Pelottavaa eikö? Mä tiedän, että sua nolottaa ja et validaatio on sulle tärkeää, mutta kun mulle ei ole, mä en välitä siitä mitä 14 vuotiaan tasolle jääneet ihmiset musta ajattelee, tiiän et se on sulle tärkeää "edustaa", jo työsikin ja koulutuksesikin puolesta, ja tiedän että ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja ja oletuksia musta.
Se on hauskaa miten yrität manipuloida mua pääseen susta yli, koska et halua käsitellä tätä asiaa, koska se on vaikeaa sulle. Mä sen sijaan olen joutunut käsittelemään liikaa hyvin vaikeita tunteita, jotka on melkein vienyt mut psykoosiin ja itsetuhopyörteesen, olen turtunut kivulle, pettymyksille, ja voimakkaille tunteille. Mutta en mä ole pakottamassa sua käsitteleen tätä asiaa, mä vaan toivon, että voisit kasvaa ihmisenä ja ymmärtää maailmaa niinkuin mä, et sil ei tosiaan oo mitään väliä mitä joku teinipojan tasolle jäänyt ihminen musta ajattelee. Kypsät ihmiset ymmärtää miten kompleksi maailma on, eikä tuomitse ihmisiä pinnallisesti.
Ja jos haluisin manipuloida sua, niin vetoisin sun egoon nyt: selkeästi muiden ihmisten validaatio ja mielipiteet on sulle tärkeitä, joten mites, "ootko todellakin paljon mua epävakaata ja hyvin haurasta pupua... heikompi, mä särjyn kun oot ilkeä mulle ja itken jo siitä... ja sä silti oot jollain tasolla mua epäkypsempi ja heikompi...", egolla, mä olen ennenkin saanut sut puhumaan, et oo pysäyttämätön voima kuten mä, koska välität muiden mielipiteistä, ja se on sun heikkous, annat ohjat elämästäsi muille ihmisille, et itsellesi.
Aiotko muuttaa tämän asian itsessäsi, vai haluatko, että muut pysty ohjailemaan sua, kuin nukkea teatterissa? Koska validaatio ja ego on yksimpiä helpoimpia työkaluja kontrolloida jotain ihmistä, mä nautin siitä erittäin paljon, että saan kontrolloida ihmisiä parempaan suuntaan. En oo niin viaton ja kiltti ,kuin sä, vaikka erittäin hyvätahtoinen ja herkkä oon.
Toisaalta.. voisit kontrolloida mua hyvinkin helposti, koska olet hyvin merkittävä ja ainutlaatuinen ihminen mulle. Oon yrittänyt rajottaa sitä, koska negatiivinen huomio sulta tuhoo mun itsetuntoa ja vie alas, mun pitäis olla itsenäinen, eikä riippuvainen toisesta ihmisestä, miks mun itsetunto on sun varassa... miks sun sanomiset vaikuttaa muhun niin paljon...?
Sillä ei oo mitään väliä mitä joku muu ajattelee musta, mutta sitkun sä pidät mua tyhmänä idioottina moukkana, tai jonain muuna, niin se sattuu... koska, en tiedä, osuit niin syvälle mun sydämeen, oot peili musta, kauniimpi ja vähemmän korruptoituneempi versio siitä mitä oon aina ollut.
Huomaat varmasti, että mäkin menen defensiiviseksi, ja kylmäksi heti kun sä vaan oot vähääkään ilkeähkö mulle. Oon heti varpaillani, koska se vaikuttaa muhun syvästi, välinpitämättömyys, tunteittomuus. Kun mä tiedän, että et oo pohjimmiltas sellainen, näin sen, siksi se sattuu.
Koska koen, että sua sattuu? Ja siksi käyttäydyt niin, ehkä pelkäät mua, ehkä ahdistin sua, ehkä et vaan näe totuutta minusta, mutta kyllä se luo huolta.
Haluisin vaan halata sua ja sanoa et ei oo mitään hätää, voit lyödä mua, koska mä olen vahva, olen hauras, mutta älyttömän vahva ja sä oot myös. Sä olet herkkä ja kaunissieluinen nainen, sä et voi valehdella mulle, vaik yrität, niin nään sun läpi, ja ehkä sekin pelottaa ja ahdistaa sua.
Miten joku näin tuntematon voi.. tuntea sua niin paljon? Musta tuntuu, että meillä on samanlaista historiaa, että säkin oot ollut joskus yhtä rikkinäinen ja epävakaa kuin mä, oot vaan tervehtynyt paljon ja oon ilonen sun puolesta, mä olen vasta matkalla sinne.
Mulla tulee vaan surullinen olo kun aistin ja luen rivien välistä kaipauksen, mutta taistelet sitä vastaan, ja yrität vaan päästä musta eroon, ehkä ne tunteet sit on sulle vaan liikaa, mut tiiätkö kuinka supportive olisin, jos haluisit antaa mahdollisuuden kohdata ne vaikeat tunteet? Mä en voi pakottaa tai painostaa sua siihen.
Mutta mä en halua , että sä hyväksyt sun onnettoman kohtalon, jos se ei vaan tunnu oikealta, ehkä se on helpompi, että ollaan erillään, mut mä en luovuttaisi meidän suhteen. Ne vaikeimmatkin piirteet sussa, varmasti selviäisin niistäkin. Oikeastaan, en tykkää liian helpoista asioista elämässä, kaipaankin pientä haastetta silloin tällöin.
Aloin taas herkisteleen sulle, en mä kauaa pysty pitään yllä tota suojamuuria, kun aattelen vaan millanen persoona oot sisimiltäs, ja se ei oo paha tai ilkeä ihminen... sen takia mä ihastuin ja rakastuin suhun.
Jotkut ihmiset tarvitsee pienen tuuppauksen, lähetä se viesti, tee se! Ja mä oon aina valmis auttaan, kunhan ei rajoja rikota. Se ei ollut tahallista silloin, se että oletit et oon sellanen tyhmä moukka, johon ei kannata edes tutustua, sai mut tolaltaan, ja purkauduin tunnekuohussa sulle. Ja toisen kerran pelkäsin et joku paha mies vahingoittaa sinua, saatoin olla psykoosissakin, niin yli meni tunteet jo silloin. :,(, mut se ajatus tuli palstalta, enää en lankee tollasiin, älä huoli, mut kyl mä tarkkailen yhä ympäristöä ja käytän intuitiota.
Se on hauskaa miten yrität manipuloida mua pääseen susta yli, koska et halua käsitellä tätä asiaa, koska se on vaikeaa sulle. Mä sen sijaan olen joutunut käsittelemään liikaa hyvin vaikeita tunteita, jotka on melkein vienyt mut psykoosiin ja itsetuhopyörteesen, olen turtunut kivulle, pettymyksille, ja voimakkaille tunteille. Mutta en mä ole pakottamassa sua käsitteleen tätä asiaa, mä vaan toivon, että voisit kasvaa ihmisenä ja ymmärtää maailmaa niinkuin mä, et sil ei tosiaan oo mitään väliä mitä joku teinipojan tasolle jäänyt ihminen musta ajattelee. Kypsät ihmiset ymmärtää miten kompleksi maailma on, eikä tuomitse ihmisiä pinnallisesti.
Ja jos haluisin manipuloida sua, niin vetoisin sun egoon nyt: selkeästi muiden ihmisten validaatio ja mielipiteet on sulle tärkeitä, joten mites, "ootko todellakin paljon mua epävakaata ja hyvin haurasta pupua... heikompi, mä särjyn kun oot ilkeä mulle ja itken jo siitä... ja sä silti oot jollain tasolla mua epäkypsempi ja heikompi...", egolla, mä olen ennenkin saanut sut puhumaan, et oo pysäyttämätön voima kuten mä, koska välität muiden mielipiteistä, ja se on sun heikkous, annat ohjat elämästäsi muille ihmisille, et itsellesi.
Aiotko muuttaa tämän asian itsessäsi, vai haluatko, että muut pysty ohjailemaan sua, kuin nukkea teatterissa? Koska validaatio ja ego on yksimpiä helpoimpia työkaluja kontrolloida jotain ihmistä, mä nautin siitä erittäin paljon, että saan kontrolloida ihmisiä parempaan suuntaan. En oo niin viaton ja kiltti ,kuin sä, vaikka erittäin hyvätahtoinen ja herkkä oon.
Toisaalta.. voisit kontrolloida mua hyvinkin helposti, koska olet hyvin merkittävä ja ainutlaatuinen ihminen mulle. Oon yrittänyt rajottaa sitä, koska negatiivinen huomio sulta tuhoo mun itsetuntoa ja vie alas, mun pitäis olla itsenäinen, eikä riippuvainen toisesta ihmisestä, miks mun itsetunto on sun varassa... miks sun sanomiset vaikuttaa muhun niin paljon...?
Sillä ei oo mitään väliä mitä joku muu ajattelee musta, mutta sitkun sä pidät mua tyhmänä idioottina moukkana, tai jonain muuna, niin se sattuu... koska, en tiedä, osuit niin syvälle mun sydämeen, oot peili musta, kauniimpi ja vähemmän korruptoituneempi versio siitä mitä oon aina ollut.
Huomaat varmasti, että mäkin menen defensiiviseksi, ja kylmäksi heti kun sä vaan oot vähääkään ilkeähkö mulle. Oon heti varpaillani, koska se vaikuttaa muhun syvästi, välinpitämättömyys, tunteittomuus. Kun mä tiedän, että et oo pohjimmiltas sellainen, näin sen, siksi se sattuu.
Koska koen, että sua sattuu? Ja siksi käyttäydyt niin, ehkä pelkäät mua, ehkä ahdistin sua, ehkä et vaan näe totuutta minusta, mutta kyllä se luo huolta.
Haluisin vaan halata sua ja sanoa et ei oo mitään hätää, voit lyödä mua, koska mä olen vahva, olen hauras, mutta älyttömän vahva ja sä oot myös. Sä olet herkkä ja kaunissieluinen nainen, sä et voi valehdella mulle, vaik yrität, niin nään sun läpi, ja ehkä sekin pelottaa ja ahdistaa sua.
Miten joku näin tuntematon voi.. tuntea sua niin paljon? Musta tuntuu, että meillä on samanlaista historiaa, että säkin oot ollut joskus yhtä rikkinäinen ja epävakaa kuin mä, oot vaan tervehtynyt paljon ja oon ilonen sun puolesta, mä olen vasta matkalla sinne.
Mulla tulee vaan surullinen olo kun aistin ja luen rivien välistä kaipauksen, mutta taistelet sitä vastaan, ja yrität vaan päästä musta eroon, ehkä ne tunteet sit on sulle vaan liikaa, mut tiiätkö kuinka supportive olisin, jos haluisit antaa mahdollisuuden kohdata ne vaikeat tunteet? Mä en voi pakottaa tai painostaa sua siihen.
Mutta mä en halua , että sä hyväksyt sun onnettoman kohtalon, jos se ei vaan tunnu oikealta, ehkä se on helpompi, että ollaan erillään, mut mä en luovuttaisi meidän suhteen. Ne vaikeimmatkin piirteet sussa, varmasti selviäisin niistäkin. Oikeastaan, en tykkää liian helpoista asioista elämässä, kaipaankin pientä haastetta silloin tällöin.
Aloin taas herkisteleen sulle, en mä kauaa pysty pitään yllä tota suojamuuria, kun aattelen vaan millanen persoona oot sisimiltäs, ja se ei oo paha tai ilkeä ihminen... sen takia mä ihastuin ja rakastuin suhun.
Jotkut ihmiset tarvitsee pienen tuuppauksen, lähetä se viesti, tee se! Ja mä oon aina valmis auttaan, kunhan ei rajoja rikota. Se ei ollut tahallista silloin, se että oletit et oon sellanen tyhmä moukka, johon ei kannata edes tutustua, sai mut tolaltaan, ja purkauduin tunnekuohussa sulle. Ja toisen kerran pelkäsin et joku paha mies vahingoittaa sinua, saatoin olla psykoosissakin, niin yli meni tunteet jo silloin. :,(, mut se ajatus tuli palstalta, enää en lankee tollasiin, älä huoli, mut kyl mä tarkkailen yhä ympäristöä ja käytän intuitiota.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa sen paskan toivominen muille lopettaa tai se ei koskaan lakkaa valumasta sinun taloosi muista se! Ja nyt lopeta toi saatanan sarnaaminen täällä kun me ei olla syyllisiä SINUN PAHAAN OLOON.
Tiedätkö? Väität rakastavasi häntä enemmän kuin koskaan. Jos välität hänestä edes murto-osan siitä mitä väität, niin: Jätä. Hänet. Rauhaan.