Paniikkihäiriön voi estää olemalla huomaamatta sitä
eli vaikka olisikin paniikki tuntemuksia antaa niitten olla.Ne eivät tapa.Paniikkihäiriö on
"itseopittua",eli kun antaa periksi tunteelle
niin vähitellen ei voi käydä enää missään.
Parempi siis säilyttää edes omassa kaupungissa
"liikkumavapaus".Myös kannattaa kertoa ihmisille
ongelmastaan.Tärkeää on päästä hammaslääkäriin,
terveyskeskukseen, kauppaan ja vaikkapa ottamaan
aurinkoa onhan nyt kesä......
eli vaikka olisikin paniikki tuntemuksia antaa niitten olla.Ne eivät tapa.Paniikkihäiriö on
"itseopittua",eli kun antaa periksi tunteelle
niin vähitellen ei voi käydä enää missään.
Parempi siis säilyttää edes omassa kaupungissa
"liikkumavapaus".Myös kannattaa kertoa ihmisille
ongelmastaan.Tärkeää on päästä hammaslääkäriin,
terveyskeskukseen, kauppaan ja vaikkapa ottamaan
aurinkoa onhan nyt kesä......
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paniikkihäiriöön on myös fyologisia syitä eikä ajattelusta johtuvia. Toki tietyt tilanteet toimivat laukaisijoina, mutta aika simppelisti ajattelet, jos kuvittelet, että kaikki pääsevät vaivoistaan pelkästään olemalla niitä huomaamatta. Voi olla, että tuo on sinulla toiminut ja kokeilla sitä toki voi, mutta ihan noin yksinkertaista asia ei kaikilla ole.
Vuosien kokemus paniikkihäiriöstä kertoo, että ne kaudet tulee ja menee.
-keskustelu ja siitä kohta: Sisu hyvä. Tuskinpa paljonkaan mielenterveyshäriöitä olisikaan, jos kaikki olisi omilla asenteilla estettävissä. En todellakaan usko, että kukaan maailmassa haluasi sairastua paniikkihäiriöön tai masennukseen, eikä sinun kommenttisi estä sairastumisia. Lähes jokaiselle tulee joskus paniikkikohtaus tai masennus tai ahdistus, eikä se ole vielä sairautta. Pienet häiriöt ovat ohimeneviä ja kohtaavat jokaista joskus ja nämä pystyy itsekin tsemppaamaan kuntoon - sairastuminen on eri asia ja siinä on monia tekijöitä, myös fyysisiä.
Toinen juttu: kaikki eivät saa lähipiiristään tukea tervehtymiseensä tai lähipiiri suorastaan sairastuttaa. Hoitoonkaan ei aian pääse pian, vaikka haluasi ja tällöin tukilääkitys auttaa, että selviää terapiaan asti. Keskusteluhoitoa voit joutua odottamaan jopa 5 kuukautta.
Joillakin hyvin taraumaattiset elämänkokemukset laukaisevat pahan paniikin, ja tässä tarvitaan jo asiantuntevampaa ohjausta ja tukea. Voi olla vähän vakavammasta pelokkuudesta (taustoineen) kysymys kuin "hui kauhistus kun mua pelottaa kaupan kassalla käsien tärinä".