Mites eron jälkeen?

Mielestäni sellainen käytös ei ole aikuismaista. Mutta sitä ilmeisesti tapahtuu.

>simiti<

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni sellainen käytös ei ole aikuismaista. Mutta sitä ilmeisesti tapahtuu.

>simiti<

Ihmisten eroon parisuhteesta on yleensä hyvä syy. Usein toinen osapuoli on sekoillut tavalla tai toisella jo vaikka miten paljon ennen eroa. Aikuismaista on erota siinä tilanteessa, vaikka se ei tietysti sekopääosapuolelle aina sovikaan. Mikä ihme siinä on että pitäisi pitää yhteyttä?

Sama. Exän sekoiluja kesti monta vuotta, joten kun ne ovat loppuneet, ei ole ollut mitään syytä pitää yhteyttä. Lapsien kautta joskus kuulee, että hullu se on edelleen.

Höpsistä. Jonkun asian loppu on uuden alku. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Se on hirmu vaikea hakea sieltä.

>simiti<

Anonyymi kirjoitti:

Höpsistä. Jonkun asian loppu on uuden alku. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Se on hirmu vaikea hakea sieltä.

>simiti<

Just noin se on.

Anonyymi kirjoitti:

Höpsistä. Jonkun asian loppu on uuden alku. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Se on hirmu vaikea hakea sieltä.

>simiti<

Juu kirvees on varmaan vielä vaikeampi saada. Mä muistan lapsuuden kodissa oli sellanen veivikaivo 7 metriä syvä ja vaan puolimetriä vettä. Koitin saada peltiämbärillä vettä sieltä, niin sehän katkesi. Vaari sai sen sitten sellasella naaralla. Faija sen sitten korjas sellasella väännetyllä rautalangalla. Mutta eihän se kauaa kestänyt, vanha rautakettinki, niin sehän ruostu lenkki lenkiltä. Laitettiin siihen pumppu, mutta veli taas tukki sen hiekalla. Tai niin kun siihen aikaan sanottiin santaa. Siis mitä on Santa?

JeroP kirjoitti:

Juu kirvees on varmaan vielä vaikeampi saada. Mä muistan lapsuuden kodissa oli sellanen veivikaivo 7 metriä syvä ja vaan puolimetriä vettä. Koitin saada peltiämbärillä vettä sieltä, niin sehän katkesi. Vaari sai sen sitten sellasella naaralla. Faija sen sitten korjas sellasella väännetyllä rautalangalla. Mutta eihän se kauaa kestänyt, vanha rautakettinki, niin sehän ruostu lenkki lenkiltä. Laitettiin siihen pumppu, mutta veli taas tukki sen hiekalla. Tai niin kun siihen aikaan sanottiin santaa. Siis mitä on Santa?

Lue lisää

Santa on rantahiekkaa. Tarkemmin ottaen tuossa yhteydessä vedenrajassa olevaa hiekkaa.

Muutto vastaa hyvin eroa. Eroa tutusta ja turvallisesta. Se vaatii voimia ja eteenpäin on mentävä, vaikkei jaksaisi. Uusi ympäristö voi olla niin pelottava ja vieras, että voit pahoin. Asiat toimivat uudella tavoin tai mitään uutta tapaa ei ole vanhan tilalle. Ihmiset näyttävät vierailta, jopa pelottavilta. Et voi paeta mihinkään entiseen.

Naiset ratkaisevat tuon useinmiten sisustamalla uuden luolansa heti kotoisaksi. Ulkopuolelle ei voi mitään. On vaan kahlattava koleaan veteen ja opeteltava uimaan. Yhtenä päivänä huomaat, että se on sinun lampesi.

Moni voi väittää tähän vastaan ja olla omalla kohdallaan oikeassa. Se ei ole sitä samaa kuitenkaan kaikille. On paljon asioita, jotka pitävät sinusta kiinni ja joista itse haluaisit pitää kiinni. Luopuminen voi olla lyijynraskasta.

Anonyymi kirjoitti:

Santa on rantahiekkaa. Tarkemmin ottaen tuossa yhteydessä vedenrajassa olevaa hiekkaa.

Muutto vastaa hyvin eroa. Eroa tutusta ja turvallisesta. Se vaatii voimia ja eteenpäin on mentävä, vaikkei jaksaisi. Uusi ympäristö voi olla niin pelottava ja vieras, että voit pahoin. Asiat toimivat uudella tavoin tai mitään uutta tapaa ei ole vanhan tilalle. Ihmiset näyttävät vierailta, jopa pelottavilta. Et voi paeta mihinkään entiseen.

Naiset ratkaisevat tuon useinmiten sisustamalla uuden luolansa heti kotoisaksi. Ulkopuolelle ei voi mitään. On vaan kahlattava koleaan veteen ja opeteltava uimaan. Yhtenä päivänä huomaat, että se on sinun lampesi.

Moni voi väittää tähän vastaan ja olla omalla kohdallaan oikeassa. Se ei ole sitä samaa kuitenkaan kaikille. On paljon asioita, jotka pitävät sinusta kiinni ja joista itse haluaisit pitää kiinni. Luopuminen voi olla lyijynraskasta.

Lue lisää

Aivan juu, se saattoi olla rantahiekkaa. Jostain leikkihiekaksi siihen rahdattu. Sehän meni pilalle koko hiekkakasa. Kun mä leikin vähän liian vanhaksi hiekalla. Ei hiekan ominaisuudet enää riittäneet ja laitoin siihen sekaan sementtiä. Niin kyllä pysy hiekkakakut. Mä tein myös sähköjärjestelmän katuvaloineen sinne. Muistan kun menin lelukauppaan ostaan kaikki nukkekodin valaisimet. Ja sanoin myyjälle, että mä murskaan ne. No myyjä sano pelästyneenä, älä nyt sentään, että saahan noita valoja erikseen.

Toi on jännä, jos naiset sisustaa sen asunnon heti. Mä ite taas oon astellu sen sisustuksen sellaseksi, että se tehdään yhdessä. Ja mä laitan vasn väliaikaisesti tähän, mitä mulla on. Tampereella mulla ei ollu ees verhoja. Nyt kun oon tässä asunu jo 15 vuotta, niin alkaa jo olla kalustetta, kun on perintönä jääny kaikenlaista.

JeroP kirjoitti:

Aivan juu, se saattoi olla rantahiekkaa. Jostain leikkihiekaksi siihen rahdattu. Sehän meni pilalle koko hiekkakasa. Kun mä leikin vähän liian vanhaksi hiekalla. Ei hiekan ominaisuudet enää riittäneet ja laitoin siihen sekaan sementtiä. Niin kyllä pysy hiekkakakut. Mä tein myös sähköjärjestelmän katuvaloineen sinne. Muistan kun menin lelukauppaan ostaan kaikki nukkekodin valaisimet. Ja sanoin myyjälle, että mä murskaan ne. No myyjä sano pelästyneenä, älä nyt sentään, että saahan noita valoja erikseen.

Toi on jännä, jos naiset sisustaa sen asunnon heti. Mä ite taas oon astellu sen sisustuksen sellaseksi, että se tehdään yhdessä. Ja mä laitan vasn väliaikaisesti tähän, mitä mulla on. Tampereella mulla ei ollu ees verhoja. Nyt kun oon tässä asunu jo 15 vuotta, niin alkaa jo olla kalustetta, kun on perintönä jääny kaikenlaista.

Lue lisää

Jos olet koskaan nähnyt luonnonlähdettä, niin se on uskomaton näky, kun hiekan alta pulppuaa kirkasta kylmää vettä ja hiekanjyvät tanssivat sen tahdissa. Se oli suuri aarre ja on tieti sitä tänään edelleenkin.

Tietysti koti laitetaan yhdessä, mutta jos ei ole ketään kenen kanssa sitä laittaa tai kenellekkään, niin teet siitä oman tilasi.

Aika hauskaa oikeastaan, että lapsille haetaan hiekkaa ja että ne istutetaan siihen keskelle. Ja että se näyttää edelleenkin toimivalta tavalta.. johonkin.

Lapset vaistoavat tunteesi jo hyvin varhain, vauvaiästä lähtien. Reilumpaa heille on näyttää tunteet, kunhan niissä on pos- neg -vaihtelua.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Lapset vaistoavat tunteesi jo hyvin varhain, vauvaiästä lähtien. Reilumpaa heille on näyttää tunteet, kunhan niissä on pos- neg -vaihtelua.

- Sheena

Viittasin vanhempien välisten ristiriitojen herättämiin negatiivisiin tunteisiin, joita ei saa kaataa lapsen niskaan. Tietenkin myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita, mutta lapsen ei kuulu kantaa vanhempansa taakkaa. Lapsia käytetään surullisen usein lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen eli vanhempi asettaa näissä tilanteissa omat tunteensa (esim. katkeruuden, vihan, raivon, mustasukkaisuuden) lapsen hyvinvoinnin edelle enkä koskaan halua lapseni joutuvan kokemaan sellaista.

Aletheias kirjoitti:

Viittasin vanhempien välisten ristiriitojen herättämiin negatiivisiin tunteisiin, joita ei saa kaataa lapsen niskaan. Tietenkin myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita, mutta lapsen ei kuulu kantaa vanhempansa taakkaa. Lapsia käytetään surullisen usein lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen eli vanhempi asettaa näissä tilanteissa omat tunteensa (esim. katkeruuden, vihan, raivon, mustasukkaisuuden) lapsen hyvinvoinnin edelle enkä koskaan halua lapseni joutuvan kokemaan sellaista.

Lue lisää

Viisaita kirjoittelet. Aikuiset ihmiset eivät joskus käyttäydy aikuismaisesti.
Jokainen meistä on joskus syyllistynyt ylilyönteihin, ei olisi hillinnyt sanallisesti itseään vaikeissa tilanteissa. Tunteet ovat joskus olleet pinnalla.

Miksi noin joskus käy? Omistushalusta, halusta olla tilanteiden "herrana", omista epävarmuuksista?

Oli niin tai näin ei lasten tule nähdä omien vanhempiensa heikkouksia. Kyvyttömyys suhteessa jonka tulisi olla se tärkein on sitä sellaista heikkoutta. Itsekkyydestä kumpuavaa sisäänpäin suuntautunutta nilkuttamista.

Tärkeintä on kai huomata se ettei ketään koskaan ikinä "omista".
Kukaan ei ole sinun tai vierelläsi, jos et olisi sitä itse omalla käyttäytymisellä ansainnut.
Eron hetkellä on kaksi ihmistä jotka eivät ole toisiaan omalla käyttäytymisellään ansainneet, tavalla tai toiselle. Tunteineen, tai siihen hetkeen jolloin oikeita liimaavia tunteita ei enää niin tuntisi.

Lapset muuttavat kaiken, ei olla enää tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
Omia haluja voi olla johonkin sellaiseen joka romuttaisi lasten turvallista ympäristöä ja olosuhteita. Sellaisia haluja ei kannata päästää liian pinnalle, vaan iloja ja onnistumisia voi etsiä niistä turvallisimmista kohteista. Usein ne ovat myös järkevämpiä, pysyvimpiä.

Kaikkeen tottuu, ja ainakin itse tunnen nyt suurinta iloa lasten onnistumisista ja hyvinvoinnista. Myös siitä että lapsen äidillä on hyvä ja turvallinen olo.
Ei kai sitä elämältä voi paljon enempää pyytää, läheisten hyvinvointi on tärkeintä.


AV

Aletheias kirjoitti:

Viittasin vanhempien välisten ristiriitojen herättämiin negatiivisiin tunteisiin, joita ei saa kaataa lapsen niskaan. Tietenkin myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita, mutta lapsen ei kuulu kantaa vanhempansa taakkaa. Lapsia käytetään surullisen usein lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen eli vanhempi asettaa näissä tilanteissa omat tunteensa (esim. katkeruuden, vihan, raivon, mustasukkaisuuden) lapsen hyvinvoinnin edelle enkä koskaan halua lapseni joutuvan kokemaan sellaista.

Lue lisää

Kolme viimeistä riviä kertovat oleellisen. Jos kaikki vanhemmat kykenisivät noudattamaan niitä, olisi maassa paljon vähemmän mm. lastensuojelun tarvetta. Siis asettaisivat lapsen hyvinvoinnin etusijalle omien kaunojensa sijaan. Monesti niin ei käy ja vaikutukseen lapsiin voivat olla elinikäisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Viisaita kirjoittelet. Aikuiset ihmiset eivät joskus käyttäydy aikuismaisesti.
Jokainen meistä on joskus syyllistynyt ylilyönteihin, ei olisi hillinnyt sanallisesti itseään vaikeissa tilanteissa. Tunteet ovat joskus olleet pinnalla.

Miksi noin joskus käy? Omistushalusta, halusta olla tilanteiden "herrana", omista epävarmuuksista?

Oli niin tai näin ei lasten tule nähdä omien vanhempiensa heikkouksia. Kyvyttömyys suhteessa jonka tulisi olla se tärkein on sitä sellaista heikkoutta. Itsekkyydestä kumpuavaa sisäänpäin suuntautunutta nilkuttamista.

Tärkeintä on kai huomata se ettei ketään koskaan ikinä "omista".
Kukaan ei ole sinun tai vierelläsi, jos et olisi sitä itse omalla käyttäytymisellä ansainnut.
Eron hetkellä on kaksi ihmistä jotka eivät ole toisiaan omalla käyttäytymisellään ansainneet, tavalla tai toiselle. Tunteineen, tai siihen hetkeen jolloin oikeita liimaavia tunteita ei enää niin tuntisi.

Lapset muuttavat kaiken, ei olla enää tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
Omia haluja voi olla johonkin sellaiseen joka romuttaisi lasten turvallista ympäristöä ja olosuhteita. Sellaisia haluja ei kannata päästää liian pinnalle, vaan iloja ja onnistumisia voi etsiä niistä turvallisimmista kohteista. Usein ne ovat myös järkevämpiä, pysyvimpiä.

Kaikkeen tottuu, ja ainakin itse tunnen nyt suurinta iloa lasten onnistumisista ja hyvinvoinnista. Myös siitä että lapsen äidillä on hyvä ja turvallinen olo.
Ei kai sitä elämältä voi paljon enempää pyytää, läheisten hyvinvointi on tärkeintä.


AV

Lue lisää

Ihmisiä vanhemmatkin ovat ja joskus voi tulla ylilyöntejä, voimakkaita reaktioita tms. Jos näin tapahtuu lapsen edessä, on syytä keskustella asia läpi lapsen kanssa ikätasoisesti. Lapsi ei saa luulla, että vanhempien riidat, ero tai mikään muu tapahtunut on hänen syytään.

Lapsella on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan tasapuolisesti ja on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin säilyy eron jälkeenkin. Poikkeuksena luonnollisesti tilanteet, joissa lapsen hyvinvointi tai terveys on uhattuna esim vanhemman päihdeongelman tai väkivaltaisuuden vuoksi.

Omistushalu on yksi epäterveimpiä tunteita. Se aiheuttaa niin paljon pahaa ja syövyttää pitkään jatkuessaan ihmisen sisintä tavalla, joka voi olla hyvin tuhoisaa. Kukaan ei voi toista ihmistä omistaa. Jos toinen lähtee, hän lähtee. On toki ok tuntea kaikenlaisia tunteita, omistushaluakin, kunhan nämä tunteet pystyy käsittelemään niin, että tunteista pääsee eteenpäin. Itseäni auttoi aikanaan paljon ajatus siitä, että rakkaus lapseen on suurempi kuin viha entistä puolisoa kohtaan. Tuohon tiivistyy se ajatus, että lapsen hyvinvointi on asetettava omien tunteiden edelle.

Olen tuosta täysin samaa mieltä, että läheisten ihmisten hyvinvointi on tärkeintä.

Aletheias kirjoitti:

Ihmisiä vanhemmatkin ovat ja joskus voi tulla ylilyöntejä, voimakkaita reaktioita tms. Jos näin tapahtuu lapsen edessä, on syytä keskustella asia läpi lapsen kanssa ikätasoisesti. Lapsi ei saa luulla, että vanhempien riidat, ero tai mikään muu tapahtunut on hänen syytään.

Lapsella on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan tasapuolisesti ja on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin säilyy eron jälkeenkin. Poikkeuksena luonnollisesti tilanteet, joissa lapsen hyvinvointi tai terveys on uhattuna esim vanhemman päihdeongelman tai väkivaltaisuuden vuoksi.

Omistushalu on yksi epäterveimpiä tunteita. Se aiheuttaa niin paljon pahaa ja syövyttää pitkään jatkuessaan ihmisen sisintä tavalla, joka voi olla hyvin tuhoisaa. Kukaan ei voi toista ihmistä omistaa. Jos toinen lähtee, hän lähtee. On toki ok tuntea kaikenlaisia tunteita, omistushaluakin, kunhan nämä tunteet pystyy käsittelemään niin, että tunteista pääsee eteenpäin. Itseäni auttoi aikanaan paljon ajatus siitä, että rakkaus lapseen on suurempi kuin viha entistä puolisoa kohtaan. Tuohon tiivistyy se ajatus, että lapsen hyvinvointi on asetettava omien tunteiden edelle.

Olen tuosta täysin samaa mieltä, että läheisten ihmisten hyvinvointi on tärkeintä.

Lue lisää

Vastapuolta ei kannata syyttää yhteisen elämän ongelmista, me ihmiset olemme kai heijastuksia toisistamme?

AV

Aletheias kirjoitti:

Viittasin vanhempien välisten ristiriitojen herättämiin negatiivisiin tunteisiin, joita ei saa kaataa lapsen niskaan. Tietenkin myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita, mutta lapsen ei kuulu kantaa vanhempansa taakkaa. Lapsia käytetään surullisen usein lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen eli vanhempi asettaa näissä tilanteissa omat tunteensa (esim. katkeruuden, vihan, raivon, mustasukkaisuuden) lapsen hyvinvoinnin edelle enkä koskaan halua lapseni joutuvan kokemaan sellaista.

Lue lisää

Omien tunteiden näyttäminen ja niiden sanoittaminen lapselle ei millään tavalla mene lapsen hyvinvoinnin edelle. Päinvastoin se on lapsen tunnetaitojen kehityksen kannalta suotuisaa.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Vastapuolta ei kannata syyttää yhteisen elämän ongelmista, me ihmiset olemme kai heijastuksia toisistamme?

AV

En oikein osta tuota ajatusta, että ihmiset olisivat heijastuksia toisistaan tai ehken saa oikein ajatuksesta kiinni

Syyttely harvoin johtaa mihinkään rakentavaan. Sen sijaan kannattaa keskittää energia tunteidensa käsittelyyn ja eteenpäin menemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Omien tunteiden näyttäminen ja niiden sanoittaminen lapselle ei millään tavalla mene lapsen hyvinvoinnin edelle. Päinvastoin se on lapsen tunnetaitojen kehityksen kannalta suotuisaa.

- Sheena

Lue lisää

Tunnetaitojen opettelu on eri asia kuin joutua elämään vanhempien vihanpidon keskellä. Puhumme eri asioista, vaikka molempiin liittyy tunteet.

Aletheias kirjoitti:

En oikein osta tuota ajatusta, että ihmiset olisivat heijastuksia toisistaan tai ehken saa oikein ajatuksesta kiinni

Syyttely harvoin johtaa mihinkään rakentavaan. Sen sijaan kannattaa keskittää energia tunteidensa käsittelyyn ja eteenpäin menemiseen.

Lue lisää

Let`s do it all for love.

Heijastuksilla tarkoitan ajan tuomia tilanteita, tunteita jotka molempia ihmisiä muuttavat. Molemmat muuttuvat koko ajan, ja jossain kohtaa huomaa ettei kunnolla enää tunne ihmistä jonka tunsi parhaiten (oletti tuntevansa)...ihme kyllä, suhteen alussa:)

https://www.youtube.com/watch?v=SyHVhjR4Y8s

AV

Aletheias kirjoitti:

Viittasin vanhempien välisten ristiriitojen herättämiin negatiivisiin tunteisiin, joita ei saa kaataa lapsen niskaan. Tietenkin myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita, mutta lapsen ei kuulu kantaa vanhempansa taakkaa. Lapsia käytetään surullisen usein lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen eli vanhempi asettaa näissä tilanteissa omat tunteensa (esim. katkeruuden, vihan, raivon, mustasukkaisuuden) lapsen hyvinvoinnin edelle enkä koskaan halua lapseni joutuvan kokemaan sellaista.

Lue lisää

Sivusta, lapset kantavat taakkaa vanhempien välisistä ristiriidoista, vaikka niistä ei puhuttaisi mitään eikä varsinkaan kaadettaisi lapsen niskaan.

Aletheias kirjoitti:

Ihmisiä vanhemmatkin ovat ja joskus voi tulla ylilyöntejä, voimakkaita reaktioita tms. Jos näin tapahtuu lapsen edessä, on syytä keskustella asia läpi lapsen kanssa ikätasoisesti. Lapsi ei saa luulla, että vanhempien riidat, ero tai mikään muu tapahtunut on hänen syytään.

Lapsella on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan tasapuolisesti ja on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin säilyy eron jälkeenkin. Poikkeuksena luonnollisesti tilanteet, joissa lapsen hyvinvointi tai terveys on uhattuna esim vanhemman päihdeongelman tai väkivaltaisuuden vuoksi.

Omistushalu on yksi epäterveimpiä tunteita. Se aiheuttaa niin paljon pahaa ja syövyttää pitkään jatkuessaan ihmisen sisintä tavalla, joka voi olla hyvin tuhoisaa. Kukaan ei voi toista ihmistä omistaa. Jos toinen lähtee, hän lähtee. On toki ok tuntea kaikenlaisia tunteita, omistushaluakin, kunhan nämä tunteet pystyy käsittelemään niin, että tunteista pääsee eteenpäin. Itseäni auttoi aikanaan paljon ajatus siitä, että rakkaus lapseen on suurempi kuin viha entistä puolisoa kohtaan. Tuohon tiivistyy se ajatus, että lapsen hyvinvointi on asetettava omien tunteiden edelle.

Olen tuosta täysin samaa mieltä, että läheisten ihmisten hyvinvointi on tärkeintä.

Lue lisää

Ei ole olemassa sellaista oikeutta kuin oikeus rakastaa. Ihminen rakastaa vain jos rakastaa ja on rakastettavaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Palstalla usein puhutaan lapsista ja vanhempien eroista yksisilmäisesti. Ihan kuin lapsella olisi velvollisuus rakastaa molempia vanhempia, vaikka nämä olisivat kuinka inhottavia tahansa.

Aletheias kirjoitti:

Tunnetaitojen opettelu on eri asia kuin joutua elämään vanhempien vihanpidon keskellä. Puhumme eri asioista, vaikka molempiin liittyy tunteet.

Tosiasia on kuitenkin, että monet lapset elävät ja ovat aina eläneet vanhempien vihanpidon keskellä. Vihanpito syö valtavasti myös vanhempien energiaa, mutta on usein täysin tarpeellista, sillä estetään romahdus, pidetään arkea yllä.

Sinulla on oikein hyviä ajatuksia, mutta käytännössähän ihmisten elämä ei mene hyvien suunnitelmien mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta, lapset kantavat taakkaa vanhempien välisistä ristiriidoista, vaikka niistä ei puhuttaisi mitään eikä varsinkaan kaadettaisi lapsen niskaan.

Tietenkin lapset vaistoavat ja huomaavat asioita hyvinkin herkästi. Tämän takia vanhempien olisi pystyttävä käsittelemään omat negatiiviset tunteet niin, että pystytään asiallisesti tulemaan toimeen ja hoitamaan yhdessä lasta koskevia asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole olemassa sellaista oikeutta kuin oikeus rakastaa. Ihminen rakastaa vain jos rakastaa ja on rakastettavaa, niin lapset kuin aikuisetkin. Palstalla usein puhutaan lapsista ja vanhempien eroista yksisilmäisesti. Ihan kuin lapsella olisi velvollisuus rakastaa molempia vanhempia, vaikka nämä olisivat kuinka inhottavia tahansa.

Lue lisää

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa tarkoittaen juuri sitä. Ei pakkoa, ei velvollisuutta, vaan oikeus.

Aletheias kirjoitti:

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa tarkoittaen juuri sitä. Ei pakkoa, ei velvollisuutta, vaan oikeus.

Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Siis JOS.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasia on kuitenkin, että monet lapset elävät ja ovat aina eläneet vanhempien vihanpidon keskellä. Vihanpito syö valtavasti myös vanhempien energiaa, mutta on usein täysin tarpeellista, sillä estetään romahdus, pidetään arkea yllä.

Sinulla on oikein hyviä ajatuksia, mutta käytännössähän ihmisten elämä ei mene hyvien suunnitelmien mukaan.

Lue lisää

Harvoin elämä noudattaa tiettyä suunnitelmaa, siinä olet oikeassa. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta siitä, miten vihapito estää romahduksen ja pitää arkea yllä. Kuten itsekin totesit, vihanpito syö energiaa ja kaikki se energia on pois vanhemman voimavaroista, jotka voisi mieluummin kohdistaa omaan ja lasten hyvinvointiin. Jokainen toki tekee omat valintansa siinä, miten elämäänsä elää. Itse olen valinnut jättää vihanpidon historiaan.

Aletheias kirjoitti:

Harvoin elämä noudattaa tiettyä suunnitelmaa, siinä olet oikeassa. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta siitä, miten vihapito estää romahduksen ja pitää arkea yllä. Kuten itsekin totesit, vihanpito syö energiaa ja kaikki se energia on pois vanhemman voimavaroista, jotka voisi mieluummin kohdistaa omaan ja lasten hyvinvointiin. Jokainen toki tekee omat valintansa siinä, miten elämäänsä elää. Itse olen valinnut jättää vihanpidon historiaan.

Lue lisää

Kukaan ei huvikseen vihaa kumppaniaan, siihen on aina olemassa jokin syy ja usein se on ilmiselväkin. Jos kumppanista on tullut esimerkiksi ailahteleva, suorastaan pelottava ja hän ehkä näyttäytyy lapsia kohtaan myös raivokkaasti, niin kyllä tämä usein johtaa jonkinasteiseen vihanpitoon myös tasapainoisemman kumppanin puolelta. Etenkin jos hän ei hän ei saa hyvällä eikä pahalla toista huomaamaan miten haitallisesti tämän käytös vaikuttaa koko perheeseen. Valintoja tietysti tehdään, mutta prosessi on hidas, koska kenestäkään ei tule yhdessä yössä raivokas ja ilkeä, vaan epäsuostuisia asioita tulee hyvinkin vähitellen ts niin ettei sitä huomaa pitkään aikaan. Usein myös puuttuminen kumppanin huonoon käytökseen etenkin lapsia kohtaan, saa lähes yhtä usein aikaan ainoastaan sen, että kumppani oppii raivoamaan vain toisen vanhemman poissaollessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei huvikseen vihaa kumppaniaan, siihen on aina olemassa jokin syy ja usein se on ilmiselväkin. Jos kumppanista on tullut esimerkiksi ailahteleva, suorastaan pelottava ja hän ehkä näyttäytyy lapsia kohtaan myös raivokkaasti, niin kyllä tämä usein johtaa jonkinasteiseen vihanpitoon myös tasapainoisemman kumppanin puolelta. Etenkin jos hän ei hän ei saa hyvällä eikä pahalla toista huomaamaan miten haitallisesti tämän käytös vaikuttaa koko perheeseen. Valintoja tietysti tehdään, mutta prosessi on hidas, koska kenestäkään ei tule yhdessä yössä raivokas ja ilkeä, vaan epäsuostuisia asioita tulee hyvinkin vähitellen ts niin ettei sitä huomaa pitkään aikaan. Usein myös puuttuminen kumppanin huonoon käytökseen etenkin lapsia kohtaan, saa lähes yhtä usein aikaan ainoastaan sen, että kumppani oppii raivoamaan vain toisen vanhemman poissaollessa.

Lue lisää

Jos tilanne on se, että vihaa kumppaniaan ja toinen käyttäytyy jopa pelottavasti ja jatkuvasti raivoaa lapsille, on ero enemmän kuin suositeltava vaihtoehto. Tuollainen tilanne kuulostaa todella kuormittavalta. On inhimillistä tuntea vihaa, katkeruutta, mitä tahansa negatiivista, mutta vanhemman velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä. Tutkimusten mukaan vanhempien riitely on yksi lapsia eniten kuormittavista asioista, tapahtuipa riitely sitten parisuhteessa tai eron jälkeen, joten jos lapset jatkuvasti altistetaan vanhempien riitelylle, on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka.

Minä en tietenkään voi sanoa, mitä kenenkin pitää tai ei pidä tehdä. En tiedä puhutko omasta vai jonkun toisen tilanteesta, mutta toivon, että vihan tunteet hälvenevät ja tilanteeseen löytyy ratkaisu, jossa kaikilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olla.

Aletheias kirjoitti:

Jos tilanne on se, että vihaa kumppaniaan ja toinen käyttäytyy jopa pelottavasti ja jatkuvasti raivoaa lapsille, on ero enemmän kuin suositeltava vaihtoehto. Tuollainen tilanne kuulostaa todella kuormittavalta. On inhimillistä tuntea vihaa, katkeruutta, mitä tahansa negatiivista, mutta vanhemman velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä. Tutkimusten mukaan vanhempien riitely on yksi lapsia eniten kuormittavista asioista, tapahtuipa riitely sitten parisuhteessa tai eron jälkeen, joten jos lapset jatkuvasti altistetaan vanhempien riitelylle, on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka.

Minä en tietenkään voi sanoa, mitä kenenkin pitää tai ei pidä tehdä. En tiedä puhutko omasta vai jonkun toisen tilanteesta, mutta toivon, että vihan tunteet hälvenevät ja tilanteeseen löytyy ratkaisu, jossa kaikilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olla.

Lue lisää

Niin, miksi asuisi henkilön kanssa jonka kanssa olisi vaikeaa elää samassa asunnossa?
Ainakin meillä kaikki kriittisyys ja erimielisyydet loppuivat siihen kun molemmille järjestettiin omat asunnot.

Se, ottaisiko omaan asuntoonsa enää koskaan naista, se kynnys on tosi korkealla.
Aivan ihanaa oma valtakunta, jonne saa palata raskaan työpäivän jälkeen kenenkään häiritsemättä. Pieni palautuminen kahvin merkeissä ja taas on valmis toimintaan, joku pieni paussi on hyvä olla. Voi jaotella energiaansa, ja pieni hiljaisuus tarvittaessa on hyvästä.

Mielettömän kivat naiset olen elämääni saanut. Heistä on hyvä pitää huolta, niin kuin hekin pitävät minusta huolta. Ei ihmisten kiintymys tarvitse yhteisiä seiniä, uskontoja tai raameja.
Vapauden myötä huomaa sen mihin ihmiset ovat valmiita panostamaan, ilman itsestäänselvyyksiä ja ehdoitta. Tosi rakkautta.

Elämä on ihanaa, voi alkaa tykkäämään kaikesta tuntemattomastakin, vaikka seuraavasta bändistä:)

https://www.youtube.com/watch?v=ecz91os59eQ

AV

Anonyymi kirjoitti:

Niin, miksi asuisi henkilön kanssa jonka kanssa olisi vaikeaa elää samassa asunnossa?
Ainakin meillä kaikki kriittisyys ja erimielisyydet loppuivat siihen kun molemmille järjestettiin omat asunnot.

Se, ottaisiko omaan asuntoonsa enää koskaan naista, se kynnys on tosi korkealla.
Aivan ihanaa oma valtakunta, jonne saa palata raskaan työpäivän jälkeen kenenkään häiritsemättä. Pieni palautuminen kahvin merkeissä ja taas on valmis toimintaan, joku pieni paussi on hyvä olla. Voi jaotella energiaansa, ja pieni hiljaisuus tarvittaessa on hyvästä.

Mielettömän kivat naiset olen elämääni saanut. Heistä on hyvä pitää huolta, niin kuin hekin pitävät minusta huolta. Ei ihmisten kiintymys tarvitse yhteisiä seiniä, uskontoja tai raameja.
Vapauden myötä huomaa sen mihin ihmiset ovat valmiita panostamaan, ilman itsestäänselvyyksiä ja ehdoitta. Tosi rakkautta.

Elämä on ihanaa, voi alkaa tykkäämään kaikesta tuntemattomastakin, vaikka seuraavasta bändistä:)

https://www.youtube.com/watch?v=ecz91os59eQ

AV

Lue lisää

Tuo voi olla joissain tapauksissa oikein hyvä ratkaisu, erilleen muuttaminen. Ei aina tarvitse mennä sen mukaan, mikä on yhteiskunnassa normi. Pääasia, että järjestely toimii itselle ja läheisille.

Onhan omillaan asumisessa ne omat hyvät puolensa. Saa tehdä ihan mielensä mukaan eikä kukaan nalkuta mistään tai jos nalkuttaa, se olen minä, joka nalkuttaa teinille 😄 Vaikka en kyllä vastusta ajatusta yhteenmuutosta, jos vain joskus kohtaan sellaisen ihmisen, kenen kanssa kemia, arvot ja elämäntyyli osuu niin hyvin yksiin, että yhteiselo olisi mahdollista.

Tuo oli itselle täysin tuntematon bändi. Ihan hyvä meininki heillä 😊

Anonyymi kirjoitti:

Niin, miksi asuisi henkilön kanssa jonka kanssa olisi vaikeaa elää samassa asunnossa?
Ainakin meillä kaikki kriittisyys ja erimielisyydet loppuivat siihen kun molemmille järjestettiin omat asunnot.

Se, ottaisiko omaan asuntoonsa enää koskaan naista, se kynnys on tosi korkealla.
Aivan ihanaa oma valtakunta, jonne saa palata raskaan työpäivän jälkeen kenenkään häiritsemättä. Pieni palautuminen kahvin merkeissä ja taas on valmis toimintaan, joku pieni paussi on hyvä olla. Voi jaotella energiaansa, ja pieni hiljaisuus tarvittaessa on hyvästä.

Mielettömän kivat naiset olen elämääni saanut. Heistä on hyvä pitää huolta, niin kuin hekin pitävät minusta huolta. Ei ihmisten kiintymys tarvitse yhteisiä seiniä, uskontoja tai raameja.
Vapauden myötä huomaa sen mihin ihmiset ovat valmiita panostamaan, ilman itsestäänselvyyksiä ja ehdoitta. Tosi rakkautta.

Elämä on ihanaa, voi alkaa tykkäämään kaikesta tuntemattomastakin, vaikka seuraavasta bändistä:)

https://www.youtube.com/watch?v=ecz91os59eQ

AV

Lue lisää

"miksi asuisi henkilön kanssa jonka kanssa olisi vaikeaa elää samassa asunnossa?"

Onkin yleensä niin, että vain toisella on vaikeaa elää samassa asunnossa ja sille toiselle on siitä suurta hyötyä. Moni miettii eroa useita vuosia, kunnes sitten lopulta eroaa. Jos tuo hyötyasuja ei muutenkaan osaa pitää itsestään huolta, niin erossa hän tulee aina olemaan kaikessa vastahankaan ja lasten huoltajuudessa yrittää pitää vallankahvoista kiinni, vaikka tosiaan kuten sanoin ei osaa huolehtia edes itsestään.

"muka lasten takia"?

Aikuisen mielessä voi asua sen koko elänsä ajan hylätty ja turvaton lapsi. Eroilla saadaa suurta vahinkoa aikaan. Oman onnen etsijät saavat aikaan paljon vahinkoa.

Anonyymi kirjoitti:

"muka lasten takia"?

Aikuisen mielessä voi asua sen koko elänsä ajan hylätty ja turvaton lapsi. Eroilla saadaa suurta vahinkoa aikaan. Oman onnen etsijät saavat aikaan paljon vahinkoa.

Lue lisää

Perheen tärkein suhde on vanhempien suhde. Jos se mättää pahasti tavalla tai toisella, on ero paras vaihtoehto ja nimenomaan lasten kannalta.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Perheen tärkein suhde on vanhempien suhde. Jos se mättää pahasti tavalla tai toisella, on ero paras vaihtoehto ja nimenomaan lasten kannalta.

- Sheena

Viimeinen lause. Voit puolestani pyyhkiä sen pois ja jättää vastuusi kantamatta, jos niin tahdot.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeinen lause. Voit puolestani pyyhkiä sen pois ja jättää vastuusi kantamatta, jos niin tahdot.

Valitettavasti et tunne elämän realiteetteja. Parisuhde mättää täysin varmasti, jos toisella vanhemmalla on esimerkiksi päihdeongelma/mielenterveysongelma/tai mikä tahansa ongelma, jota ei myönnä ja joka rasittaa perheen kaikkia osapuolia. Silloin on toisen kannettava vastuu ja haettava eroa.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

"muka lasten takia"?

Aikuisen mielessä voi asua sen koko elänsä ajan hylätty ja turvaton lapsi. Eroilla saadaa suurta vahinkoa aikaan. Oman onnen etsijät saavat aikaan paljon vahinkoa.

Lue lisää

Älä kiitos kommentoi asiaa josta sinulla ei ole näköjään mitään käsitystä, vai onko oma lehmä ojassa kun täällä manipuloit? Olen itse erolapsi, jossa vanhemmat asuivat meidän kanssa, sekä vuorotellen "kivuliaan" vaiheen yli ja kummallakin jo uudet ihmiset elämässään, eikä sitä sillä tavalla peitelty loppuvaiheessa. He pitivät silti meistä huolta eikä todellakaan tullut hylätty tai turvaton olo. Ero on aina oikea ratkaisu, jos suhde on riitainen tai rakkaus loppu. Sellainen suhde ei ole hyväksi malliksi lapsillekaan. Se on täysin vanhemmista kiinni, miten asiat järjestävät. Syytä surkeita vanhempia jos jollain lapsilla on turvaton tai hylätty olo. Sellaiset vanhemmat pitäisikin laittaa vastuuseen jollain tavalla. Älä syytä vanhempia, jotka itsekin haluavat olla onnellisia pettymykseen päättyneen suhteen jälkeen
1337

Anonyymi kirjoitti:

Älä kiitos kommentoi asiaa josta sinulla ei ole näköjään mitään käsitystä, vai onko oma lehmä ojassa kun täällä manipuloit? Olen itse erolapsi, jossa vanhemmat asuivat meidän kanssa, sekä vuorotellen "kivuliaan" vaiheen yli ja kummallakin jo uudet ihmiset elämässään, eikä sitä sillä tavalla peitelty loppuvaiheessa. He pitivät silti meistä huolta eikä todellakaan tullut hylätty tai turvaton olo. Ero on aina oikea ratkaisu, jos suhde on riitainen tai rakkaus loppu. Sellainen suhde ei ole hyväksi malliksi lapsillekaan. Se on täysin vanhemmista kiinni, miten asiat järjestävät. Syytä surkeita vanhempia jos jollain lapsilla on turvaton tai hylätty olo. Sellaiset vanhemmat pitäisikin laittaa vastuuseen jollain tavalla. Älä syytä vanhempia, jotka itsekin haluavat olla onnellisia pettymykseen päättyneen suhteen jälkeen
1337

Lue lisää

Varmaan tosiaan kukaan eronnut vanhempi ei ihan huvikseen eroa, eroon on vaikeatkin syynsä ja niistä huolimatta vanhemmat haluavat olla eron jälkeen onnellisia. He myös toivovat lapsensa olevan onnellisia. Onnihan ei koostu perhemuodosta, sen raameista tai tietystä talosta jossa on asuttu, vaan perhesuhteiden sisällöstä.

Jos joku syyttää omia vanhempiaan näiden erosta vielä aikuisenakin, ei olla opittu alkeellisiakaan asioita elämässä.

Pervous riippuu aika tavalla tilanteesta ja se on jokaisen subjektiivinen juttu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa olevan pervoa olla olematta tekemisissä exän kanssa, jonka kanssa jakoi 30 vuotta elämästään. Mutta minkäs teet, koska näin on parempi.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Pervous riippuu aika tavalla tilanteesta ja se on jokaisen subjektiivinen juttu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa olevan pervoa olla olematta tekemisissä exän kanssa, jonka kanssa jakoi 30 vuotta elämästään. Mutta minkäs teet, koska näin on parempi.

- Sheena

Lue lisää

Tykkäisitkö jos miehesi tapailisi eksiään?

Palstakamu kirjoitti:

Tykkäisitkö jos miehesi tapailisi eksiään?

🤣 voi kamu kamu!30 vuotta. Mieti. Ei sitä elämää riitä kovin moniin uusiin.

Jotkut juu ja niistä kirjoitellaan, kun voivat saada siitä mania. En ole varma pitävätkö itsekään niistä kirjoituksista, voi siinä olla joku pessimistimen tatsi, jollei olisi tarve tehdä the juttua 😀

Palstakamu kirjoitti:

Tykkäisitkö jos miehesi tapailisi eksiään?

Mies saa tehdä miten itse tykkää, en kannusta enkä missään nimessä voi kieltää :)

- Sheena

kevään ääniä niin kuin linnunlaulukin, moottoripäiden heräämisen hetki