Mitä jos katsottais tähtiä hollannin kukkaniityllä

Anonyymi-ap kirjoitti:

Ja katsottais kun koko tähtitaivas loistaa, ilman valosaastetta, ilman muita ihmisiä, paikasta josta näkisi koko tähtitaivaan kokonaan. Kylmä kevät viima puhaltaisi, ja oltais lähellämme toisiamme. Katso, tähdenlento! Mitä toivoit? Ei sitä saa kertoa höpsö, muuten se ei toimi :p.

(Toivoin ,että oltaisiin yhdessä onnellisia ja saisin olla aina vierelläsi, kuin varjeleva suojelusenkeli)

Aikoinaan pelastit mut itseltäni, kun halusin tuhota itseni ja luoda hirviön, joka näyttää maailmalle kuinka tuskaista on täällä elää ilman sinua. Mutta rakastinko ikinä sua vai vaan ideaa susta? Mitä mä edes tiedän susta, muuta kuin, että olet luonteeltasi hyvin herkkä ja tarvitset rakkautta. En mitään muuta, silti tuntuu kuin tuntisin sut paremmin kuin olen tuntenut ketään muuta.

Aivan kuin ne kosmiset langat ois kiedottu meidän sydämien ympärille. Erillään, erossa, mutta silti toisiemme sydämissä. Ja ei väliä mitä maskeja ja rooleja puen, niin näet aina niiden läpi, sen aidoimman, jota en näytä kenellekkään, edes sinulle.

Ehkä mä vain harhauduin sun kauneudesta? Sun sinisistä silmistä, täynnä uteliaisuutta, intohimoa, lempeyttä, tunteikkuutta, herkkyyttä. Sun kauniista kasvoista, äärettömän söpöst nenäst, huulista ja kokonaisuudesta, koin suhun energistä vetoa, jo ekan kerran kun näin sut, ennen kuin edes tunsin. Mutta edes mä en ole niin pinnallinen, että menisin näin sekaisin ilman, että meidän välillä todella ois jotain ainutlaatuista... loppupeleissä, ulkonäköön ja energiaan ihastutaan, mutta persoonaan rakastutaan.

Mun ei pitäis idealisoida tai demonisoida sua näin paljon mun päässä, mut oot vaan joku täydellinen nainen mulle, enemmän kuin seksuaaliset himot, enemmän kuin pelkkä fyysinen vetovoima, mutta silti aivan täydellinen, fyysisesti ja henkisesti, nainen jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Nainen jolle voisin näyttää koko sydämeni, jokaisen pimeän puoleni, herkimmän sisimmän, nainen jota haluun varjella kaikelta pahalta tässä maailmassa, koska tiiän, että antaisit anteeks kaiken kaltoinkohtelun, mutta et ansaitse sellasta.

Ja syvällä sisimmissäni tiedän, että vaikka syytän ulkoisia asioita siitä, että tää meni pieleen ja ,että et haluu olla väleis, nähä mua, ja harkitsit lähestymiskieltoakin, niin tiiän että se ei johtunut mun ulkonäöstä, persoonasta tai muustakaan tollasesta. Mä tiedän mun arvon ja potentiaalin, mä tiedän myös,että oot älykkäämpi, kuin mitä annat mun ja muiden olettaa... osaat pelaa näitä pelejä myös.

Mutta en halua mitään varasua, tai halpaa kopiota susta, haluun sut ihan kokonaan. En omistaa tai kahlita, vaan varjella ja rakastaa, viedä sut galaktisiin todellisuuksiin ,tätä maailmaa syvempiin. En haluu laastaria, haluan aitoa rakkautta, en traumojen lohduttajaa tai muutakaan.

Mutta mä en tiedä oletko sä valmis, sä välttelet ja inhoat mua, koet että oon narsistinen tai et haluun jotenkin kontrolloida sua, mä en tiiä ootko sä valmis, kestäisitkö ja jaksaisitko olla munkaa yhes. Oon överi, mut oon överi myös hyvillä tavoil, ilman miinuksia ei voi olla plussiakaan.

Ja osaisitko kohdella mun helposti särkyvää ja herkkää sisintä, tavalla joka ei ihan murtais mua. En oo mustasukkainen, tai kateellinen, oon vahva sielu, mut jos torjut, hylkäät ja satutat, niin murrun ja meen rikki, sekä fyysisesti, että henkisesti, kuolen sydänsuruihin, kun nää tunteet on maailmaa isompia... anteeksi, ystävyyskin olisi mahdollista, mutta se varmasti satuttais kumpaakin enemmän, kun tiiäthän... että mulla tulis ihan luonnostaan tunteita suhun, sun persoonan, energian, ulkonäön ja kaiken takia, en voi sille mitään..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä