Miksi teillä on anoreksia? Onko se pelkkää laihuuden ihannointia?
Itse koen anoreksian enemmän yhdeksi itsetuhoisuuden muodoksi. Nälkä, heikotus, pahaolo... niistä kaikista pääsisi eroon, jos vaan söisi kunnolla. Mutta ei voi syödä, kun täytyy kiduttaa itseään. Laihuus tulee vielä bonuksena, ikään kuin hyvin tehdystä työstä.
Minä en edes laske mitään kaloreita, en tiedä niistä mitään, en myöskään omista vaakaa, että voisin seurata painoani - sen tiedän, että syön aivan liian vähän, tiedän, että voisin ihan hyvin syödä enemmänkin. Ongelma on siinä, että minä en halua tavoitella mielihyvää vaan kärsimystä.
Mikään muu itsetuhoisuuden osa-alue kuten viiltäminen tai itseni pahoinpitely ei kiinnosta. Se on liian näkyvää, liian säälittävää. Sitä paitsi pelkään kipua ja veitsiä. Syömättömyys sen sijaan on oiva keino tappaa itseään hitaasti ja kärsiä ilman "terävää" kipua.
Meitä hulluja on niin moneksi.
Itse koen anoreksian enemmän yhdeksi itsetuhoisuuden muodoksi. Nälkä, heikotus, pahaolo... niistä kaikista pääsisi eroon, jos vaan söisi kunnolla. Mutta ei voi syödä, kun täytyy kiduttaa itseään. Laihuus tulee vielä bonuksena, ikään kuin hyvin tehdystä työstä.
Minä en edes laske mitään kaloreita, en tiedä niistä mitään, en myöskään omista vaakaa, että voisin seurata painoani - sen tiedän, että syön aivan liian vähän, tiedän, että voisin ihan hyvin syödä enemmänkin. Ongelma on siinä, että minä en halua tavoitella mielihyvää vaan kärsimystä.
Mikään muu itsetuhoisuuden osa-alue kuten viiltäminen tai itseni pahoinpitely ei kiinnosta. Se on liian näkyvää, liian säälittävää. Sitä paitsi pelkään kipua ja veitsiä. Syömättömyys sen sijaan on oiva keino tappaa itseään hitaasti ja kärsiä ilman "terävää" kipua.
Meitä hulluja on niin moneksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pääsyyt anoreksiaan sairastuville ovat kaiketi lapsena pysyminen, koska vakava alipaino hidastaa normaalia kehitystä; kuukautiset jäävät siis pois ja keho pysyy lapsenomaisena.
Toinen on vain ja ainoastaan laihaksi haluaminen mihin on usein liitettynä äärimmäinen itsensä kontrolloiminen. Muu osa elämää on niin sekavaa ja vailla hallintaa ja syöminen on anorektikolle ainoa asia jonka hän hallitsee. vaikkakin lopulta anoreksia hallitsee sairastunutta, ei toisinpäin :(
Kolmas syy on juuri tuo itsensä kiduttaminen. Itseään on helppo rangaista olemalla syömättä...
Tästä jää varmasti paljon puuttumaan, mutta lisäilkää tarpeen mukaan :)
Minulla anoreksiaan johti perfektionismini. Halusin olla täydellinen, kaunein, laihin, kevein...lopputulos ei tietenkään ollut se. Ei minusta kaunista tullut, ja inhosin itseäni päivä päivältä enemmän.
Toisaalta anoreksia oli minullekin keino hallita sekasortoista elämääni. Siihen pystyin tukeutumaan, se oli aina paikalla. Minä sain päättää itse, mitä söin ja miten hulluna liikuin. Ja miten hulluksi lopulta tulin.
hallita syömistäni merkitsee lähes ainutta asiaa, josta kykenen itse määräämään.
Millekään muulle tässä maailmassa en mahda mitään, kaikki menee niin kuin menee.
Omaan kehooni ja mieleeni pystyn edes jonkinverran vaikuttamaan.
Tunnen että kaikki, mistä olen unelmoinut ennen, on epäonnistunut.
Ehkäpä kyse on myös itseni syyllistämisestä; elämä ei olisi mennyt niin, jos olisin ollut kauniimpi, olisin ollut laihempi, vahvempi.
Todellisuudessa kuitenkin tiedän, että se, mikä aina minulta on puuttunut, on itsetunto.
Yritän korjata loputonta riittämättömyyden tunnettani sillä, että tunnen vahvuutta kiduttamallani itseäni.
Tunnen ansaitsevani kaiken sen pahan, sen, että elimistöni surkastuu ja saatan kuolla nuorena, tai elää hyvin vaikean elämän.
Sitä vain on niin väsynyt tähänkin, on päiviä, jolloin vain jää makaamaan sänkyyn koko päiväksi, ei näe mitään syitä nousta ylös, sillä mikään ei kiinnosta. Kuin kaikki olisi jo eletty, vaikka olen vasta 17-vuotias.
Toiset sanovat, että elämäni on vasta edessä.
Minä tunnen sen lähestyvän loppuaan, kuin olisin elänyt jo aivan tarpeeksi.
Tiedän, etten voi elää ikinä niin, kuin haluaisin, en ikinä olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Haluan, olen jo vuosia halunnut kauas kaikesta.
En pysty milloinkaan hyväksymään itseäni, ja juuri sitä kamalaa persoonaa en pääse pakoon, sen kanssa olisi opeteltava tulemaan toimeen. Se on liikaa.
Näitä syitä syömishäiriöön on hyvin vaikea itsekin ymmärtää, jos ne olisivat helppoja hoksata ja hoitaa itse päänsä kuntoon, niin ei varmasti niitä olisi olemassakaan.
Minulle laihuus ja syömättömyys merkitsee itsensä hallitsemista. Kun on syömättä tai elää salaatilla, näkee nopeasti tulokset. Laihtuu siis. Se on ihanaa. Rakastan sitä, kun vaatteet tulevat liian suuriksi. Rakastan luitani.
Tahdon vain olla pieni. Pieni ja hento.
Onhan tämä itsensä näännyttäminen myös itsetuhoisuutta. Ennen viiltelin ja otin liikaa lääkkeitä. Nyt tuhoan itseni nälkiinnyttämällä. Rakastan tätä! Sairasta, niin. En välitä.
ajan nälässä?Paljon ihanampaa on syödä herkkuja.Miksi sinun pitää laihtua luurangoksi,etsitkö sääliä,että voi kun on laiha?Haluaisitko olla uudelleen vauva?Elämä on vaikeaa,eikä kukaan elämää pysty hallitsemaan.Kuitenkin elämästä löytää pieniä ilonaiheita,siitähän elämä koostuu.En väheksy anoreksiaa,siihen täytyy hakea apua,ja toivon,että sinäkin saat,ja toivon sinun paranevan.