Etenkään mt-diagnosoitujen kohdalla millään tavalla? Jos, niin millä tavalla mielestäsi?
Jokaisessa lääkkeessä on kuitenkin haittavaikutuksia. Ja mitä suuriannoksisempia tai pitkäkestoisempia ovat ne lääkitykset, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös haitat tulevat ja korostuvat, ja ne aiheuttavat lisäsairauksia. Psykoosidiagnoosin saaminen lisää ainakin kognitiivisten kykyjen heikentymistä, sekä edistävät syrjäytymistä.
Alalla jostakin syystä haittavaikutuksia ignoorataan ja vähätellään. Eikä kukaan ota eettisesti ja moraalisesti koppia, eikä vastuuta mistään.
Keskusteluiden roolia on vuosikymmenten aikana vain vähennetty ja niiden laatu on heikentynyt. Suurimalla osalle tarjotaan diipadaapa avopalveluita ja hoito on suurimmaksi osaksi ylläpitohoitoa.
Heitinpähän vaan tähän uuden keskustelun. Eli onko medikalisaatio ja diagnoosikeskeisyys lisännyt yksilön/ yksilöiden kohdalla hyvinvointia?
Onko medikalisaatio ja diagnosointitikeskeisyys lisännyt potilaiden hyvinvointia?
45
221
Vastaukset
- Anonyymi
Diagnoosi ei lisää mitään, se on vain diagnoosi.
Eri asia on sitten, määrätäänkö lääkityksiä, ja jos, niin minkä verran.
Ne voivat aiheuttaa esim. juuri sitä kognitiivisten taitojen heikentymistä.
Siinä olen samaa mieltä, että diagnosointi on lisääntynyt, tuntuu että vaivaan kun vaivaan on annettava diagnoosi.
Joitain saattaa diagnoosi jopa helpottaa, onhan se ehkä parempi tietää, mikä siellä vaivojen takana on, ongelmalle tulee tavallaan nimi, ja jonkinlainen selitys.
Mutta kuka ajattelee mitenkin, ei diagnoosi kaikkia helpota.
Diagnoosi voi saada aikaan myös ihmisen terveydentilan heikkenemistä siinä mielessä, että hän saattaa osittain " piiloutua " diagnoosinsa taakse ja selittää sen olevan syynä omaan pahoinvointiinsa. Ja oma motivaatio hoitoa kohtaan voi heikentyä, ajatuksena, että satun nyt vaan olemaan sairas, eikä minua kukaan pysty hoitamaan kuntoon.
No joo, tämä on aika pitkälti jossittelua, mutta kaiken kaikkiaan on vaikea ymmärtää, mikä diagnosointivillitys nykyaikana on meneillään.- Anonyymi
Tuo esille nostamasi ja mainitsemasi lääkkeiden haitallinen vaikutus kognitiivisiin kykyihin on minusta yksi erittäin riittävän aiheellinen ja painava peruste olla käyttämättä esim. neuroleptilääkkeitä. Ainakaan koko elämänikää.
Puhumattakaan muista neuroleptien aiheuttamista tardiivista dyskenesiasta, akatisiasta, anhedoniasta, diabeteksen ja sydän ja verisuonitautien puhkeamisesta.
En tarvitse yhtään mitään muita joidenkin esittämiä typeriä tekosyitä, verukkeita, selittelyitä ja vetoomuksia, miksi pitäisi niitä ihmisen aivotoimintaa tyhmentäviä lääkkeitä käyttää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo esille nostamasi ja mainitsemasi lääkkeiden haitallinen vaikutus kognitiivisiin kykyihin on minusta yksi erittäin riittävän aiheellinen ja painava peruste olla käyttämättä esim. neuroleptilääkkeitä. Ainakaan koko elämänikää.
Puhumattakaan muista neuroleptien aiheuttamista tardiivista dyskenesiasta, akatisiasta, anhedoniasta, diabeteksen ja sydän ja verisuonitautien puhkeamisesta.
En tarvitse yhtään mitään muita joidenkin esittämiä typeriä tekosyitä, verukkeita, selittelyitä ja vetoomuksia, miksi pitäisi niitä ihmisen aivotoimintaa tyhmentäviä lääkkeitä käyttää.Aina ei ole suinkaan kysymys siitä että juuri lääkkeet ovat aiheuttaneet kaiken mikä on negatiivista. Sairaus sinänsä myöskin aiheuttaa asioita ihmisessä .
Onhan se niinkin että moni on jo lääkkeen aloituksessa negatiivisesti asennoitunut niin lääkkeeseen kun omaan diagnoosiinsa.
Kun näitä lukee niin lääkäreitä syytetään aina että ovat tehneet väärin ja kirjoittavat vääriä lääkkeitäkin . Joten asennoituminen omaan diagnoosiinsa on usein ainoastaan negatiivinen . Niin että vaikea koskaan tietää onko huono olo lääkkeen aiheuttamaa vai itse sairauden aiheuttavaa
Mutta ne potilaat jotka luottavat lääkäriinsä ,ovat usein niitä jotka voittavat sairautensa kuvan ja alkavat voisi paremmin . Ihmisen aivot ovat hyvin helposti vaikutteille alttiita ja jos ainoastaan lukee kaikki negatiiviset kommentit niin alkaa samaistamaan omaa oloaan niihin kirjoituksiin.ja voi huonosti . - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Aina ei ole suinkaan kysymys siitä että juuri lääkkeet ovat aiheuttaneet kaiken mikä on negatiivista. Sairaus sinänsä myöskin aiheuttaa asioita ihmisessä .
Onhan se niinkin että moni on jo lääkkeen aloituksessa negatiivisesti asennoitunut niin lääkkeeseen kun omaan diagnoosiinsa.
Kun näitä lukee niin lääkäreitä syytetään aina että ovat tehneet väärin ja kirjoittavat vääriä lääkkeitäkin . Joten asennoituminen omaan diagnoosiinsa on usein ainoastaan negatiivinen . Niin että vaikea koskaan tietää onko huono olo lääkkeen aiheuttamaa vai itse sairauden aiheuttavaa
Mutta ne potilaat jotka luottavat lääkäriinsä ,ovat usein niitä jotka voittavat sairautensa kuvan ja alkavat voisi paremmin . Ihmisen aivot ovat hyvin helposti vaikutteille alttiita ja jos ainoastaan lukee kaikki negatiiviset kommentit niin alkaa samaistamaan omaa oloaan niihin kirjoituksiin.ja voi huonosti .Sen verran selvennykseksi, että kyllä minä alunperin luotin ja uskoin suomalaiseen terveydenhuoltoon. Ja käytin erilaisia lääkkeitä, niin ahdistus, masennus, kuin neuroleptilääkkeisiin asti noin 20 vuotta. Kunnes ymmärsin, että en voinut yhtään sen paremmin. Väsymys ja toimintakyvyttömyys vain pahenivat entisestään.
Sitäpaitsi aloin hyvistä ja perustelluista syistä kyseenalaistaa itselleni historiassa annetun mt-diagnoosin ja myös lääkitysten välttämättömyyden. Haittavaikutukset ja mahdollisten uusien sairauksien, kuten diabeteksen, sydän ja verisuonitautien, tai dementiasairauksien ennen aikaisen puhkeamisen riskit riittivät syyksi lopettaa niiden käytön.
Tein siis kyseisen päätöksen järkisyistä.
- Anonyymi
Diagnosointi parantaa potilaan hyvinvointia monin tavoin:
- **Selkeys ja suunta:** Diagnoosi tarjoaa potilaalle selkeän käsityksen siitä, mitä hänen kehossaan tai mielessään tapahtuu. Tämä vähentää epätietoisuutta ja ahdistusta.
- **Oikea hoito:** Kun sairaus tai vaiva on tunnistettu, hoito voidaan kohdistaa täsmällisesti ja tehokkaasti. Oikea lääkitys, terapia tai elämäntapamuutokset voivat kohentaa hyvinvointia merkittävästi.
- **Tuki ja resurssit:** Diagnoosin avulla potilas voi saada paremmin tukea esimerkiksi terveydenhuollosta, tukiryhmistä ja omasta lähipiiristään.
- **Voimaantuminen:** Potilas voi oppia ymmärtämään tilaansa paremmin, tehdä tietoisia päätöksiä ja hallita omaa terveyttään aktiivisesti.- Anonyymi
Eikö tuossa ole olemassa se vaara, että kaikki edellä luettelemasi asiat ovat pelkkää plaseboa?
Eli perustuu pelkkään uskomukseen.
Omalla kohdallani minulle annetuista diagnooseista ja lääkityksistä ei ollut mitään hyötyä. Loppupelissä syrjäydyin koko yhteiskunnasta ja aika monta kertaa jouduin hyväksikäytetyksi. Sellainen seuraus tuli kaikesta siitä, kun uskoin, että olen muka jollakin tavalla mielisairas ja ryhdyin käyttämään lääkkeitä.
Itse voimaannuin siitä, kun lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käyttämisen.
Sitäpaitsi en edes halua identifioitua johonkin minulle annettuun "diagnoosiin". En ole se kyseinen mt-sairaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö tuossa ole olemassa se vaara, että kaikki edellä luettelemasi asiat ovat pelkkää plaseboa?
Eli perustuu pelkkään uskomukseen.
Omalla kohdallani minulle annetuista diagnooseista ja lääkityksistä ei ollut mitään hyötyä. Loppupelissä syrjäydyin koko yhteiskunnasta ja aika monta kertaa jouduin hyväksikäytetyksi. Sellainen seuraus tuli kaikesta siitä, kun uskoin, että olen muka jollakin tavalla mielisairas ja ryhdyin käyttämään lääkkeitä.
Itse voimaannuin siitä, kun lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käyttämisen.
Sitäpaitsi en edes halua identifioitua johonkin minulle annettuun "diagnoosiin". En ole se kyseinen mt-sairaus.Niinhän ne muutkin sanoo, lääkäri aina väärässä jos ei ymmärrä hoito ohjelmaa ei siitä myöskään ole mitään apua .
Esim skitsofrenia on sairaus johon tavallisesti saa lääkkeet koska tarvitsee niitä,. Se ei lähde millään puheterapialla ja kuuntelemisella, moni saa hyvän hyödyn lääkkeistään. Yllätetään moni potilas tulee jälkeen päin kiittämään että saivat avun. He olivat kaikki niitä potilaita jotka luottivat läkäriinsä. Mutta jokainen tapaus on erilainen harvoin muuten omiin että lääkäri antaa diagnoosin joka on väärä , kaikkeen on kriteerit - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Eikö tuossa ole olemassa se vaara, että kaikki edellä luettelemasi asiat ovat pelkkää plaseboa?
Eli perustuu pelkkään uskomukseen.
Omalla kohdallani minulle annetuista diagnooseista ja lääkityksistä ei ollut mitään hyötyä. Loppupelissä syrjäydyin koko yhteiskunnasta ja aika monta kertaa jouduin hyväksikäytetyksi. Sellainen seuraus tuli kaikesta siitä, kun uskoin, että olen muka jollakin tavalla mielisairas ja ryhdyin käyttämään lääkkeitä.
Itse voimaannuin siitä, kun lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käyttämisen.
Sitäpaitsi en edes halua identifioitua johonkin minulle annettuun "diagnoosiin". En ole se kyseinen mt-sairaus.En lähtis sekoittamaan noseboa tai plaseboa tähän asiaan. Yleisesti ajatellaan, että ne liittyvät yksittäisten lääkkeiden tehoon, ja siihen mitä odotuksia ihmisellä niistä on.
Medikalisaatiossa on kuitenkin enemmän kyse isosta ilmiöstä, missä yritetään ymmärtää asioita ja ilmiötä, vaikka ehkä kaikkea ei tarvitsiskaan muutta lääketieteellä muutettavaksi asiaksi.
Ihmisillä on kuitenkin luontainen tarve parantaa elämänlaatua, sitä tehdään yleisellä tasolla tutkimuksella ja innovaatioilla jotka taas johtaa parempaan diagnosointiin ja hoitoon, jotka taas ovat enempi prosesseja kuin yksittäisen lääkkeen tai hoidon teho plaseboineen ja noseboineen. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän ne muutkin sanoo, lääkäri aina väärässä jos ei ymmärrä hoito ohjelmaa ei siitä myöskään ole mitään apua .
Esim skitsofrenia on sairaus johon tavallisesti saa lääkkeet koska tarvitsee niitä,. Se ei lähde millään puheterapialla ja kuuntelemisella, moni saa hyvän hyödyn lääkkeistään. Yllätetään moni potilas tulee jälkeen päin kiittämään että saivat avun. He olivat kaikki niitä potilaita jotka luottivat läkäriinsä. Mutta jokainen tapaus on erilainen harvoin muuten omiin että lääkäri antaa diagnoosin joka on väärä , kaikkeen on kriteeritLääkärit eivät ole erehtymättömiä. Koska he eivät ole mitään jumalia ja kaikkitietäviä. Erehtyminenkin on mahdollista diagnosoinnissa.
Oma luottamukseni terveydenhuoltoon, psykiatriaan, ja alalla oleviin, yhteiskuntaan ja kaikkiin ihmisiin katosivat 20 vuodessa.
Tietyn diagnoosin omaaville tarjotaan juuri tuota esille tuomaasi "ylläpitohoitoa", eli pelkkiä lääkityksiä. Toisinsanoen huonolaatuisia palveluita. Ylläpitohoito, ja pelkät lääkitykset eivät lisää kenenkään hyvinvointia ja edistä terveyttä. Hyvinvointi ja terveys ovat diagnosointia ja ylläpitolääkityksiä huomattavasti laajempi käsite. Sen ymmärtää kyllä vähemmälläkin järjenjuoksulla oleva ja jokainen meistä.
Psykiatriassa "hoidetaan" ihmisiä aivan liian kapea-alaisilla hoitometodeilla ja linjauksilla. Siinä sivuutetaan jokaiselle ihmiselle tärkeitä elämän osa-alueita. Tämä oli yksiä niitä syitä, miksi en ole enää käyttänyt mitään mt-palveluita.
- Anonyymi
Joskus voi mennä vähän " metsäänkin " lääkitykset ja diagnosoinnit.
Aikoinaan nuori henkilö käytti runsaasti alkoholia ja kannabista. Psyyke alkoi ajan myötä heittämään, ja hänelle tuli päihdepsykooseja ja deliriumeja.
Niitä psykiatrit alkoivat hoitamaan erilaisilla neurolepteillä ja mielialalääkkeillä, ja nuori jatkoi päihteiden käyttöä samanaikaisesti.
Hänen elämänsä meni jatkuvasti sekavammaksi, lääkityksiä lisäiltiin ja vaihdeltiin vähän väliä, koska " sairaus oli pahentunut " sanoivat lääkärit.
Myöhemmässä vaiheessa tuo ihminen pääsi hyvään hoitoon, päihteet jäivät ja psykoosit loppuivat siinä vaiheessa kokonaan.
Siltikin hän on kantanut psykoosisairaan diagnoosia matkassaan, olemme porukalla ihmetelleet, onko siitä, tai miksi siitä on, jokseenkin mahdotonta päästä eroon.- Anonyymi
Sairaus paheen tietysti , jos sekoittaa huumeita hoitavan lääkityksen kanssa eikä ymmärrä omaa tilannettaan .
- Anonyymi
Erilaisten sairauksien tilastointi 1900 luvun alusta tähän päivään osoittaa lähinnä katastrofia terveyden kehityksessä. Silti ei olla juuri kiinnostuttu mistään muusta kuin oletettujen kulkutautien leviämisestä joilla kansalaisia pelotellaan alvariinsa. Ravintoon ja ympäristön kemikaaleihin ei juurikaan mitään huomioita kuten ei säteilyaltistuksiin, koska jotain välttelemällä ei lääketehtaiden kirstuihin kolahda latin latiakaan mammonaa.
Rokotteiden hyödyt on täyttä potaskaa eikä niistä ole yhtään vertaisarvioitua kontrolliryhmiin perustuvaa tutkimusta suoritettu eli tuulesta temmattuja oletuksia. Aivan hyvin voisi pitää käpyjen syöntiä taudin ehkäisyyn järkevänä, jos käpyjen syöjät olisivat selvinneet hengissä taudista, mutta sitä ei haluta tutkia miten käpyjä syömättömien olisi käynyt. Käpyjen syönnistä ei ainakaan siinä määrin mitään haittaa olisi kuin lääkevalmisteiden käytöstä.- Anonyymi
Kansaa ei peloitella mitenkään vaan sanotaan mitkä vaarat on viruksessa jotka on muuttunut pandemiaksi. Rokotukset ovat toimineet ihan hyvin.äuusiampandemiouta tulee koko ajan siis ei jos tulee vaan tulee niin on ollut kautta aikojen . Miksimyleensä kesjåkustelet aiheesta josta ainulla ei ole tieteellistä käsitystä edes ihan vaan om kehittämäsi luulo asioista.
Mutta jos saat viruksen niin pistä,käpy poskeen. Varmasti auttaa teikäläistä.
- Anonyymi
Sairauksia tilastoidaan ihan jo senkin takia nykyään paljon enemmän kuin 1900-luvun alussa, koska lääketiede on kehittynyt valtavasti.
Lähes koko ajan löydetään jokin uusi sairaus, sen lääketieteen kehityksen ja tutkimuksen avulla.
Tosin se on niinkin, että mitä pitemmälle lääketiede kehittyy, sitä sairaammaksi ihmiset tulevat ( juurikin siksi kun löydetään aina uutta ).- Anonyymi
Ja pandemioita tulee olemaan tasaisin väliajoin vastaisuudessakin , . Ei se että kieltää niiden olemassa olon tee mitenkään tee etteikö pandemioita tulisi . Kysymys ei ole tuleeko, vaan ae on koska , aillä onhanhiatoriassa nähty pandemioita jotka ovat tappaneet ihmisiä massoittain . Onneksi meidän aikana on rokotukset , niitä ei ollut kauan sitten, eikä,tiedetty edes miten ne tartuu edes. Lääketiede on todellakin kehittynyt .
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ja pandemioita tulee olemaan tasaisin väliajoin vastaisuudessakin , . Ei se että kieltää niiden olemassa olon tee mitenkään tee etteikö pandemioita tulisi . Kysymys ei ole tuleeko, vaan ae on koska , aillä onhanhiatoriassa nähty pandemioita jotka ovat tappaneet ihmisiä massoittain . Onneksi meidän aikana on rokotukset , niitä ei ollut kauan sitten, eikä,tiedetty edes miten ne tartuu edes. Lääketiede on todellakin kehittynyt .
Psykiatria ja sen käyttämät hoitometodit eivät ole edistyneet juuri lainkaan ainakaan viimeiseen 20 vuoteen. On jämähdetty siihen samaan tilanteeseen, kuin mitä se oli 20 vuotta sitten. Avohoidon palvelut ovat aika huonolaatuisia. Tätä on tuotu esille myös YLE: n nettisivujen artikkeleissa, joissa monet nuoretkin, vasta palveluiden käytön aloittaneet ovat tehneet täsmälleen samoja havaintoja, kuin mitä minäkin. Että keskustelujen osuus ja niiden laatu on vähentynyt. Keskitytään liikaa tavanomaiseen smalltalkkiin, jutusteluun, voinnin, tilan ja lääkitysten ottamisen tarkkailemiseen.
Samanlaista tietynlaista välinpitämättömyyttä, kliinistä asennetta ja potilaiden kohtelua on ollut julkisella puolella myös sairaalapuolella. Eli toimitaan edellä mainitulla tavalla ja pillerit kippoon eteen potilaalle tyyliin. Siinä mielessä on ihan aiheellista jokaisen pohtia, että onko se ylipäätään sitä hoitoa, mitä tarvitsee ja haluaa. Ja onko se ylipäätäänkään mitään hoitoa? Senkin voi jo hieman kyseenalaistaa. Esim. sanaa hoito käytetään yksisarvis , enkeliterapioissa ja ns. vaihtoehtolääkinnässä ja mitä nyt niitä sitten ikinä onkaan. Sanaa hoito käytetään liian helposti. Ja pidetään sellaisia asioita hoitona, jotka eivät sitä sitten oikeastaan käytännössä olekaan. Pillerit kippoon- tyyliset ja lääkkeiden määrämiset ylläpitohoitomielessä eivät ole riittävän laadukkaita hoidon kriteerejä, tai tapoja toimia. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatria ja sen käyttämät hoitometodit eivät ole edistyneet juuri lainkaan ainakaan viimeiseen 20 vuoteen. On jämähdetty siihen samaan tilanteeseen, kuin mitä se oli 20 vuotta sitten. Avohoidon palvelut ovat aika huonolaatuisia. Tätä on tuotu esille myös YLE: n nettisivujen artikkeleissa, joissa monet nuoretkin, vasta palveluiden käytön aloittaneet ovat tehneet täsmälleen samoja havaintoja, kuin mitä minäkin. Että keskustelujen osuus ja niiden laatu on vähentynyt. Keskitytään liikaa tavanomaiseen smalltalkkiin, jutusteluun, voinnin, tilan ja lääkitysten ottamisen tarkkailemiseen.
Samanlaista tietynlaista välinpitämättömyyttä, kliinistä asennetta ja potilaiden kohtelua on ollut julkisella puolella myös sairaalapuolella. Eli toimitaan edellä mainitulla tavalla ja pillerit kippoon eteen potilaalle tyyliin. Siinä mielessä on ihan aiheellista jokaisen pohtia, että onko se ylipäätään sitä hoitoa, mitä tarvitsee ja haluaa. Ja onko se ylipäätäänkään mitään hoitoa? Senkin voi jo hieman kyseenalaistaa. Esim. sanaa hoito käytetään yksisarvis , enkeliterapioissa ja ns. vaihtoehtolääkinnässä ja mitä nyt niitä sitten ikinä onkaan. Sanaa hoito käytetään liian helposti. Ja pidetään sellaisia asioita hoitona, jotka eivät sitä sitten oikeastaan käytännössä olekaan. Pillerit kippoon- tyyliset ja lääkkeiden määrämiset ylläpitohoitomielessä eivät ole riittävän laadukkaita hoidon kriteerejä, tai tapoja toimia.Onko avohoidossa pelkkää smalltalkia ja jutustelua ?
Mielestäni ei ole, koska asiakkaasta/potilaasta itsestään on aika paljon kiinni, mitä hän on valmis puhumaan hoitajalle, vai puhuuko mitään esim. elämän vaikeuksista ja haasteista.
Tiedän omasta kokemuksesta vuosia sitten, sekä myös joidenkin tuttujen ja potilastovereiden kohdalta, kun lääkäri tai hoitaja kyselee " miten menee ? ", aika yleinen vastaus on " ihan hyvin ", vaikka todellisuudessa ei niin olisikaan.
Hoitajankin on vaikea yrittää " kaivaa " asiakkaasta/potilaasta jutun juurta, jos toinen ei ole valmis keskustelemaan myös vaikeista asioista. Hoitajat eivät ole ajatustenlukijoita, eli eivät he voi tietää, mikä toisen mieltä askarruttaa.
En ala puolustelemaan mitenkään erikoisesti psykiatriaa, mutta en tosin täysin lyttääkään.
Mitä huonommassa kunnossa/voinnissa potilas/asiakas on, voi vuorovaikutuskin olla alkuun hankalaa.
- Anonyymi
Ne, jotka uskovat psykiatriaan, tai siihen, että jokin diagnoosi, tai lisäsairauksia aiheuttavien lääkkeiden käyttämien parantaa elämänlaatua, ovat pilleriuskovaisia. Kummastakaan ei ole mitään hyötyä, jos oireita aiheuttavia, tai taustalla olevia syitä ei nähdä systeemissä, tai kukaan ei yksilöstä ja hänen ongelmistaan mitään välitä.
Itse käytin kyseisiä lääkkeitä yli 20 vuotta. Ei ollut niistä ainakaan minulle mitään hyötyä. Päinvastoin. Siihen loppui myöskin hyväuskoisuus ja liiallinen luottaminen tässä yhteiskunnassa oleviin systeemeihin, ja kaikkiin ihmisiinkin. Mutta etenkin markkinoilla oleviin psyykelääkkeisiin. - Anonyymi
Noin 80 %:ttia skitsofreniadiagnoosin saaneista ei ole mukana aktiivisesti missään työelämässä.
Suurin osa heistä on syrjäytynyt pysyvästi tästä yhteiskunnasta.- Anonyymi
Kukaan ei ota vastuuta psykiatrian puolella siitä, mitä he ovat saaneet aikaan, tai jättäneet tekemättä. Tuhansia ihmisiä on laitettu terveyttä pysyvästi vahingoittaville ja tuhoaville lääkityksille. Tuhotaan aivot ja niiden toiminta. Sekä kuinka moni on syrjäytynyt pysyvästi tässä yhteiskunnassa?
Ja joku vielä kehtaa puolustella, tai ihailla psykiatriaa?
Kapea-alaisempaa "hyvinvointia" muka edistävää lääketiedettä en tiedä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukaan ei ota vastuuta psykiatrian puolella siitä, mitä he ovat saaneet aikaan, tai jättäneet tekemättä. Tuhansia ihmisiä on laitettu terveyttä pysyvästi vahingoittaville ja tuhoaville lääkityksille. Tuhotaan aivot ja niiden toiminta. Sekä kuinka moni on syrjäytynyt pysyvästi tässä yhteiskunnassa?
Ja joku vielä kehtaa puolustella, tai ihailla psykiatriaa?
Kapea-alaisempaa "hyvinvointia" muka edistävää lääketiedettä en tiedä.Entä jos käyttäisi joskus sitä aivokapasiteettia mitettiäkseen, että miksi kaikki muut saa hyötyä siitä lääkkeestä, mutta minä en?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos käyttäisi joskus sitä aivokapasiteettia mitettiäkseen, että miksi kaikki muut saa hyötyä siitä lääkkeestä, mutta minä en?
Oletko varma, että se ei ole vain sinun uskomuksesi, että "kaikki muut saavat hyötyä lääkkeistä"?
Oletko edes koskaan kokeillut esim. neuroleptejä? Tai käyttänyt niitä pidemmän aikaa, tai suuriannoksisemmalla määrällä?
Minun kohdallani ne ainakin veivät toiminta ja työkyvyn. Lisäksi ajoivat mm. alkoholismiin ja sitä kautta uusiin, muihin ongelmiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma, että se ei ole vain sinun uskomuksesi, että "kaikki muut saavat hyötyä lääkkeistä"?
Oletko edes koskaan kokeillut esim. neuroleptejä? Tai käyttänyt niitä pidemmän aikaa, tai suuriannoksisemmalla määrällä?
Minun kohdallani ne ainakin veivät toiminta ja työkyvyn. Lisäksi ajoivat mm. alkoholismiin ja sitä kautta uusiin, muihin ongelmiin.Se voi olla minun uskomus, mutta se ei voi olla yksin minun uskomus, vaan se on yleisenä pidetty fakta johon uskoo about kaikki muut paitsi sairaudentunnottomat ihmiset.
Kiitos kysymästä olen käyttänyt neuroleptejä aikani, mutta lopetin niiden käytön, kun elämäntilanteeni muuttui niin, etten enää tarvinnut niitä. Eikä ole sen koommin tarvinnut valittaa niistä. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Se voi olla minun uskomus, mutta se ei voi olla yksin minun uskomus, vaan se on yleisenä pidetty fakta johon uskoo about kaikki muut paitsi sairaudentunnottomat ihmiset.
Kiitos kysymästä olen käyttänyt neuroleptejä aikani, mutta lopetin niiden käytön, kun elämäntilanteeni muuttui niin, etten enää tarvinnut niitä. Eikä ole sen koommin tarvinnut valittaa niistä.Onhan se jonkinlaista neurolepteistä valittamista, kun täällä palstalla kommentoi, kuinka pahoja lääkkeitä ne ovat/ovat olleet, ja mitä ne saavat/ovat saaneet aikaiseksi.
Itsekin söin neuroleptejä noin kaksikymmentä vuotta, oli haittojakin, myös jäi haittoja, mutta en ole jäänyt " jumiin " siihen, mitä on tapahtunut, vaan jatkan elämää sen mukaisesti, mitä on vielä jäljellä, ja mihin vielä pystyn.
Ei se jokaiselle ole kamalan vaikeaa luopua murehtimasta menneitä kokemuksia.
Muiden mahdollisiin lääkityksiin en puutu henkilökohtaisesti, sellainen jääköön potilaan ja lääkärin väliseksi asiaksi.
- Anonyymi
No,en nyt ymmärrä "medikalisaatio _ ja "disknokeskeisyys".
Tulin 30 vuotta sitten mielenterveys toimistoon, sain heti apua,kuuntelemista ja ymmärtämystä.Jonkin ajan kuluessa siitä sain psyykenlääkkeet.Samat lääkkeet on vieläkin,saman vahvuisina.diaknoosi ei ole vaikuttanut mitenkään. - Anonyymi
Vaikka kehityksessä on aina huonojakin puolia, niin kehitys tulee kuitenkin aina jostain tarpeesta.
Vastaus on siis helppo kyllä. Siitä on hyötyä. - Anonyymi
Diagnoosista on itselleni ollut se hyöty, että lääkäri on sen perusteella voinut määrätä minulle oikeat lääkkeet. Diagnoosin ansiosta Kela korvaa kalliit lääkket 100 %. Ilman diagnoosia ja koko loppuelämän lääkkeitä en olisi edes hengissä enää. Nyt toimintakyky täysin kunnossa.
Minun vaivani ei parane puhumalla. Puhekavereita kyllä on, siihen ei tarvita kallista terveydenhoitohenkilökuntaa.
Psykiatriset taudit usein eivät parane millään, mutta useita auttaa lääkkeet. Tämä on niin nähty. - Anonyymi
Suomessa on noin 55 000 - 65 000 skitsofreniadiagnoosin saanutta. Suurin osa heistä on toiminta ja työkyvyttömiä, ainakin osittain lamaavien lääkitysten takia. Puhumattakaan lääkkeiden vaikutuksesta kognitiivisiin kykyihin. Vain 20 %: ttia on mukana jotenkin työelämässä.
Suurin osa näistä potilaista on heistä myös laitettu pelkälle ylläpitolääkitykselle. Osa heistä on varmasti käyttänyt aikanaan vain "lääkitysten käyttämiseen tarkkailemiseen" keskittyneitä avohoidon palveluita. Keskustelutkin olivat lähinnä jutustelua: "Mitä teet päivisin"" Otatko lääkkeesi säännöllisesti?" Siinä oikestaan kaikki niidenkin palveluiden anti ja laatu.
Hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa useampia asioita, kuin jonkin sairauden määritteleminen ja lääkityksien määräämiset. Silti näin on toimittu jo ainakin viimeisten 30 vuoden ajan suomalaisessa terveydenhuollossa. Psykiatriassa keskitytään aivan liian paljon vikojen, häiriöiden ja sairauksien etsimiseen ja määrittelemiseen. Eli se lääketiede on aivan liian kapea-alaisesti elämän eri asioita ja puolia tarkasteleva ja huomioonottamaton.
Tähän vielä kun lisätään, että puuttuu sitä aitoa välittämistä ja kiinnostusta ongelmiin joutuneita yksilöitä kohtaan, ja hierarkisissa systeemeissä vallitsevana olevaan kliiniseen asenteeseen ja potilaiden kohteluun, niin tästä päästäänkin siihen otsikossa olevaan asiaan. Lisäävätkö alalla olevat diagnoinnit ja lääkitykset todella oikeasti yksilön/yksilöiden hyvinvointia?- Anonyymi
Edelliseen vielä se aiheellinen lisäys, että sekin on totta, että yhteiskunnassa olevan yhteisöllisyyden muuttuminen, ja väheneminen viimeisten 40- 50 vuoden aikana on omalta osaltaan lisännyt henkistä pahoinvointia. Yhä useampi jää yksin, eikä kaikilla ole turvaverkkoa. Tämän saman asian, eli yhteisöllisyyden, välittämisen ja empatian puuttumista ja katoamista on valitettavasti myös terveydenhuollossa. Siihen vielä lisänä hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä yksilöiden arvottaminen, kategorisointi, sekä kliininen kohtelu lisäävät paitsi eriarvoisuutta, myös lisäävät omalta osaltaan henkistä pahoinvointia. Eivätkä nämä edellä mainitut tekijät ainakaan lisää millään tavalla henkistä hyvinvointia ja terveyttä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen vielä se aiheellinen lisäys, että sekin on totta, että yhteiskunnassa olevan yhteisöllisyyden muuttuminen, ja väheneminen viimeisten 40- 50 vuoden aikana on omalta osaltaan lisännyt henkistä pahoinvointia. Yhä useampi jää yksin, eikä kaikilla ole turvaverkkoa. Tämän saman asian, eli yhteisöllisyyden, välittämisen ja empatian puuttumista ja katoamista on valitettavasti myös terveydenhuollossa. Siihen vielä lisänä hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä yksilöiden arvottaminen, kategorisointi, sekä kliininen kohtelu lisäävät paitsi eriarvoisuutta, myös lisäävät omalta osaltaan henkistä pahoinvointia. Eivätkä nämä edellä mainitut tekijät ainakaan lisää millään tavalla henkistä hyvinvointia ja terveyttä.
Edelliseen pieni tekstinkorjaus: yhä useampi on, tai jää aivan liian yksin, eikä kaikilla ole tukiverkostoa. Yhteisöllisyyden konkreettinen väheneminen ja yhteiskunnan yksilölle asettamat paineet ovat yksiä syitä henkisen pahoinvoinnin lisääntymiseen.
Suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista on ulkona työelämästä ja he ovat syrjäytyneet pysyvästi. Kukaan ei ole heistä mitenkään huolissaan, eikä kiinnostunut. He jäivät täysin oman onnensa nojaan. Toki on jokaisella jonkinlaista vastuu itsestään ja omista valinnoistaan.
Terveydenhuollossa on potilaiden hoidossa liikaa kliinistä kohtelua ja asennoitumista ja eriarvoisuutta. Lisäksi siellä on ollut tapana ajatella; että ei kuulu minulle toisen ihmisen murheet. Siellä ajatellaan, että keskitytään vain omiin töihin ja psykiatriassakin on vain muutama fokus, johon keskitytään, eli lähinnä diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen hoidoksi. Jotkin elämään kuuluvat asiat, kuten tukiverkoston varmistaminen yksilölle puuttuu täysin. Yksi sana kuvaa mt-potilaiden hoitoa, paitsi että se on aivan kapea-alaista. Eli välinpitämättömyys. Siellä ei yksinkertaisesti välitetä potilaista ihmisinä. Enkä tarkoita tällä sitä, jotta joku ei taas tahallaan väärinymmärtäisi, että tarvitsee ryhtyä paapomaan, silittelemään päätä, tai halailemaan. Tosin viimeksi mainittu, eli halaaminen on terveellistä. Eikä sekään olisi mistään pois, jos osoitettaisiin inhimillisiä ja välittäviä eleitä. - Anonyymi
Tähän väliin tulee taas faktoja.
https://thl.fi/-/vakavaan-mielenterveyden-hairioon-sairastuneille-suunnatusta-ips-tyohonvalmennuksesta-hyvia-tuloksia - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen vielä se aiheellinen lisäys, että sekin on totta, että yhteiskunnassa olevan yhteisöllisyyden muuttuminen, ja väheneminen viimeisten 40- 50 vuoden aikana on omalta osaltaan lisännyt henkistä pahoinvointia. Yhä useampi jää yksin, eikä kaikilla ole turvaverkkoa. Tämän saman asian, eli yhteisöllisyyden, välittämisen ja empatian puuttumista ja katoamista on valitettavasti myös terveydenhuollossa. Siihen vielä lisänä hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä yksilöiden arvottaminen, kategorisointi, sekä kliininen kohtelu lisäävät paitsi eriarvoisuutta, myös lisäävät omalta osaltaan henkistä pahoinvointia. Eivätkä nämä edellä mainitut tekijät ainakaan lisää millään tavalla henkistä hyvinvointia ja terveyttä.
Jos ihminen haluaa, hän voi hakeutua yhteisöön aivan vapaasti.
Ei ole pakko jäädä jumiin kotiin, ja eristäytyä ainakin osittain omasta tahdostaan.
Ja vaikka yksilöä saatetaan arvottaa, kategorisoida, jne. ei yksilön ole mikään pakko itse alkaa väheksymään itseään, vaikka jotkut muut saattavat niin tehdäkin.
Psyykkisissä ongelmissa on usein itsetunto aika heikoilla, ja siitä syystä joskus jopa saattaa vain luulla, että toiset arvottaa.
Toki sitäkin tapahtuu, mutta enemmän se on sitten sen huonon asenteen omaavan ihmisen ongelma. Ketään ei pitäisi millään tavalla kategorisoida mistään syystä.
- Anonyymi
Aloittaja kirjoittaa: "Psykoosidiagnoosin saaminen lisää ainakin kognitiivisten kykyjen heikentymistä..."
Ajatus on virheellinen. Diagnoosi sinänsä ei muuta kognitiivisia kykyjä mitenkään. Psykoosi muuttaa.- Anonyymi
Joo, myönnän, että siinä on kirjoitusvirhe. Tarkoitettiin, että lääkitykset lisäävät kognitiivisten kykyjen heikentymistä. Mikä pätenee minun, eli keskustelun aloituksen kirjoittajan kohdallakin.
Mutta sinällään lääkäreiden potilailleen antama diagnoosi määrittelee jatkohoidonkin. Ja psykiatriassa potilaiden pääasiallisena hoitona on ollut lähes pelkästään lääkkeet, eli neuroleptit.
Koska olen kävelevä todiste neuroleptien haitallisista vaikutuksista, niin ei todellakaan kannata syödä ja käyttää niitä lääkkeitä useiden vuosikymmenen ajan. Mitkä ovat käypäsuosituksena olleet jo jonkin aikaa. Sinällään nurinkurista, että jotakin lääkettä määrätään hoidoksi johonkin sairauteen, ja aiheutetaankin lisää vielä toinen, pahempi sairaus. Sillähän saadaan lisättyä dementiasairauksien puhkeamista ja se tulee viemään paljon taloudellisia resursseja. Tuolle älyttömyydelle , eli neuroleptien määrämiselle potilaiden hoidoksi pitää tulla loppu.
- Anonyymi
Näillä otsikon tekijöillä on aina sama,oma asiansa.Tekevät muka aina jonkin "uuden"hienon otsikon.Samaa paskaa,eri paketissa
- Anonyymi
Ei se nyt niin sen "uudempi", tai hienompi otsikko. Enkä ole niin väittänytkään.
Terv.: keskustelun aloittaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se nyt niin sen "uudempi", tai hienompi otsikko. Enkä ole niin väittänytkään.
Terv.: keskustelun aloittaja... mutta silti keskustelun aihe on silti aiheellinen....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se nyt niin sen "uudempi", tai hienompi otsikko. Enkä ole niin väittänytkään.
Terv.: keskustelun aloittajaMutta haluatko oikeasti tietää onko medikalisaatiosta ja diagnooseista hyötyä?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mutta haluatko oikeasti tietää onko medikalisaatiosta ja diagnooseista hyötyä?
Olen kyllä lukenut esim. Markku Myllykankaan esittämiä ajatuksia asiasta. Olin aika paljon samaa mieltä hänen kanssaan.
Mutta toki omat kokemukseni johtivat tekemiini päätelmiin. Uskon olevani oikeassa siinä, että medikalisaatio ei välttämättä lisää yksilön hyvinvointia, eikä edistä terveyttä.
Lisäksi en usko, että medikalisaatio ja diagnoosien etsiminen/ keksiminen/ lääkitysten määrääminen potilaille "hoidoksi" ja avuksi on psykiatriassa se oikea tapa pohjata esim. nykyisin psykiatriassa käytössä olevia hoitolinjauksia. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen kyllä lukenut esim. Markku Myllykankaan esittämiä ajatuksia asiasta. Olin aika paljon samaa mieltä hänen kanssaan.
Mutta toki omat kokemukseni johtivat tekemiini päätelmiin. Uskon olevani oikeassa siinä, että medikalisaatio ei välttämättä lisää yksilön hyvinvointia, eikä edistä terveyttä.
Lisäksi en usko, että medikalisaatio ja diagnoosien etsiminen/ keksiminen/ lääkitysten määrääminen potilaille "hoidoksi" ja avuksi on psykiatriassa se oikea tapa pohjata esim. nykyisin psykiatriassa käytössä olevia hoitolinjauksia.Edelliseen aiheellinen korjaus: olen lukenut terveysalan professorin Markku Myllykankaan esittämiä näkemyksiä.
Viisas mies, joka näki jo kauan aikaa sitten lääketieteen kehityksen suunnan, että mihin päin se on menossa. Voisi sanoa jopa jonkinlaiseksi etukäteen ennustajaksi, tai visionääriksi.
- Anonyymi
Myönnän suoraan ( en ole aloittaja ), jos en olisi saanut diagnoosia, enkä käynyt omalla kohdallani medikalisaatiota läpi, en olisi tänä päivänä kunnossa, tuskin edes hengissä.
Ehkä se oli tarkoituksena elämässäni, ei voi tietää.
En pelkästään kehu tai puolustele psykiatriaa, on siinä ollut huonoakin. Asioita on hyvä katsoa monelta eri suunnalta, joka kuntoutumisen jälkeen onnistuukin aika hyvin, ja monia juttuja ymmärtää eri tavalla kuin sairauden aikana.
Tuli mietittyä kaikkea myös itseni suunnalta, omia koettuja asioita, omaa psyykeä, mitä oli tapahtunut, mitä tapahtui, jne.
Jos keskittyy vain arvostelemaan psykiatriaa negatiivisesti, niin ei se paha olo mene ohi, se on selvää. - AnonyymiUUSI
Omalla kohdallani ongelma oli diagnosoinnin epäonnistuminnen, eikä varsinaisesti se, etteikö diagnoosista olisi ollut hyötyä.
Asia joka tietenkin harmittaa, mutta samalla myös asia jota on turha lähteä syyttämään medikalisaatiota.- AnonyymiUUSI
Pystyyhän sitä elämään suhteellisen hyvää elämää diagnoosista huolimatta.
Ihminen ei itse ole se diagnoosi, vaan ihmisellä on diagnoosi ( siis jos sattuu olemaan ).
Tosin terveydenhuollossa esim. somaattisella puolella, kun tuntematon lääkäri näkee koneeltaan potilaan diagnoosin, hän usein tekee ennakkokäsityksen potilaasta diagnoosin mukaan, eli ajattelee potilaan olevan juuri sellainen, mitä joku diagnoosi potilaasta määrittää, kertoo oireiksi, jne. tuntematta potilasta sen kummemmin, tietämättä elämäntilanteesta tai mistään yhtään mitään.
Se on aika iso ongelma terveydenhuollon puolella. Ihminen, potilas luokitellaan " sairaaksi " pelkän diagnoosin näkemisen perusteella, vaikka hän ei pahemmin oireilisikaan.
- AnonyymiUUSI
Medikalisaatio ei ole välttämättä lisännyt yksilöiden välistä tasa-arvoa, hyvinvointia, terveyttä, eikä myöskään elämänlaatua. Viimeksi mainittuun asiaan ei edes kiinnitetä juuri mitenkään huomiotakaan. Pääfokus kun on vain diagnosoinnissa, kategorisoinnissa, ihmisten arvottamisessa, ja lääkkeiden määräämisessä. Psykiatrian puolella tämä näkyy erityisen selvästi. Tiettyjen diagnoosin saaneille ei anneta, eikä tarjota psykiatriankaan taholta, kuin ylläpitolääkityksiä. Palveluiden anti ja laatu on huono. Monia asioita selitellään resurssien puutteella ja vajeella. Mutta kun se ei selitä, miksi hoitolinjaukset, potilaiden kohtelu ja asema ovat olleet tällaiset jo useamman vuosikymmenen ajan. Psykiatrian fokukset ovat auttamattoman kapea-alaiset. Yksilön elämänkaari, olosuhteet, tapahtuneet asiat ja elämäntilanteet jäävät huomioimatta. Tai sitten siellä tapahtuu valikoimista, että joitakin hoidetaan ja kohdellaan eri tavalla.
Potilaita kohtaan hoitotahon osoittama kliininen kohtelu ja asennoituminen eivät myöskään lisää hyvinvointia. Sitä en tiedä, miten ja millä tavalla sitä perustellaan.- AnonyymiUUSI
Hyvinvointiin liittyy olennaisena osana elämänlaatu. Neuroleptit ja niiden käyttö ei ainakaan sitä lisää. Ja silti näitä lääkkeitä edelleen määrätään kaikenkattavaksi ja pääasialliseksi hoidoksi psykoosisairausdiagnoosin saaneille. Ja vieläpä koko loppuelämäksi. Vaikka alalla on jo tiedossa, että niiden haittavaikutukset aiheuttavat negatiivisia vaikutuksia toiminta ja työkykyyn, ja aivotoimintaan; ja aiheuttavat muita vakavia lisäsairauksia.
Luonnossa ei ole moraalia, näin sanotaan. Minä luulin, että sitä on sentään meidän lajillamme. Ja meitä kehutaan, että me olemme niin älykkäitä ja korkean moraalin omaavia. Missä lienevät eettiset arvot ja niiden mukaan toimiminen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.575489- 934337
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.3752584Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s721111Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved3301038- 61853
Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun46826- 28823
Trump ja Venäjä
Huomasitteko muuten... Käytännössä ainoat valtiot, joille Trump EI eilen asettanut typeriä tariffejaan, olivat Venäjä ja102789Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan52779