Aika ajoin olen aina nostanut itseni ylös, vaikka on lyöty yhä uudelleen maahan. Nyt en tiedä jaksanko enää nousta, jotta taas lyödään maahan. Välillä mietin, että miksi synnyin edes. Ei kauhean kovasti kiinnostele enää mikään. Olen nähnyt elämän rumuuden. Petosta, pahuutta, kostoa ja vainoamista. Olen sitten varmaan kovin tärkeä hlö, kun on nähty niin paljon vaivaa.
En ehkä jaksa nousta tästä enää
Anonyymi-ap
0128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.