Minun oma äitini sortui ja ryhtyi pirinistiksi n.9v sitten. Hän on ollut kuntoutuksissa ja erilaisissa "hoitokodeissa" vieroittumassa mutta mikaan ei ole häntä auttanut.
Äitini on vielä nuori, 36vuotias, ja jätti pikkusiskonikin vain kyseisen aineen takia- eli meinasi tulla huostaanotto mutta isänsä vei pikkusiskoni mukanaan. Hän sanoi mummolleni että ennen pirin aikaista elämää, perhe ystävät kaikki- ovat kuin haamuja menneistä. Hän tulee kuolemaankin pirin vuoksi- sillä hänellä on c-hepatiitti. Hän sanoi ettei tarvitse enää meitä.
Olen toki itsekin kokeillut piriä, ihan vain nähdäkseni viekö se oikeasti mukanaan- äitini jäi ensimmäisestä piikistään laakiin.
Minä en. Ehkäpä se on ihmisestä sitten itsestään kiinni mihin sortuu- mun tapauksessa ei niin käynyt vaikka sitä satunnaisesti olen käyttänytkin. Vaan koskaan en ole siihen riippuvaiseksi jäänyt.
En tiedä mihin viestilläni pyrin, mutta kirjoitinpa sen kuitenkin.
Rakastan äitiäni silti, vaikken voikkaan ymmärtää miten sellaiseen paskaan voi jäädä niin nopeasti riippuvaiseksi- tai käyttää sitä kuin verrattuna tavallinen ihminen tarvitsee ruokaa päivittäin- hän taas piriä päivittäin.
Mulle tulee jo itselle esim kahden päivän "vetämisestä" kyllästyminen...
Mutta kaikki me ollaan erilaisia.
En ole huumeita vastaan, mutta säälin niitä jotka eivät pääse niistä eroon.
Äitini on vielä nuori, 36vuotias, ja jätti pikkusiskonikin vain kyseisen aineen takia- eli meinasi tulla huostaanotto mutta isänsä vei pikkusiskoni mukanaan. Hän sanoi mummolleni että ennen pirin aikaista elämää, perhe ystävät kaikki- ovat kuin haamuja menneistä. Hän tulee kuolemaankin pirin vuoksi- sillä hänellä on c-hepatiitti. Hän sanoi ettei tarvitse enää meitä.
Olen toki itsekin kokeillut piriä, ihan vain nähdäkseni viekö se oikeasti mukanaan- äitini jäi ensimmäisestä piikistään laakiin.
Minä en. Ehkäpä se on ihmisestä sitten itsestään kiinni mihin sortuu- mun tapauksessa ei niin käynyt vaikka sitä satunnaisesti olen käyttänytkin. Vaan koskaan en ole siihen riippuvaiseksi jäänyt.
En tiedä mihin viestilläni pyrin, mutta kirjoitinpa sen kuitenkin.
Rakastan äitiäni silti, vaikken voikkaan ymmärtää miten sellaiseen paskaan voi jäädä niin nopeasti riippuvaiseksi- tai käyttää sitä kuin verrattuna tavallinen ihminen tarvitsee ruokaa päivittäin- hän taas piriä päivittäin.
Mulle tulee jo itselle esim kahden päivän "vetämisestä" kyllästyminen...
Mutta kaikki me ollaan erilaisia.
En ole huumeita vastaan, mutta säälin niitä jotka eivät pääse niistä eroon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nille jotka eivät koskaan ole eläneet ovat huumeet hyvin koukuttavia.
Elämänlaatu ja perhe, kokemukset selvinpäin olemisesta ja sen järkevyydestä ovat parhaat takeet siitä että huumekokeilut jäävät kokeiluksi. Huumeisiin koukkuun jäävät ne joille elämä ei ole tarjonnut mitään huumeita parempaa.
"Tunsin ensi kertaa eläväni" kertoo joku ensimmäisestä kerrastaan. Ironista on se että hän ei välttämättä valehtele. Hän ei välttämättä ole mieleltään sairas - vaan hänelle ei elämä ole suonut mitään huumeita parempaa kokemusta.
Kyse ei ole siitä etteikö jokainen valitsisi käyttää, kyse on siitä millaisessa tilanteessa. Jokainen - AIVAN JOKAINEN - vetää piikkiä käsivarteensa jos heidät suljetaan loppuelämäkseen harmaaseen koppiin jossa he saavat ainoaksi ruuakseen puuroa. Jotkut kestävät 10 päivää moista elämää, toiset ehkä vuoden tai kaksi, mutta jokainen haluaa loppujen lopuksi kokea jotain parempaa jos se on mahdollista ja tekevät sen saatavilla olevilla keinoilla.
Tässä skenaariossa sairas on mielestäni se joka ei pyri parantamaan olojaan käytössä olevin keinoin.
Kiitos vastauksestasi, nyt ymmärrän tilannetta enemmän. Ja äitiäni ehkä myös, sillä hänen elämänsä on ollut kaoottista ihan lapsesta saakka. Luulisin, että kun hänen vanhempansa erosivat, siitä alkoi jo sellainen alamäki, sillä lapsihan erosta eniten kärsii (?) jos jo jotain ymmärtää. Äitini sai minut liian nuorena (16v) ja jouduin huostaan otetuksi, poikaystävätkin vaihtuivat-toiset pieksi äitiäni ja toiset pettivät.
Kiitos vielä kerran vastauksestasi. Jotenkin se "huojensi" oloani ja muutti ajattelutapaani
Amfetamiiniriippuvaisesta harvemmin on enää äidiksi ja roolimalliksi siinä suhteessa, sikäli niiden tunnesiteiden katkaiseminen on hyvin järkevä teko. Paranemista on turha odottaa jos oma identiteetti (joka koostuu vanhemmilta saadusta mallista) on kiinni siitä - turvallisempaa ajatella "Minulla ei ole enää äitiä."
Sensijaan amfetamiiniriippuvainenkin on edelleen ihminen ja hänet pitää käsittää sellaisena. Eivät ihmiset ole vahvoja; päinvastoin - ihminen on heikko ja typerä. Tässä suhteessa huumeet ja huumeriippuvuus ovat mielestäni ihmistä inhimillistäviä asioita. Ei ole täydellistä ihmistä. Ei selvissä eikä sekaisin olevissa - toisissa vain tämä ihmisen raadollinen olemus näkyy paremmin kuin toisissa.
Liian monet sanovat "minä en ikinä..." tai "periaatteisiini ei kuulu..." ... nämä ihmiset ovat niitä jotka useimmiten ajautuvat rikkomaan omia sääntöjään - tavoilla joita he eivät itse tiedosta. Ihminen lohduttaa itseään mieliharhoillaan, uskolla siihen että hänen valintansa ovat oikeita ja hyviä - alkoholisti joka vetelee viimeisiään sairaalasängyllä toteaa : "Ainakaan en käyttänyt huumeita!".
Joka synnitön on heittäköön ensimmäisen kiven... ja kuitenkin ne kivet lentelee jatkuvasti. Jotkut uskovat olevansa synnittömiä, on tainnut tulla katseltua peiliin liian harvoin.
Tiedän kyllä, ettei hänestä ole enää äidiksi eikä varsinkaan roolimalliksi, mutta minä en voi tunnesidettäni katkaista. Enkä voisi sanoa että minulla ei ole enää äitiä.
Tiedän kyllä, ettei hän tule niistä koskaan pääsemään irti, mutta en minäkään voi päästää omaa rakkauttani äitiäni kohtaan.
Mutta kiitos taas vastauksestasi, tunnut todella järkevältä ihmiseltä ja vastauksesi jopa rohkaisevia ja antaa aihetta ajatella asioita.. Taisi tulla jo äskettäin se toistettua.
on todellinen halu lopettaa, voit kehoitaa hanta kaymaan osoitteessa
http://www.nasuomi.org
Itse olen ollut pirista ym. irti pian 12 vuotta.
Siella jengi tietaa kokemuksesta mista on kysymys eika hopise joutavia.
Ei, ei hänellä ole halua lopettaa.
Hänen viimeisen "yrityksensä" jälkeen hän sanoi, että lopettaa sitten kun hän on aivan pohjalla.
Minä vaan en tavallaan käsitä, mitä se tarkoittaa.
tulevat sitten lopulta NA:han (Nimettomat Narkomaanit)
Jokaisen, joka on paassyt irti huumeista, on ollut ensin pakko myontaa olevansa taysin voimattomia huumeisiin nahden ja pyytaa apua, (oikeasta paikasta; hyvantahtoisia, mutta taitamattomia auttajia on maailma tulvillaan. Useimmat myos tekevat rahaa toisen hadalla, vrt NarcoNon)
Huumeiden kayttajaa eli addiktia on mahdoton auttaa, ellei han itse pyyda apua.
Ainoa tapa olla palaamatta huumekierteeseen on olla ottamatta ensimmaista annosta mitaan huumetta. Myos alkoholi on huume.
Ehka aidillasi on mahdollisuuksia, koska han tajuaa olavansa voimaton huumeisiin nahden.
Itse olen nyt ollut talla kertaa kohta 12 vuotta kayttamatta mitaan ja kayn NA-kokouksissa. Eilen olin taalla Pattayalla englanninkielisessa NA-meetingissa. NA on maailmanlaajuinen hyotya tavoittelamaton itseapujarjesto.
Olin aiemmin hiukan yli 10 vuotta kayttamatta mitaan huumetta, mutta sitten iski harha paalle ja otin ennen menoani bisnes neuvotteluun pankinjohtajan luokse 5 mg diapamia ollakseni "cool". No, ei se revennyt heti, mutta vajaan kolmen vuoden kuluttua loysin itseni mielisairaalasta taysin sekavana ja nukkumattomana. Olin mm. aikonut ampua itseni, mutta ostin liian heikkotehoisen aseen.
Paastyani sairaalasta aikoinaan palasin NA:n piiriin ja nyt on oma elamani kohdallaan.
Osasyy siihen, etta olen nyt Thaimaassa Pattayalla on se, etta 31 vuotias poikani on taas taalla ja vetaa mm. heroiinia, joka on taalla halpaa. En ole nahnyt hanta tai puhunut hanen kanssaan 10:een vuoteen, silla han tietaa tarinani ja mm. viimeisen kierteeni lopulla vei minut mielisairaalaan.
Mutta sekaan, etta han katseli peraani, kun isapappa tallusteli pontto sekaisin lataamoon ei estanyt hanta repeamasta yha pahempaan koukkuun. Tosin han oli siina vaiheessa kasvatellut jo vuosia "vaaratonta" cannabista.
En tieda poikani osoitetta enka puhelinnumeroa, mutta olen hanen siskonsa kautta laittanut viestin, etta olen taalla, jos han haluuaa tavata. En tuomitse, en syyta, en hauku hanta, mita han ilmeisesti pelkaa, silla addictio on sairaus, jonka synnysta han ei ole vastuussa, mutta sairauden hoitovastuu on hanella.
Han on saanut minulta, ikava mutta tosi, "normaalin" huumeidenkayttajan lapsen lapsuuden ja sille en voi enaa mitaan.
Mutta toivon, etta han soittaisi ja voisin kysya: voinko olla avuksi?
Toivon, etta myos aitisi pyytaisi apua, silla sita on saatavilla mm. osoitteesta jonka aiemmin annoin:
http://www.nasuomi.org
Englanniksi sanotaan, etta addikti tarvitsee"tough love", suomeksi jotenkin "raakaa tai kovaa, rajat asettavaa rakkautta.
Minulle asetti rajat ensimmaisella kerralla poliisi, toisella kerralla mielisairaalan suljettu ovi.
terveisin Tapsa K, 60-v.
Kiitos kirjoituksestasi sinulle isä.ja paljon paljon voimia etsinnöissäsi.
kirjoitin, en voi poikani suhteen tehda mitaan.
Voin vain olla kaytettavissa, jos han pyytaa apua.
Addiktio(riippuvuus)sairaus, mika tahansa, on sellainen, etta jollei sairastunut itse tajua todellista tilannettaan, jonka muut jo nakevat selvasti, ei hanta juuri voida auttaa.
Hanet voidaan sulkea lukkojen taa viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksikin, mutta kun han paasee irti han jatkaa vanhaa kayttaytymistaan, ellei han lukkojen takana ollessaan ole oivaltanut missa vika.
Mielenterveydeltaan vinksahtaneet voidaan tietyissa tapauksissa toimittaa pakkohoitoon, mutta ei riippuvuussairaita.
Toisaalta pakkohoidoista ei juuri ole mitaan hyotya. Meilla Suomessa on kokemus alkoholisteista ja tyolaitoksista = alkoholistiparantoloista = huoltoloista = "kuivatelakoista".
Paihde = huumeriippuvuudessa usein on pakkohoitona lopulta vankila, ja vankilassa huumeetomilla osastoilla, joilla on myos paihdeterapiaa, jotkut addiktit tajuavat tilanteensa ja muuttavat elamantapansa.
Tahan pyrkivat myos aktiiviset huumehoitolaitokset, mutta kuten sanoin siihen tarvitaan sairastuneen oma halu.
Siis: en voi lopettaa poikani huumeiden kayttoa. Voin vain olla kaytettavissa, jos han kysyy. Saatoin aikoinaan lopetta vain oman kayttamiseni ja auttaa tanaan mahdollisesti muita jotka HALUAVAT lopettaa.
Tarvitaan vain halu.