Mä en oikeasti jaksais enää rakastaa sua, mutta siltikin vaan rakastan. Mä en jaksais enää ajatella sua, mutta siltikin ajattelen. Mä olen ihan väsynyt, koska mä heräsin taas viime yönä, kun muhun sattui ja lujaa, enkä mä käsitä, miten voi niin paljon sattua, sattui sydämeeni, tuntui kuin sitä olisi...en mä löydä sanoja miten kuvailla ja mua sattuu nytkin. Miten on mahdollista, että muhun sattuu niin paljon? Kuinka kauan tätä vielä kestää? Enkä mä ymmärrä, enkä käsitä miten sä voit niin paljon vaikuttaa vieläkin mun mieleen, uniin...miten sä teet sen? Mä en ymmärrä, en miten voi olla mahdollista, niin lyhyessä ajassa sä pystyit vaikuttamaan muhun niin paljon, etten näin pitkän ajan päästäkään ole saanut sua pois päästäni, sydämestäni...miten sä teit sen? Ennen sun kohtaamista en mä ole edes tiennyt, että voi tälläiseltä tuntua, no nyt tiedän, mut miksi vieläkin? Ennen sua, mä en tiennyt, enkä uskonut, että voi niin nopeasti rakastua, johonkin ihmiseen. Olin mä kuullut, mutta ajattelin, ettei se ole mahdollista, mutta kyllä se on, kun sen itse kokee ja tuntee. Mä rakastan sua, niin paljon, että sattuu. Kaipaan sua, niin paljon, että sattuu. Mä sanoin silloin ettei ketään ihmistä voi omistaa, mä perun sen sanomisen, sä näköjään otit mun sydämestäni, mielestäni osan itsellesi. Rakastan sua!
ja taas huudan, äänettömänä
?????????
101362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos pikkusen vaikka hihkuisit tai jotain...?
Elämä satuttaa, ei sille mitään voi..
jos elää täysillä, se satuttaa silloinkin jossain vaiheessa, mutta yhtä hyvin se voi myös keinuttaa kevyesti aalloilla.. silloin elämä hymyilee.
Aikansa kutakin, sanotaan..
Ole onnellinen, että osaat rakastaa ja tuntea :)
Tuo teksti oli kuin minun kirjoittama. Minulla on aivan samanlainen tilanne,ei vaan pysty unohtamaan,vaikka erosta jo vuosi. En tajua miten se mies sai minut niin rikki revittyä.. Ehkä se ero oli minun vikani,mutta käsi sydämellä voin sanoa,että se oli elämäni pahin virhe.. Rakastan sinua yhä!!!
Kenelle tämä viesti (ensimmäinen) oli tarkoitettu? Miehelle vai naiselle?
On huutanut tekstistä päätellen tuskaansa jo kauan?
Näyttää naisen tekstiltä. Joku mies vaikutti häneen syvästi, mutta suhde päättyi.
Oliko vaan tunneperäinen suhde?
Mies jatkoi ehkä persoonallisella rutiinillaan tunnetilan rakentamista?
Mies uskoi olevansa hyödyksi! Tuliko sitten taakaksi?
Keskustellaan tästä "noidutusta" suhteesta!
matti @
Oletko kauankin tuntenut noin? Inhottavaa kun noin paljon rakkautta menee hukkaan. Aurinkoista kesää sinulle kuitenkin, toivottavasti se hieman piristäisi. :)
Mikkän ei hukkaan mene - paitsi jos luopuu rakkaudestaan.
Hän on löytänyt elämän juuret, löytänyt vastauksen siihen suureen kysymykseen siitä 'mitä elämä on ja mihin se perustuu ?' - rakkauteen, nyt tarvii vaan enää osata toimia oikein vaaliakseen tuota suurempaa ymmärrystä.
No niin... :)
Hukkaan meneminen on ehkä hieman väärä ilmaisu, mutta rakastaminen ilman vastarakkautta ei mielestäni ole kovin palkitsevaa ja (kuten kirjoituksesta voi päätellä) yleensä jopa tuskaisaa.
Ja minun mielestä ihminen joka osaa rakastaa vilpittömästi ansaitsisi itse myös sitä.
>No niin... :)
...
>Ja minun mielestä ihminen joka osaa rakastaa vilpittömästi
>ansaitsisi itse myös sitä.
Ei se aina ole noin helppoa. On ulkopuolisia tekijöitä, jotka voivat olla suurenkin rakkauden tiellä. Aika näyttää, miten rakkaalleni ja minulle käy. Nyt nuo muut tekijät ovat liian vaihvojaj ja "julkisivu pitää".
olen nainen ja oikeastaan en tarkoittanut viestiä tavallaan kenellekään. Purkasin vain pahaa oloani pois. Mieheen, joo rakastuin viime vuonna ja rakastan vielä. Menin vain silloin ihan pihalle kaikesta ja se tarina päättyikin siihen (tuli valtavasti väärin käsityksiä puolin ja toisin), tai sitten ei ole päättynyt, jollain tavoin se jatkuu vielä ja on jatkunut, mutta kuinka kauan? Sitä en tiedä.