Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miehelle etäiselle

    Olen ahdistunut. Ahdistunut siitä että olemassaoloni on sinulle selvästi rasite ja taakka. Pelkään mitä minusta ajattelet. Olen yrittänyt antaa tilaa, mutta tämä tyhjyyteen huutaminen riuduttaa. Koen riittämättömyyttä. Asiaa ei auta se, että mietin jatkuvasti tunnemmeko edes samoin. Olenko vain väylä saada huomiota.. Kaipaatko sittenkin jotain toista, tai toisenlaista, vai onko tämä kaikki vain kostoa siitä että loukkasin sinua joskus lähtemällä, kun luulin ettet enää sisimmässäsi välitä minusta..

    Aina kun ojennan käteni, sylkäiset siihen. Aivan kuin tarinamme alussa: Minun oli pakko mennä eteenpäin, et tahtonut minua. Sanoit mieluummin tahtovasi jonkun halvan vosun. Ja minä yritän tehdä elämääni valtavia muutoksia, sellaisia joihin en uskonut kykeneväni. Kaikki vain koska halusin löytää langanpätkän mistä aloittaa. Jotain johon voisimme tarttua, ilman että meidän täytyy heti musertua toistemme alle. Jotta voisimme olla vielä me.

    Ehkä sinun on parempi ilman minua, tuon vain tuskaa ja kaaosta mukanani. Anna anteeksi.
    4279
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Onpa ristiriitaisesti kirjoitettu viesti.

    Äänestä

    • Tilanne on vaikea 😢

      Äänestä

    Kuvittelin hetken, että olisi mulle. En kyllä ole sanonut haluavani mitään halpaa vosua, joten ohi.

    Äänestä

    • Mies jätti kun halusi kokeilla siipiään naisen kanssa josta ei edes tiennyt mitä hänestä ajattelee. Toivottavasti ovat onnellisia tänä päivänä! 💔

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Olen ahdistunut. Ahdistunut siitä että olemassaoloni on sinulle selvästi rasite ja taakka. Pelkään mitä minusta ajattelet. Olen yrittänyt antaa tilaa, mutta tämä tyhjyyteen huutaminen riuduttaa. Koen riittämättömyyttä. Asiaa ei auta se, että mietin jatkuvasti tunnemmeko edes samoin. Olenko vain väylä saada huomiota.. Kaipaatko sittenkin jotain toista, tai toisenlaista, vai onko tämä kaikki vain kostoa siitä että loukkasin sinua joskus lähtemällä, kun luulin ettet enää sisimmässäsi välitä minusta..

    Aina kun ojennan käteni, sylkäiset siihen. Aivan kuin tarinamme alussa: Minun oli pakko mennä eteenpäin, et tahtonut minua. Sanoit mieluummin tahtovasi jonkun halvan vosun. Ja minä yritän tehdä elämääni valtavia muutoksia, sellaisia joihin en uskonut kykeneväni. Kaikki vain koska halusin löytää langanpätkän mistä aloittaa. Jotain johon voisimme tarttua, ilman että meidän täytyy heti musertua toistemme alle. Jotta voisimme olla vielä me.

    Ehkä sinun on parempi ilman minua, tuon vain tuskaa ja kaaosta mukanani. Anna anteeksi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu