Jonain päivänä teen itsemurhan

Voisitko ehkä suunnitella sitä että pääsisit eroon masennuksestasi joka saa sinulle itsetuhoisia ajatuksia. Masennus on kamala tila, sen ymmärtää, mutta jokainen tietää että sekin menee ohi aikanaan . Ruotsalainen journalisti oli jo luovuttanut toiveet tulla paremmaksi ja kun ystävänsä kehoittik että nyt yritetään päästä irti siitä niin ajatteli että no viimeisen kerran yrittää. He kskeåustelivat usein asioista masennuksesta, elämisestä ja jaksamisesta . Yhtä äkkiä vaan masennus kaikkosi vaikka hön oli kärsinyt siitä 20 vuotta, joten ei ihme että luuli ettei se enää koskaan mene ohitse.
Hän kirjoitti kirjan siitä myös, vaan en muista mikä kirjan nimi on. Hän siis tuli terveeksi lopulta vaikka oli jo luovuttanut ettei muutosta tule .
Joten kaikki keinot voi käyttää elämisen vuoksi, se kun edes ajatella itsemurhaa. Minun lähisukulaiseni päätti päivänsä ja se oli kauheaa hänen läheisilleen , ja moni traumaantui, koska olivat luottaneet siihen että parannus on mahdollista . Pieni lääke annoskin auttaa asiassa ja se oma tahto, tiedän että se on vaikeaa mutta laita mielummin B suunnitelmaksi voitto sairaudesta pääsemiseksi .
Elämä on joskus hyvin työlästä mutta jos muistaa ettei se tule olemaan sitä aina ,,ja että sen ylitse voittaa .

Hei,

Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa. On olemassa myös monia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen. Myös vertaistukea löytyy.

- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torstaina klo 15-21 on MIELI Kriisichat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- MIELI Kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin Kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

ALOITTAJALLE....

Ajatuksesi ovat tuttuja, pitkän ajan takaa elämässäni. Olin 14 v kun koulukiusattuna, kaverikiusattuna, totaalisesti yksin jätettynä ja jääneenä ..... oli ainoa ajatus, että ratkisu olisi vain päättää päiväni!

Miten kävi? Tapahtui sellaista, jotka voi pitää ihmeenä?

Ja nyt, yli 60 vuoden perästä. Olen saanut elää sisältörikkaan elämän.
Olen onnellinen, että en sortunut tuhoamaan mahdollisuuksiani...

Siksi koetan sanoa Sinulle. Kaikki ei ole tässä ja nyt. Edessä voi olla mitä tahansa hyvää ja onnellistakin.

Olet arvokas, älä anna elämäsi mennä hukkaan.

Rakkaudella iso-iso-äiti, Sinulle Ihminen joka luottaa Sinun jaksamiseesi!

Itsekin yritin 20-30 vuotta sitten itsemurhaa muutaman kerran. myöhempinä vuosina olen ollut iloinen, etten siinä onnistunut.
Kaikki se, mitä olen saanut kokea, tutustua ihmisiin, nähnyt ja tehnyt vaikka mitä, jne. se olisi kaikki jäänyt kokematta, näkemättä ja tekemättä.
Vaikka heikoimpana hetkenä tuntuu, ettei mistään enää koskaan tule mitään, se on väärä luulo. Aina kannattaa odottaa ja katsoa tulevaan, voi yllättyä positiivisestikin.

Minäkin olin kerran lähellä kuolla. En tiedä mitä päässäni silloin liikkui tai toisaalta tiedä. Olin 17 ja elänyt aika rankat viime vuodet. Olin käymässä kotona ja vanhempamme olivat muistaakseni mökillä. Joimme meillä ja loukkaannuin kaljapäissäni jostain ja aloin ottamaan kaikkia lääkkeitä tuskin ajattelematta että olen tekemässä itsemurhaa.
Aamulla sisarukset kiinnittivät minuun huomiota kun en alkanut heräämään. Jouduin Meilahden teholle, jonne vanhemmatkin oli sitten hälytetty.
Selvisin siitä hengissä, tosin oikea käsivarteni oli aika pitkään "halvaantuneena" koska olin maannut sen päällä. Jouduin aika pitkään kirjoittamaan ja tekamään kaiken muunkin vasurilla. Oikeassa oli joku kipsin tapainen, johon koulukaverit kirjoittivat kaikkea tsemppaavaa, vaikkeivat tienneet miksi minula oli se. Mutta tosiaan, en muista hetkeäkään miettineeni että haluan kuolla, enkä ole sen jälkeenkään halunnut.
Aion nähdä tämän elämän loppuun ja katsoa mitä sillä on minulle vielä tarjottavana.

No ei kyllä kannata, kun sama on edessä seuraavassa elämässä. Kannattaa kokeilla homeopaattisia lääkkeitä, itsemurha halutkin häviää niillä. Sitten voisit alkaa auttelemaan muita, vaikka netissä tai naapurin koirista huolehtisit lomien aikana tai mitä ikinä nyt keksitkin, niin sitten alkaa löytyä apua itsellesikin. Karma siinä vähenee ja toisten kiitollisuus tuo hyvän mielen.
Myöskään ihminen ei ole pelkkä fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen, jos unohtaa kehittää sitä puolta voi sekin aiheuttaa masennusta ja halua kuolla varsinkin jos ei löydä elämäntarkoitustaan. Etenkin ihmisten videoihin kuoleman kokemuksista kannattaa tutustua ja alkaa vaikka tanssimaan kiirtania joka kohottaa mielialaa.

Taidan tehdä itsemurhan koska mulla on niin pienet Munat, kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta ei todellakaan ole. Mä oon 53v, enkä ole saanut vielä naista, ei työtäkään eikä ole kavereita. Uskon että mun vanhemmat ovat antaneet jotakin ainetta että Munat jäisi pieneksi. He halusivat että elän yksin ja teen vain töitä. Isä oli kommunisti ja sanoi seurustelu naisten kanssa on turhanpäiväistä. Äitini vihasi mua koska olen mies,. Meillä oli seksuaalisuus semmoista että siitä ei saanut puhua, äitini is kosti mulle, olen mies minun pitää hävetä. Äitini ei pitänyt miehistä, hän oli mennyt naimisiin vain siksi että saa lapsia.
Kaikki naiset inhoavat minua koska olen ruma ja mulla on pienet Munat ja vähän rahaa. Olen yrittänyt kaikenlaista nettideiteistä tinderiin mutta kukaan ei halua olla minun kanssa. Olen tuumininut ostan vaikka puuilosta auton hinausköyden ja pistän kaulaan, ja lycka till

Minä tiedän myös. Nuorena yritin itsemurhaa vakavin seurauksin, nyt olen keski-ikäinen. Masentunut 15 vuotiaasta asti.
Tiedän sen että en aio elää vanhaksi, se ei vaan ole minun juttuni.

Tajuan että olen sairas, ja se sairaus on se mikä minut vielä jossain vaiheessa lopettaa. Se vaan on niin olennainen osa minua, en siitä eroonkaan pääse. Ainoastaan suuntaamalla huomioni johonkin muuhun saan ne ajatukset pois, jos jään yksin omien ajatusteni kanssa niin ajattelen vain itsemurhaa. Nyt vaan on alkanut loppumaan asiat mistä jaksan enää kiinnostua. Joten vietän paljon aikaa omissa ajatuksissani. En usko että näin voi jatkua enää montaakaan vuotta. Ihan muutamia vuosia ehkä menee vielä

Asiat ovat ajautumassa siihen suuntaan että en tule syksyä näkemään. Kristallipalloni kertoo että joudun vakavaan onnettomuuteen ja kuolen. Se ei haittaa koska elämä on niin sisällätöntä paskaa että vaikka en kuolisikaan, on jatkaminen ihan persettä. Mitä olette mieltä, kannattaako lähteä vihamiehen ja väärintekijän kanssa?