Tämä vielä tänne

Työntekeminen ihanien työkaverien ja minulle rakkaiden lasten kanssa kanssa oli todella tärkeä asia elämässäni ja kun ne minulta vietiin järkytyin totaalisesti. Ja se että kautta rantain kertominen oli jatkuvaa joka työpaikassa, sai minut ahdistumaan ja stressaantumaan pysyvästi. Sellainen elämä ei todellakaan ole hyvää eikä terveellistä elämää! Siksi en pystynyt edes tekemään kunnolla töitä, koska pelkästään jo ajatuksen tasolla se, että minun pitäisi taas joutua kokemaan syvästi ahdistavaa esitystä, sai minut totaaliseen paniikki tilaan! Tätä kesti vuosien ajan! Ne jotka projektin aloittivat lupaa kysymättä ja mitään siitä kertomatta eivät ole hyviä ihmisiä! Kun erityispiirteinen heitetään sellaiseen elämään vuosien ajaksi mikä ei aukea hänelle, se on kiusaamista ja aiheutti valtavaa tuskaa, kipua, ahdistusta ja pysyvää stressiä! Niin toimimalla on täysin mahdotonta saada mitään hyvää aikaan! Vain yhdellä ihmisellä olisi ollut mahdollisuus jo monia vuosia sitten tehdä sellainen ratkaisu, ettei minun olisi tarvinnut kokea sitä helvettiä niin kauan kuin jouduin kokemaan! Mutta sitä hän ei tehnyt! Siksi hän on myös kiusaaja ja sellainen ihminen josta on mahdoton pitää! Kenenkään ajatuksia on mahdoton tietää ja ymmärtää, siksi avoin kommunikointi olisi ollut äärimmäisen tärkeää jo monia vuosia sitten. Mutta koska niin ei tapahtunut paha olo syveni syventymistään ja kun sellaisesta joutuu kärsimään kymmenen vuoden ajan, on täysin selvää että inho ja ahdistus ovat valtavat sitä henkilöä kohtaan, joka ei toiminut silloin, kun siihen oli monia mahdollisuuksia. Ei ole minkäänlaisia hyviä tunteita häntä kohtaan! Ahdistaa jo pelkästään ajatuksen se, että hän tulisi yllättäen vastaan jossakin. Jos niin kävisi, minun olisi pakko haukkua hänet lyttyyn!