Olen jo kolmekymppinen, mutta olen vasta lähiaikoina alkanut miettimään näitä asioita lapsuudessani. Isäni ei ole ikinä ollut mitenkään väkivaltainen ja on osannut rakkauttakin näyttää. Mutta koko elämäni ajan, niin nuoresta lähtien kun muistan, hän on aina muiden ihmisten (ihan sama ketä on ollut läsnä) seurassa yrittänyt tehdä minua naurunalaiseksi, esim pienenä ollessani kylässä puristanut kättäni että alan itkemään ja tämän jälkeen nauranut kaikille kuinka typerä ja säälittävä olen. Aina kun olin lapsena vihainen tai surullinen yms hän nauroi niin kovaa kun osasi ja muisti aina mainita kaikille kuinka säälittävä olen. Mitään minun tekemisiäni hän ei ota vakavasti, aina teen kaiken väärin. Kun koiramme kuoli ollessani 10-vuotias ja kerroin siitä hänelle itkien, sama meno jatkui, muistan kuinka hän ihan tekonaurulla nauroi niin lujaa kun pystyi että varmasti ymmärrän säälittävyyteni. Minun on aina ollut hel*etin vaikea näyttää tunteitani. Esim jos tulen iloiseksi niin en vain osaa näyttää sitä muille. Olen vain naama peruslukemilla. Olen miettinyt että onko mahdollista että isäni käytös olisi jättänyt minuun jälkiä. Epäilen tätä koska aina kun luen ihmisten kokemuksia huonoista vanhemmista ne ovat luokkaa, vedetty turpaan päivittäin, käytetty seksuaalisesti hyväkseen, pidetty nälässä yms. Tämän vuoksi en kehtaa kasvotusten tästä kenellekään sanoa koska kokemani asiat ovat niin minimaalisia. Onko täällä muilla vastaavanlaisia kokemuksia.
Onko tämä hyväksyttävää käytöstä isältäni?
Anonyymi-ap
5433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole minimaalista. Rankkaa henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja tunteiden mitätöintiä, joka vaurioittaa kuten fyysinen väkivalta. Isäsi on kaltoinkohdellut sinua, se on selvä.
Narsisti käyttäytyy juuri noin ikävästi. Haluaa oman pahan mielen jakaa toisiinkin.
Minullakin on kokemuksia sadistisesta isähahmosta joka nautti kiusaamisesta ja omien lapsiensa pahasta olosta. Kertoi aina kuin hyvänkin vitsin kuinka oli nuorena kiusannut jotsin tyttöä koulussa niin, että tytölle oli tullut pissat housuun ja tämä usein silloin kun oli vieraita ja istuttiin olohuoneessa=täysi sekopää. Äitihahmo narsisti, joka nautti kun sai leikkiä sankaria. Teki tahallaan paskatemppuja selän takana jotta voisi sankarina sitten lohduttaa, kun mulle tuli paha mieli. Nämä vaan pari esimerkkiä. En ole koko suvun kanssa missää tekemisissä, itsekkin vasta sun ikäisenä aloin tajuaan mitä on ollut ja miltä muut aikuiset on vaan sulkeneet silmänsä. Vanhemmat sekoitti minut omiin seksuaalispohjaisiin psykodraamoihinsa, oli nöyryyttämistä ja rankkaa sovinismia. Olen eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä enkä ikinä tule parantumaan. Henkinen väkivalta voi olla jopa pahempaa kun fyysinen, koska sitä on vaikea edes tajuta mitä tapahtuu, pää vaan sekoaa kun miettii mitä on juuri tapahtunut.
Isäsi on päästään vialla eikä pysty hillitsemään sairaita impulssejaan eikä tuskin edes halua. Jos saat lapsia, niin sinuna pitäisin heidät kaukana tuollaisesta ihmisestä.
Ja kun jo lapsena reagoin huonoon kohteluun, niin se käännettiin minua vastaan, että olisin paha ja huono kuten äitini oli ollut. Myöhemmin aikuisena narsistiäiti mustamaalasi minut koko suvulle täydellisesti, varmaan peittääksen jälkiään. Myös rahalla lahjontaa oli runsaasti läpi elämän. Otin kyllä rahat, mikäs siinä. Mutta anteeksi en anna ikinä.
Kumpikin kuolleet onneksi. Se oli ilon päivä kun kuulin että oli ämmä poistunut ja kyllä tuntui mukavalta. Tosin puistatti kun ajattelin ihmishirviön loppua, varmaan ollut karsea.
Tuo ei todellakaan ole mitään minimaalista, vaan emotionaalista kaltoinkohtelua, laiminlyömistä ja kotikiusaamista. Niin kuin joku jo sanoikin, rankkaa henkistä väkivaltaa, josta aivan varmasti on jäänyt jälkiä. Niin kuin kuvailitkin jo hieman että emotionaalista estyneisyyttä on päässyt syntymään. Tuollaisesta historiasta voi helposti jäädä monenlaista hermostollista stressiä. Esim. Masennusta, ahdistusta, uniongelmia, pakko-oireita, perfektionismia, paniikkioireita jne. Myös kiintymyssuhdemalli saattaa tuollaisessa muuttua vältteleväksi, jolloin intiimiys tuntuu uhkaavalta ja ihmissuhteet, varsinkaan parisuhteet eivät onnistu, ja aiheuttavat suurta pelkoa. Suosittelen puhumaan asiasta ihan ammatti-ihmisen kanssa, tuo ei ole mikään pieni asia ja piilotajuntaan on voinut jäädä syviä traumoja jotka voivat oirehtia voimakkaastikin.