Uskoa että kukaan rakastais mua täysin kokonaisena. Siksi vieläkin koen niin että et sinä kuitenkaan rakasta sellaisena kuin olen.
Mun on tosi vaikea
Anonyymi-ap
16347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siitähän pitää välittömästi ottaa selvää.
Eli
Tuulta päin!
Kuulehan. Jokaiselle löytyy joku, joka vie jalat alta.
Olet vienyt multa
Ohi kaksuuntaa ylös ja alas eli en todella ole täydellinen. En voisi koskaan vaatia sitä toiselta.
Mulle riittäisi, että hän rakastaisi mua vaikka puolikkaana.
Mutta entäs jos ja kun toinenkin ajattelee just noin; siinä ovat magneetit hylkimässä toisiaan; toisen tai molempien pitäisi kääntää kylkeä tai muuttaa suhtautumista.
Se on astrologista pari merkkiä ovat juuri kuvaamaasi kaltaisia
Mulla on täysin samanlainen tunne. Jotenkin pelkään, että hän ei olisi enää ollenkaan hullaantunut musta, kun hänelle selviäisi mielestäni huonot asiat minusta.
Järjellä ajateltuna asia menee ihmisillä usein ja erityisesti minulla niin, että me aliarvoidaan oma viehätysvoima ja hyvät puolemme. Vaikka samat huonot puolet toisessa ihmisessä saattaisi nähdä söpönä ja viehättävänä, niin itsessämme häpeämme sitä.
Vaikka järjellä ajateltuna asia ei ole niin, niin tunteiden tasolla pelkään, että kukaan ei voisi rakastaa tai edes hyväksyä joitain outoja ominaisuuksiani. Mutta sitten se ajatus auttaa, että jos jossain toisessa olisi se ominaisuus, jota itsessäni joskus häpeän: osaisin oikeasti olla todella empaattinen sellaista kohtaan. Pitää vain päästä sen siihen, että uskoo toisen suhtautuvan juuri sillä lailla minuun.
Fiksu ihminen hyväksyy sekä itsensä että toisen menneisyyden ja persoonan sellaisena kuin se on ollut, eikä se saa ainakaan negatiivisesti vaikuttaa tulevaisuuteen. Elämää kokeneena tajuaa sen, että ihminen voi joutua vaikka minkälaisiin elämäntilanteisiin, eikä se ole edes ihmisestä itsestään tai hänen luonteestaan kiinni millään tavoin.
Se järjen taso pitää vain saada integroitua tässä asiassa siihen, mitä tuntee. Tunteet voivat olla irrationaalisia, mutta ne ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme.
Luonne merkkaa paljon. Mennyt jättää moneen jälkensä ja siten voi vaikuttaa myös luonteeseen negatiivisesti. Hyväksikäytetty ei ole aina reilu muita kohtaan, voi reakoida vahvasti asioihin, jotka tuo menneitä (ikäviä tilanteita) mieleen jne. Onko toinen luottamuksen arvoinen, harvat tuntuvat olevan nykyisin?
Kyllä, koska tunteet ovat niin integroituja ihmiseen ja kaikkiin tämän elämän olioihin. Ihminen evoluutiossaan on muuttunut enemmän järjenkäytön suuntaan. Perustuuhan esim. koulu ja työ siihen älypuoleen. Siksipä ihminen on menettänyt sitä tunnepuolen herkkyyttä aikojen saatossa, vaistonvaraisuutta, aistikkuutta, intuitiota, mitä eläimet voivat käyttää ihan vapaasti ilman yksilöllisen "järjen" ääntä.
En tunne sua tai häntä, mutta haluaisin tutustua. Mulla on vaan oma fiilis hänestä. Toivottavasti sitten myöhemmin olisi mahdollista rakastaa.
Tuollaiset asiat selviää vaan ajan kanssa. Itsekin tulee kyllä torpattua usein omat mahdollisuudet peloilla, mutta ei siitä jää käteen muuta kuin yksinäisyyttä.