" En halua olla kodinrikkoja " mentaliteetti? Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, eikö "koti" jo siinä vaiheessa (ainakin tunteiden ja ajatusten tasolla) ole rikki? Voiko sydämeen mahtua kahta yhtä rakasta ihmistä, vai onko kyse vain itsekkyydestä. Siitä ettei halua luopua kulisseistaan ja ns. täydellisestä perhe elämästä toisen vuoksi? Oman onnensa vuoksi? Entä sitten toisen kannalta (sen kodinrikkojan) voiko kotia edes rikkoa, jos se on jo rikottu rakastumalla toiseen? Eihän "kodinrikkoja" ole edes se, joka rikkoo. Tunteet hajottaa, ajatukset hajottaa, valheessa eläminen ja itselleen valehtelu hajottaa. Ajatuksia?
Mikä on tämä
Anonyymi-ap
16247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Useimmiten nämä kodinrikkomiset tapahtuu ihastus, intohimo vaiheessa, ei rakastumis tai rakastamis vaiheessa.
Ja ei, se koti ei ole rikki, vaikka toisella heräisi tunteita muita kohtaan, vaan vasta silloin kun asioille tehdään jotain.
Tässä aloituksessa tarkoitin enemmän sitä rakastumisen/ rakastamisen tunnetta, joka kohdistuu johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ja vieläpä salassa. Ihastuminen on asia erikseen, sitä tapahtuu ilmeisesti aika monessakin suhteessa ja se on ihan normaalia ja "hyväksyttävämpää".
Sinä käyt etelässä ja hän pohjoisessa vai toisin päin? No sinä et käy gubbe missään tietenkään, mutta se ei ollu ny pointti
-Aina Inkeri Ankeinen
No, omasta mielestä ei pitäisi päästää asioita siihen rakastamis vaiheeseen asti, mutta näinhän se ei monesti mene. Kyllä siinä on aika kauan saanut leikkiä, että pääsee tunteet syvenemään.
Juurikin näin, ihastuminen loppuu kun sille antaa aikaa loppua ja ei tee asialle mitään. Päin vastoin yrittää tehdä niin ettei ruoki sitä ihastusta eikä anna siimaa. Niin on monet loppuneet ja oma liitto jatkunut ihan rauhassa. Totta kai ihminen voi ihastua pitkässä liitossa, ihan normaalia mutta sille ei todellakaan tarvitse tehdä mitään niin se kyllä menee ohi jos vaan niin haluaa. Ja tästä on tehty ihan tutkimuksia ja eiköhän aika moni ole tämän joskus itsekin kokenut.
Enpä osaa palstasetä sanoa, jalka on jo puoliksi oven välissä näin ollen varmaankin. Jännää
Olen kylläkin nainen. 😎
Kalskahtaa vähän korvaan ajatus kulissista. Itsekkyyttä tai enemmän muiden huomioimista?
Rakkaudessa, yhteyden puuttumisessa, intohimon loppumisessa, arjen pyörittämisessä, menneisyyden summaamisessa, tulevaisuuden miettimisessä on usein kyse jostain muusta kuin kulisseista tai niiden romahtamisesta. Tai toki siitä että rakennelma muuttuu kulissiksi, kun siinä oleva rakastuu toiseen.
Tuki vaan mieleen, että Sinä olet itse se kodinrikkoja ja mies ei jätä perhettään ja nyt katkerana haet täältä sympatiaa. Sori vaan, mutta olen senverran vanhanaikainen, ettei kodinrikkoja eikä se, kenen kanssa sitä rikkoo, saa minulta sympatiaa.
Itseasiassa en ole. Pohdin tätä lähinnä itseni kannalta kirjoittaen, jotta saan järkeä päähäni. Olen itse se joka on rakastunut toiseen mieheen. Teloittakaa mut ihan vapaasti, mutta en varmasti ole täällä ainoa.
Ehkä tärkein asia tähän on että rakkaus voittaa.
Silloin kun siihen kumpikin osapuoli uskoo, niin rakkaus voittaa. Ei se ole lopulta sen monimutkaisempaa.
Jos rakkautta ei ole tarpeeksi, vaan kyse on lopulta vain ihastumisesta, niin ongelmaa ei ole.
Aloitukseen sanoisin, että ajattelen myös, että suhteen toisaalla on täytynyt laahata jo pitkään, jos rakastuu.
Ihmiset eroaa muutenkin kun niitä tunteita ei siihen omaan puolisoon enää ole. Samalla tavalla siinäkin ns. kotirikotaan. Erot ei ole ikinä helppoja.
Jokainen järkevä ja kypsä ihminen ymmärtää ettei mikään rakkaus kestä ikuisesti. Siksi ei ole hyvä vaihtaa kumppania aina kun ihastuu jos suhde on muuten toimiva.
Ja miehet ei muuten todellakaan yleensä jätä perhettään koskaan vaikka niitä lupauksia ja takarajoja ajallisesti annetaan jne. Se on hyvä muistaa kuka siinä yleensä saa onnettoman elämän osakseen ja surkean lopputuleman.
Ei lisättävää!!