että Vihreät on aatteellisesti lähempänä keskustaa kuin SKL (kristilliset) ja Keskustanuoren on vaikempaa hyväksy yhteistyö SKL:n kanssa kuin oikeilla liberaalailla LKP:ssä. Rehn uskoi, että Vihreät voi saada eduskuntavaaleissa peräti 10 paikkaa. Väyrynen raivostui Rehnin kirjoituksesta, Väyrynen oli presidenttitielleen yrittänyt kasvata SKL:n tekemään vaaliliittoja, että Väyrynen pääsisi pääministeriksi. Loppu on surullista Väyrysen alamäkeä. Vuonna 2007 Matti Vanhanen vierasti edelleen moraali-intoisia kristillisdemokraatteja niin, että pudotti heidät suoraan hallitusneuvotteluista ja otti Vihreät hallitukseen. Väyrynen ei ole sen jälkeen puhunut Vanhaselle.
Olli Rehn oli visionääri. Olli Rehn esittu 1986 keskustalaisessa Politiikan Puntari lehdessä,
Anonyymi-ap
10131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No, tuo kertoo jotain siitä, miksi Olli Rehn on tuntunut itselleni aina vieraalta, puolueestaan huolimatta.
Ja Matti Vanhanen. Rötösteli vielä Nuorisosäätiössä.
Keskustan nuoremmalle ja koulutetulle porukalle vaaliliitto varsinkin Mikkelissä SKL:n Olavi "porno" Ronkaisen saamiseksi kansanedustajaksi oli liikaa, varsinkin kun kyseessä oli Väyrysen henkilökohtainen hanke. Ronkainen muistetaan eduskunnastan tulikivenkatkuisista "porno" julistuksistaan. Hänen vaimonsa kutsui Ronkaista rakkaaksi "pornosoturikseen";-) Lainaus Wikipediasta:
Ronkainen toimi eduskunnassa Suomen Kristillisen Liiton edustajana vuosina 1972–1975 ja 1979–1987. Ronkainen oli jäsenenä muun muassa puolustusvaliokunnassa, sivistysvaliokunnassa, toisessa lakivaliokunnassa sekä Parlamenttienvälisen liiton (IPU) Suomen ryhmän johtokunnassa. Hän on kuulunut Savonlinnan kaupunginvaltuustoon, SKL:n puoluevaltuustoon ja puoluehallitukseen sekä Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen hallitukseen. Ronkainen toimi presidentin valitsijamiehenä vuonna 1978.[3] Hän toimi myös keskeisenä vaikuttajana 1990-luvulla kirkon rakennuttamiseksi Uhtualle[2].
Eduskunnassa Olavi Ronkainen oli tunnettu vuosia jatkuneesta pornografian vastaisesta toiminnastaan.[4] Toimittaja Pirkko Kolbe nimitti häntä Helsingin Sanomissa Porno-Ronkaiseksi.[5] Ronkaisen puoliso kutsui miestään kristillisten puoluekokouksessa pitämässään puheessa ”rakkaaksi pornosoturikseen”. Ronkaisen mukaan epäsiveellisen materiaalin valvontatehtävä lankesi hänelle eduskuntaryhmän sisäisessä työnjaossa 1972. Ronkainen kertasi 50-vuotishaastattelussaan tulleensa politiikkaan auttaakseen nuorisoa, jota uhkasivat keskioluen ja abortin vapauttaminen, politiikan tuleminen kouluihin ja Yleisradiossa harrastettu pyhien arvojen rienaaminen.
Väyrysen yhteistyhanke meni pieleen pahemman kerran.
Yhden vaalikauden etuajassa Rehn oli vihreiden paikkaluvun suhteen, sillä vuoden 1987 vaaleissa vihreät jäivät neljään paikkaan ja se kymmenen toteutui vasta vuonna 1991.
Suomen Kristillinen Liitto oli kovin kapea-alainen puolue vielä 1980-luvulla. Sen politiikka keskittyi keskiolueeseen, abortteihin ja Israelin tukemiseen.
Väyrysellä paloi käämit, kun poltti välinsä Liberaalien ja RKP:n ja nämä nimesivätkin omat presidenttiehdokkaat. Kääriäinen kertoi Kokoomuksen Suomiselle, että teillä voi olla ainoastaan yksi presidenttiehdokas ja se on Väyrynen, ei ollut. Väyrysen ego ja narsismi tuhosi Väyrysen.
Vuoden 1988 presidentinvaaleissa LKP:llä ja RKP:llä ei ollut presidenttiehdokkaita. Liberaaleja ei käytännössä ollut siinä vaiheessa olemassakaan.
Koivisto oli niin ylivoimainen Väyryseen nähden, että Kokoomusta myöten menivät Koiviston taakse. Väyrysen ylimielisyys kostautui ja syytti sitten vielä Kääriäistä tappiostaan. Sen jälkeen Väyrysellä niitä tappioita on pitkä ketju, seuraavissa vaaleissa syytti Esko Ahoa!
Myös moni keskustalainen äänesti Koivistoa, Väyrynen virkamieskunnan järkyttävä palkankorotus oli monelle keskustalaiselle liikaa ja liian kallis tapa hankkia ääniä muiden varoilla.
Kokoomuksella oli ehdokkaanaan Harri Holkeri, joka sai suorassa vaalissa kolmanneksi eniten ääniä Koiviston ja Väyrysen jälkeen. Koivisto ei kuitenkaan saanut yli puolta äänistä, joten presidentin valinnan tekivät entiseen tapaan valitsijamiehet.
Olli Rehn näki Väyrysen pelin läpi ja yritti pelastaa mitä oli vielä pelastettavissa.