi
Siitä vaan. Mitä odotat? Et sinä raukka mitään tee. Sinä haet täältäkin sääliä ja virtuaalihaleja. Kasva aikuiseksi ja lopeta tuo typerä synkistely. Kenelläkään ei 24/7 ole kivaa ja glamouria vaan arkea ja hankaluuksiakin. Masennus on keksittyä, mielialan mataluus käännetään muka vakavaksi sairaudeksi. Kaikki aikuiset pitäisi pakottaa töihin ja jos ei maistu pakkotöihin.
- Anonyymi
Mielenterveysongelmat ei ole keksittyjä mutta en ala tuollaisen vajakin kanssa väittelemään.
- Anonyymi
Minä voin lähettää virtuaalihalit, ymmärrän, mitä tarkoittaa, jos joskus tuntuu vaikealta ja pahalta.
Tuolla yhdellä ei ole lainkaan ymmärrystä psyyken asioista. Toivotaan, että hän selviää elämänsä ilman ongelmia, itsellään tai edes läheisillään. - Anonyymi
Olen tullut siihen lopputulokseen että mulla ei valitettavasti koskaan tule rohkeus riittämään tehdä itsemurhaa. Voin huonommim kuin koskaan mutta silti ei riitä rohkeus itsemurhaan. Pitää varmaan tehdä niinku eräs tyyppi teki Espoossa ja uhata poliiseja vakavalla väkivallalla. Tarpeeksi kun uhkaa Poliisia niin eiköhän siinä saa kuulan kalloonsa sitten.
- Anonyymi
Mikä elämässä on noin huonosti?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä elämässä on noin huonosti?
Oikeestaan kaikki tai pahin on kun koko elämästä on kadonnut merkitys täysin ja ahdistaa jatkuvasti niin ettei melkein henkeä saa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeestaan kaikki tai pahin on kun koko elämästä on kadonnut merkitys täysin ja ahdistaa jatkuvasti niin ettei melkein henkeä saa.
Mikä sen merkityksen on vienyt pois ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeestaan kaikki tai pahin on kun koko elämästä on kadonnut merkitys täysin ja ahdistaa jatkuvasti niin ettei melkein henkeä saa.
eli mikä masentaa,koska tuo ei kerro mitään . Eli mikä sun elämän merkitys on sitten,jos kaikki on mennyt?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sen merkityksen on vienyt pois ?
Joidenkin läheisten kuolemat ja loputon yksinäisyys. Elämä ei vaan tunnu enää miltään. Tai no tuntuu se masentavalta ja ahdistavalta vuoronperään. Oikeastaan muita tunteita en noiden lisäksi enää koe tai no raivoa aina välillä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joidenkin läheisten kuolemat ja loputon yksinäisyys. Elämä ei vaan tunnu enää miltään. Tai no tuntuu se masentavalta ja ahdistavalta vuoronperään. Oikeastaan muita tunteita en noiden lisäksi enää koe tai no raivoa aina välillä.
Miksi olet yksinäinen ?
Käytkö missään, missä on muitakin ihmisiä, siis onko sinulla sosiaalista elämää ollenkaan ?
Ja jos ei ole, niin miksi ei ole ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi olet yksinäinen ?
Käytkö missään, missä on muitakin ihmisiä, siis onko sinulla sosiaalista elämää ollenkaan ?
Ja jos ei ole, niin miksi ei ole ?"Anonyymi
2025-09-18 13:02:05
Miksi olet yksinäinen ?"
------------------
Masennus sanan pitäisi olla historiaa mutta sen käyttäminen on säilytetty?
Sen sijaan esim jakomielitauti sanaa ei käytetä se on nykyään skitsofrenia.
Itselläni diagnosoitiin aikoinaan Keskivaikea depressio.
Tein sosiaalista työtä mutta työn ulkopuolella olin "erakko".
Depressioni oli työperäinen joten kun jäin eläkkeelle se katosi päästäni.
Olen itsekin ollut Suisidaalinen mutta veljeni oli se joka tappoi itsensä.
Alkoholismi oli suurin syy.
Loppulauseeni on se että:
Vanhempien ei koskaan kuulu haudata lapsiaan jotka kuolevat omaehtoisesti.
Tiedän kyllä että avunsaanti on nykyään tosi vaikeaa mutta pitää vain jotenkin jaksaa sinnitellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joidenkin läheisten kuolemat ja loputon yksinäisyys. Elämä ei vaan tunnu enää miltään. Tai no tuntuu se masentavalta ja ahdistavalta vuoronperään. Oikeastaan muita tunteita en noiden lisäksi enää koe tai no raivoa aina välillä.
Kuolema kuuluu elämään ja oletko tehnyt sen eteen mitään ettet olisi yksinäinen. Jos et live-elämässä niin netti on täynnä sivustoja joilta voi hakea seuraa ja ja sivustoja joista voi hakea ystäviä. Mitä siis olegt tehnyt sen eteen ettet olisi yksinäinen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Anonyymi
2025-09-18 13:02:05
Miksi olet yksinäinen ?"
------------------
Masennus sanan pitäisi olla historiaa mutta sen käyttäminen on säilytetty?
Sen sijaan esim jakomielitauti sanaa ei käytetä se on nykyään skitsofrenia.
Itselläni diagnosoitiin aikoinaan Keskivaikea depressio.
Tein sosiaalista työtä mutta työn ulkopuolella olin "erakko".
Depressioni oli työperäinen joten kun jäin eläkkeelle se katosi päästäni.
Olen itsekin ollut Suisidaalinen mutta veljeni oli se joka tappoi itsensä.
Alkoholismi oli suurin syy.
Loppulauseeni on se että:
Vanhempien ei koskaan kuulu haudata lapsiaan jotka kuolevat omaehtoisesti.
Tiedän kyllä että avunsaanti on nykyään tosi vaikeaa mutta pitää vain jotenkin jaksaa sinnitellä.Oletko jotenkin syyllinen sun veljesi itsemurhaan? Jos hän oli alkoholisti niin miten se on sinun syysi? Hän oli tehnyt itse omat valinnat . Ensinnäkin kriisikeskukseen saa nopeasti ajan mutta sinä et nähtävästi ole edes sitä kokeillut . vai oletko ottanut yhteyttä kriisikeksukseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko jotenkin syyllinen sun veljesi itsemurhaan? Jos hän oli alkoholisti niin miten se on sinun syysi? Hän oli tehnyt itse omat valinnat . Ensinnäkin kriisikeskukseen saa nopeasti ajan mutta sinä et nähtävästi ole edes sitä kokeillut . vai oletko ottanut yhteyttä kriisikeksukseen?
"Anonyymi
2025-09-18 14:55:1
Oletko jotenkin syyllinen sun veljesi itsemurhaan?"
*********
"Olen ollut" on mennyt aikamuoto.
En siis ole enää suisidaalinen.
En myöskään syylistänyt itseäni mutta 71v leskiÄitini syylisti.
Vanheni 3kk`ssa 5v ja sairastui alzhaimeriin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Anonyymi
2025-09-18 14:55:1
Oletko jotenkin syyllinen sun veljesi itsemurhaan?"
*********
"Olen ollut" on mennyt aikamuoto.
En siis ole enää suisidaalinen.
En myöskään syylistänyt itseäni mutta 71v leskiÄitini syylisti.
Vanheni 3kk`ssa 5v ja sairastui alzhaimeriin.ja tuon takia mennyt merkitys elämälle
- Anonyymi
Anna mennä vaan
- Anonyymi
Minuakin masentaa lähes aina.
- Anonyymi
En usko että teet murhaa tapa ensin isäsi murhamalla....
..kun huomasin että ei mene kovin hyvin nuorilla naisilla, jotain keksiä..kummituspeli-huvitus.... - Anonyymi
kokeile baikkaj otain peliä Viper Racing.
- Anonyymi
Oikeasti niin olen yritytänyt ja yriytän paljonkin autytaa masentyuneita tyttösiä.
- Anonyymi
Näköjään yksi ja sama kirjoittelee koska en usko että neljän aikaan on noin moni eri ihminen samaa aikaa palstalla.
- Anonyymi
Sama🍶🍶🍶
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin
Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset737764Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021
vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti895717Enää viisi yötä Sannan kirjaan
Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut403855Sanna-kulttilaiset hehkuttaa edelleen Marinia, vaikka esim. Sote oli susi jo syntyessään
mutta kulttilaiset eivät ole järjen jättiläisiä, ja sanoihin Lasse Lehtinenkin, että Suomessa on pohjoismaiden tyhmimmät273267Kannattaako suomalaisen duunarin enää äänestää vasemmistopuolueita
sillä eivät ne tunnu kovasti ajavan suomi-duunarin etuja. Jos katsotaan Vasemmistoliittoa, niin sehän on ihan feministi373045Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"
Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L1112965Jos on heikkolahjainen ja laiska koulupudokas, niin silloin äänestää vasemmistopuolueita
näin tämä on käytännössä aina mennyt. Jos ei älyä ole paljon suotu, niin ei silloin inssiksi opiskella, vaan päädytään132867SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa
SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral962805IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!
"Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k422790Pikkupersu osoitti olevansa hieman yksinkertainen
"Heikosti älykkyystesteissä pärjänneistä lapsista tulee muita todennäköisemmin ennakkoluuloisia ja konservatiivisia", uu892464