Kristityt (ja "pakanatkin") hoi!

Itse asiassa Seattlen puhe on löytynyt kirjahyllystä jo vuosia =)

Pahoittelen, jos loukkasin. En tietenkään tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia, vaikka suurin osa tapaamistani omaa (suureksi surukseni) todella mustavalkoisen maailmankatsomuksen. Netin kautta puhelin erään todella positiivisen poikkeuksen kanssa ja mielestäni tältä uskovaiselta mieheltä olisi monilla, niin uskovaisilla kuin "pakanoillakin" opittavaa. Nimimerkkiä Apostoli34 kantava on kuitenkin tähän asti ollut ainut poikkeus. Lisää löydettäisiin mielellään. Ehkäpä sinä olisit yksi niistä juuri vapaamielisyytesi takia tai paremminkin ansiosta.

Mikäs mahdollisista versioista on kyseessä? Ensimmäinenkö, jonka tri. Henry A. Smith "käänsi" ilman duwamishin tai suquamishin (Seattlen äidinkielestä on erimielisyyksiä, mutta se on varmaa, että englantia hän ei osannut) kielen taitoa vuonna 1887 - 33 vuotta Seattlen puheen jälkeen? Toinen, jonka runoilija William Arrowsmith muokkasi Smithin "käännöksestä" 1960-luvulla? Vaiko kolmas, joka valmistui 1970-luvulla elokuvan käsikirjoitusta varten, ja jonka kirjoittaja on Ted Perry?

Vielä kun pidetään mielessä seuraavat faktat: Seattle piti puheensa 1854. Sananmukaista käännöstä Seattlen pitämästä puheesta ei ole olemassakaan. Seattle asui Yhdysvaltojen luoteisosissa Tyynen valtameren rannalla (missä Seattlen kaupunki on nykyään), eikä hän ollut koskaan nähnytkään biisonia.

Niin, kyseenalaistakaa, ystävät. Uskossannekin.

Hmm… Tärkein pointti jäi ilmeisesti sinulta huomaamatta. ”Tämä on vain allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys” jatkuu pitempään ja sen tarkoituksena on tehdä selväksi, että näin ajattelen minä, mutta se, että olenko oikeassa on asia erikseen. Se tarkoittaa myös sitä, että en halveksu muiden ihmisten näkemyksiä ja heillä on täysi oikeus omiinsa. En ole missään vaiheessa väittänyt, että olisin niin paljon muita parempi, että voisin heitä syyllistää (mitä en tee). En myöskään väitä, ettenkö itse syyllistyisi joskus turhan nurkkakuntaiseen ajatteluun, mutta sitä yritän välttää parhaani mukaan.

Se mitä ajan takaa on, että olen kohdannut elämässä monia kristittyjä, jotka eivät halua/kykene asioista keskustelemaan. En tarkoita, että kaikki olisivat sellaisia. Poikkeuksiakin on löytynyt. Siitä kiitos näille keskustelupalstoille. Tämä ongelma ei ole tullut esille tällä palstalla eli väittäisin luonnonuskontojen kannattajien omaavan vähän avarampaa katsetta. Tietenkin poikkeuksia löytyy jokaisesta. Raamatussa on monia hienoja ajatuksia, mutta joskus niitä tulkitaan miten sattuu ja saadaan enemmän pahaa kuin hyvää aikaan (mikä ei ole kristinuskon tarkoitus). Toisinaan tämä liika raamattuun tuijottaminen juuri aiheuttaa muiden näkemysten väheksyntää. Sille en mahda mitään, jos pidät minua/selityksiäni onttoina tai tekopyhinä. Se on sinun näkemyksesi. Tietenkin haluaisin sen muuttaa, mutta jos en siihen pysty, niin se kertoo vain sitä, että minulla on vielä paljon opittavaa.

En muuten tunnusta mitään uskontoa tai ideologiaa (ainakaan vielä), mutta se ei mielestäni poista sitä mahdollisuutta, että pakana ja kristitty voisivat keskustella elämänarvoistaan järkevästi. Viisas ihminen pystyy keskustelemaan järkevästi ja rakentavasti myös aivan vastakkaisen näkemyksen omaavan ihmisen kanssa ja jopa ottaa oppia toisen näkemyksestä ilman, että se olisi vaara tai uhka hänen henkilökohtaiselle uskolleen. Ainakin itse pyrin kyseisistä keskusteluista jotain oppimaan ja parhaiten se onnistuu, kun keskustelee ihmisten kanssa eri näkökulmista. En voi pitää omaa näkemystäni toisen näkemykseen ylivertaisena, koska se ei yksinkertaisesti ole sitä. Monesti minulla on toisilta paljon enemmän opittavaa, kuin mitä voin itse heille antaa. En tunne sääliä, vaan pikemminkin lievää harmia siitä, jos jollakin on hyvin kapeat ja kriittiset näkökulmat. Se on heille itselleen haitaksi, ei minulle. Kapeita näkökulmia en yleensä voi hyväksyä, koska ne rajaavat ulkopuolelleen niin paljon hyviä (kuten myös pahoja) asioita, siksi pyrin niitä muuttamaan. Tällä en tarkoita sitä, että toisen tarvitsisi ruveta ajattelemaan niin kuin minä, vaan sitä, että saisin toisen ajattelemaan yleensäkin asioita, kyseenalaistamaan ja ehkä avartamaan katsantokantojaan. Pitäisi pyrkiä näkemään asiat kokonaisvaltaisesti. Kriittisiä näkemyksiä saa ja pitääkin olla, kunhan ne voi perustella sekä itselleen että muille asiallisesti ja järkevästi. Perustelu ei tarkoita sitä, että kaivetaan kyseisen kannan oppikirja/pyhä teos/what ever esiin ja sieltä poimitaan muutama lause. Se ei riitä, se miksi juuri tämä kyseinen kohtaa oikeuttaa/tuomitsee jotain, pitäisi myös osata perustella. Koska itselläni ei ole näitä ”tukioppaita” perustelut puoleltani vaativat toisinaan pitkän ajan, koska ainoat ohjeet ovat päässäni =)

Voin silti väittää vakavalla naamalla, että kykenen keskustelemaan omasta maailmannäkemyksestäni asiallisesti niin pakanain kuin kristittyjenkin kanssa. Pääsääntöisesti se on rikastuttava kokemus toivon mukaan kummallekin. Ainakin minulle se useimmiten on sitä.

Ihminen voi olla uskovainen, mutta silti nähdä asioita omaa uskoaan laajemmalle. Hänellä on uskonsa ja hänen pitäisi suoda myös muille omansa. Laajemmin näkemisellä tarkoitan sitä, että voi pyrkiä ymmärtämään toisen näkökantaa, mutta sitä ei itse tarvitse kannattaa eli uskoa siihen. Se auttaisi lopettamaan nämä jatkuvat mielestäni niin typerät taistot eri uskontojen ja ideologien välillä, mutta se ei ole niin helppoa. Usko saattaa tosiaan vaatia hieman fanaattisuutta taakseen, mutta juuri tämä fanaattisuus on syynä moniin väärinymmärryksiin ja pahaan, varsinkin ylimitoitettuna. Se, että joku nuori kannattaa jotain muoti-ilmiönä esiintyvää uskontoa, ei tarkoita, että hän tekisi sitä vain muoti-ilmiön takia, vaan hän voi oikeasti uskoa siihen. Tietenkin on olemassa wannabe-tyyppistä porukkaa, joka heiluu tyylisuunnasta toiseen tuulen kääntyessä. Tämä vain kertoo sitä, että he eivät vielä tiedä paikkaansa ja ehkä he aikansa tuulen mukana heiluessaan sen löytävät. On siinä ainakin se hyvä puoli, että tutustuttuaan useampaan eri näkökulmaan, he eivät ole niin kärkkäitä osoittamaan muita sormella.

Uskontoaan ei voi valita kaupan hyllyltä. Juuri tämän takia (toistan itseäni) painotan edelleen sitä ymmärtäväisyyttä, koska kaikille uskonto ei ole sama asia.

Oma usko on kuin omat geenit. Aika harva ihan oikeasti rakastaa ketä tahansa lapsia - kyllä ne on ne "meidän lapsoset" jotka ovatkin aina pikkuisen tärkeämpiä kuin "naapurin kakarat". Vaikka miten esittäisi lapsirakasta. Ja ihan sama uskon kanssa.

Luulenkin että tietty omahyväisyys ja ylpeys omasta uskosta on sallittavaa, kunhan ei lähde oikein vainoamalla vainomaan toisinuskoavia, yrittäen käännyttää tai itkettää ja käännyttää. Tai tuhota!

Mitä pointtia omassa uskossa on jos sitä ei arvosta eikä rakasta? Mutta ei sen vuoksi murhia tarvitse tehdä, tai muuta pahaa!

Suvaitsevaisuus on sitä että sallii erilaisille ryhmille olemassaolon, ei sitä että yrittää tuuliviirin tavoin miellyttää kaikkia tai peräti muuttua toisen ryhmän jäseneksi. Aivan kuten en minä valkoisena ihmisenä muutu mustaksi vaikka kuinka myönteisesti suhtautuisin mustaihoisiin, ei minulla ole mitään tarvetta ryhtyä esim. jehovaksi vaikka senkin uskonnon sallin vapaasti Maan päällä vaikuttaa.

(Itse olen fanaattinen panteisti aina vaan avoimemmin ja iloisemmin.)

Moon

Vastauksesi otti kantaa niin moniin asioihin, että en ehdi tai kykene pakottamaan itseäni vastaamaan sen joka kohtaan. Sanon vain näin yleisesti, että joko olet uskonnollisessa mielessä sivistynein henkilö, josta olen kuullut, tai sitten vain melko ristiriitainen - itsesi kanssa.

Qadesha

Tietty omahyväisyys ja ylpeys _on_ sallittavaa! Oikeastaan ajoinkin juuri sitä takaa, että mikäli uskovalla ihmisellä ei ole taustalla jonkinlaista tuntemusta siitä, että hänen uskontonsa on kuitenkin se parempi ja oikea, ei hän oikeastaan mikään uskova olekaan. Silloin kyse on pikemminkin muodista. Uskonto joka katsoo kaikkien uskontojen olevan yhtä oikeassa ja tismalleen tasa-arvoisia kuulostaa enemmän scifiltä kuin toimivalta hengelliseltä traditiolta.

Pakanapiireistä kun tuntuu löytyvän* niin paljon suvaitsevaisia ihmisiä, joille kaikki on yhtä hyvää ja tasa-arvoista ja ainoastaan ne julkeat, tympeät fundamentalistiset kristityt sortavat kaikkea ja kiukuttelevat kaikesta. Sortavat pyhää naiseutta, luontoa, ja varastavat vielä juhlapäivätkin. :D

Suvaitsevan ihmisen suvaitsevaisuudessa tavallisesti jo löytyy se "minä ja uskomukseni ovat oikeammassa kuin sinun, joten suhtaudun sinuun kärsivällisesti" -asenne.



*Tämä lähinnä vastavetona sille, että tavallisesti keskustelut alkavat samankaltaisella piilotetulla hyökkäyksellä kristinuskoa kohtaan. Ei ole syytä ottaa vakavasti. :)

OneOfPentacles kirjoitti:

Moon

Vastauksesi otti kantaa niin moniin asioihin, että en ehdi tai kykene pakottamaan itseäni vastaamaan sen joka kohtaan. Sanon vain näin yleisesti, että joko olet uskonnollisessa mielessä sivistynein henkilö, josta olen kuullut, tai sitten vain melko ristiriitainen - itsesi kanssa.

Qadesha

Tietty omahyväisyys ja ylpeys _on_ sallittavaa! Oikeastaan ajoinkin juuri sitä takaa, että mikäli uskovalla ihmisellä ei ole taustalla jonkinlaista tuntemusta siitä, että hänen uskontonsa on kuitenkin se parempi ja oikea, ei hän oikeastaan mikään uskova olekaan. Silloin kyse on pikemminkin muodista. Uskonto joka katsoo kaikkien uskontojen olevan yhtä oikeassa ja tismalleen tasa-arvoisia kuulostaa enemmän scifiltä kuin toimivalta hengelliseltä traditiolta.

Pakanapiireistä kun tuntuu löytyvän* niin paljon suvaitsevaisia ihmisiä, joille kaikki on yhtä hyvää ja tasa-arvoista ja ainoastaan ne julkeat, tympeät fundamentalistiset kristityt sortavat kaikkea ja kiukuttelevat kaikesta. Sortavat pyhää naiseutta, luontoa, ja varastavat vielä juhlapäivätkin. :D

Suvaitsevan ihmisen suvaitsevaisuudessa tavallisesti jo löytyy se "minä ja uskomukseni ovat oikeammassa kuin sinun, joten suhtaudun sinuun kärsivällisesti" -asenne.



*Tämä lähinnä vastavetona sille, että tavallisesti keskustelut alkavat samankaltaisella piilotetulla hyökkäyksellä kristinuskoa kohtaan. Ei ole syytä ottaa vakavasti. :)

Lue lisää

Tämän hetken uskonnolista sivistystäni on vaikea arvioida, mutta itse pidän sitä vielä lapsenkengissä olevana. Vielä on paljon opittavaa =)

Ristiriitainen, sitä olen kyllä varsinkin aikaisemmin antamani vastauksen perusteella. Pyrin pitämään vastaukseni mahdollisimman lyhyinä, vaikka ne ymmärrettävyyden vuoksi vaatisivat pitempää sepustusta, mutta eihän kukaan sellaisia romaaneja jaksaisi lukea, mitä minä kirjoittaa =) Tästä syystä lukijan onkin osattava lukea myös rivien välistä.

Tilannekohtaisuuden lisäksi juuri ristiriidat muodostavat kokonaisuuden, joten olen tosiaankin joskus ristiriidassa itseni kanssa yrittäessäni muodostaa kuvaa jostain tietystä asiasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vielä on otettava huomioon se tärkein vaikuttaja eli oma itse, jonka seurauksena kyseinen asia vääristyy aina suuntaan tai toiseen omien näkemyksien vaikutuksesta. Vastauksia on vaikea löytää, kun ei ole vain kahta tai kolmea vaihtoehtoa, joista valita. Tähän kun vielä lisätään eri vaihtoehtojen erilaiset sekoitukset, niin soppa on valmis =) Onneksi matka on päämäärää tärkeämpi.

Käsittelemästämme aiheesta voisin puhua vaikka kaksi päivää putkeen, joten saman sisällyttäminen lyhyeen tekstiin koetteleen todellakin kirjoittajan- ja ilmaisuntaitojani =)

Valitettavasti en ole koskaan oppinut lyhyttä ja selkeää ilmaisutapaa. Lisäksi minulla on paha tapa sisällyttää niin monia eri vivahteita tekstiini, että toisinaan tekstini seurauksena on vain nippu väärinkäsityksiä. Lisäksi minua vaivaa paha kirjoittajan sokeus eli oletan muiden ymmärtävän, mitä tarkoitan kun itse sen tiedän =)

Jumala on yhtä kuin maan henki, ei mies, eikä nainen. Minä uskon jumalaan, mutta en raamattuun, enkä sen sanomaan. Sinä sanot, että raamatun sanoma on rakkaus, mutta raamattu on vääräuskoisten kirjoittama. He eivät usko rakkauteen ja välittämiseen, vaan miehen ylivaltaan ja naisten pahuuteen. Tuo jumala, jota he ylistävät ja jonka tahtoa samalla rikkovat ei ole jumala, jota minä rakastan ja ymmärrän. Ihminen ei ole parempi kuin muut eliöt. Ihminen on saman arvoinen kuin kirppu, hirvi tai kanttarelli, eikä ole meidän tehtävämme uhrata heitä Jumaluudelle, joka heidät loi. Ei ole meidän tehtävämme sanoa, että lihaa ei saa syödä ja ahmia samalla kasveja, jotka eivät voi edes paeta. Me satutamme Maata ja Hänen henkeään tappamalla turhaan, puhumalla pahoja sanoja ja saastuttamalla.