Olen miettinyt sekä kauppakorkeakouluun että yhteiskuntatieteelliseen hakemista. Suuntautmisina esim. kansantaloustiede tai johtaminen. Mitä eroa näillä kouluilla todellisuudessa on? Mitä eroa näissä opiskelemisessa ja tulevaisuuden työmahdollisuuksissa on? Kumpaa suosittelisitte ja miksi?
Kauppakorkeakoulu/yhteiskuntatieteellinen
mitä eroa??
4550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kansikset erot on että kauppatieteellisessä keskityt enemmän esim. rahapolitiikkaan ja yhteiskuntatieteellisessä enemmän finanssipolitiikkaan. Käytännössä työmarkkinoilla tuskin suurta eroa on.
Yhteiskuntatieteellisellä alalla johtamisopinnoilla (eli käytännössä hallintotiede) ja kauppatietellisen johtaminen ja organisaatiot-pääaineella sitten taas on eroa kuin yöllä ja päivällä. Molemmat työllistää, toinen virastoon, toinen yritykseen, hallinnoimaan aika erilaista prosessia suurella palkkaerolla :P
Yhteiskuntatieteellisestä valtiolle, kunnallinen ja muihin järjestö yms. hommiin.
Kauppatieteellisestä liike-elämän palvelukseen.
-> Suosittelen kauppatieteellistä huomioonottaen tulevat palkkaodotukset. Lisäksi saattaa olla monipuolisemmat työmahdollisuudet.
Niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi yhteiskuntatieteistä valmistuu julkiselle puolelle ja kauppatieteissä enemmänkin yrityksiin.
Palkkaus julkisella on vähän nihkeämpää mutta meiltä vastavalmistuneiden keskipalkka on kuitenkin pikkusen reilu 2500€ mikä on mielestäni melko hyvä kuitenkin. Julkisellakin voi hyvinkin tienata 5000€ kuukaudessa sitten vanhempana.
Vaikka palkkaus on huonompi varmasti kuin yksityisellä, kannattaa eräs seikka ottaa huomioon. Nimittäin työ on julkisella sektorilla selvästi vähemmän stressaavaa ja valtion ja kuntien viroista on käytännössä aika mahdotonta saada potkuja ellei ryyppää. Eläke-edutkin ovat jonkin verran paremmat. Erään kunnan henkilöstöjohtaja meille sanoikin että kun mietitte tulevaa työpaikkaanne huomioikaa tämä. Haluaako varman ja turvallisen työpaikan hieman pienemällä palkalla vai epävarmemman raskaamman ja isomman palkan.
Yhteiskuntatieteistä valmistuneista sijoittuu yksityisellä myös noin viidennes.
Ekonomiopiskelijat tunnetusti luulee, että työ julkissektorilla on nälkäpalkalla raatamista.
Tilannehan on viime vuosina ollut se, että perus ekonomin on pääkaupunkisudullakin äärimmäisen vaikea löytää kunnollista työtä työvoiman raskaan ylitarjonnan johdosta. Alkupalkkataso on suhteellisesti romahtanut.
Minä aloitin valtion palveluksessa, ministeriössä, harjoittelijana jo opiskeluaikana ja pääsin siten heti kiinni varsin hyviin hommiin. Valtsikassa viimeisten opiskeluvuosien ajan olin kokopäivätoimisesti töissä, ja tein samalla gradua hankkeesta jonka puitteissa työskentelin. Sain vakipaikan heti valmistuttuani ja työskentelin aluksi 1,5 vuotta melko vaativassa asiantuntijatehtävässä, vuoden suomessa ja yhteensä noin puolisen vuotta komennuksilla Belgiassa ja Luxenburgissa.
Halusin kokeilla myös muuta ja hakeuduin suomessa erään tunnetun kansainvälisen konsulttifirman palvelukseen, sama talo jonka kanssa aikaisemmin olin erittäin tiiviisti tekemisissä asiakkaana. Ansiotaso oli konsulttina jonkin verran parempi kuin nuorena virkamiehenä, ero nettopalkassa taisi lähtötilanteessa olla melko tarkalleen 200 euroa kuukaudessa. No, hommia tein edelleen entiselle työnantajalleni pöydän toiselta puolen ja asustin vuoroin Suomessa, vuoroin Keski-Euroopassa. Parisen vuotta sitten veri veti takaisin valtion leipiin ja täällä ollaan siitä saakka pysytty, nyt johtavana virkamiehenä. Täytän ensi syksynä 31 ja takana on nyt 7 vuotta kovan tason kotimaista ja kansainvälistä kokemusta ja ansiotasooni olen tyytyväinen. Verotus vie toki osuutensa ja näppiin jää hieman alle 3 tonnia kuukaudessa. Kaksi läheisintä opiskelukolleegaani kauppakorkeasta ovat molemmat olleet teollisuuden palveluksessa valmistumisestaan lähtien, ihan hyviin asemiin ovat edenneet, ja palkkaa saavat toinen saman kuin minä ja toinen aavistuksen verran vähemmän. Toimeen toki kukin tulemme ansioillamme erittäinkin hyvin.
Palkan takia on mielestäni turha rimpuilla suuntaan tai toiseen, itse arvostan työssäni eniten sitä että pääsen tekemään kauaskantoisia ja yhteiskunnalle merkittäviä asioita. Mukavuudenhaluisena ja nykyisin myös perheellisenä olen oppinut arvostamaan myös työnantajani tarjoamia hyviä loma-, opintovapaa ynnä muita etuisuuksia joita muualla ei ole niinkään tarjolla.