Mulla 6 kk ikäiset kaksospojat. N. neljäkuukautisiksi saakka pojat nukkuivat päiväunensa tosi hyvin joko sisällä tai ulkona, 2,5-4 tuntia. Sen jälkeen on ollut yhtä sekamelskaa päikkäreiden osalta. Itkusta tietää, että ois väsyneitä, mutta se nukahtaminen tuntuu olevan niin pirun hankalaa. Joskus kun molemmat huutavat yhtä aikaa ja olen heidän kanssaan yksin, olen yksinkertaisesti joutunut laittamaan itkevän vauvan sänkyynsä, jossa hän kuitenkin 5-10 minuutissa hiljenee ja nukahtaa. Onko tämä huono tapa? Kun mulla on takaraivossa sellainen ajatus, ettei lasta sais itkettää...Mutta siinä tuplatilanteessa se on joskus ainoo ratkaisu.
Lisäksi ne päiväunet ovat lyhyitä ja katkonaisia. Jos laitan molemmat samaan huoneeseen tai rattaisiin nukkumaan, toisen herätessä/itkiessä herää toinenkin. Onko tää nyt tän ikävaiheen asioita vaan? Voisko tuo päivänukkuminen tulla helpommaksi taas jossain vaiheessa? Olen periaatteessa yrittänyt kaksia eri päiväunia, elikkä siinä klo 11 ja toiset klo 15-16. Millaisia käytäntöjä muilla on? Kun olette syömisen jälkeen saaneet lapsenne tyytyväisiksi, käyvätkö he ihan vastaanpanematta päikkäreille? Vai odotatteko, että uni tulee silmään, ennen kuin viette omaan sänkyyn? Jääkö joskus päikkärit kokonaan väliin, kun lapsi ei olekaan tarpeeksi väsynyt? Miten sellaiseen ihanaan (josta olen vain lukenut) rytmiin oikein vois päästä?
Lisäksi ne päiväunet ovat lyhyitä ja katkonaisia. Jos laitan molemmat samaan huoneeseen tai rattaisiin nukkumaan, toisen herätessä/itkiessä herää toinenkin. Onko tää nyt tän ikävaiheen asioita vaan? Voisko tuo päivänukkuminen tulla helpommaksi taas jossain vaiheessa? Olen periaatteessa yrittänyt kaksia eri päiväunia, elikkä siinä klo 11 ja toiset klo 15-16. Millaisia käytäntöjä muilla on? Kun olette syömisen jälkeen saaneet lapsenne tyytyväisiksi, käyvätkö he ihan vastaanpanematta päikkäreille? Vai odotatteko, että uni tulee silmään, ennen kuin viette omaan sänkyyn? Jääkö joskus päikkärit kokonaan väliin, kun lapsi ei olekaan tarpeeksi väsynyt? Miten sellaiseen ihanaan (josta olen vain lukenut) rytmiin oikein vois päästä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Piti tuohon kirjoitukseeni lisätä, että poikamme nukkuvat yönsä todella hyvin, illalla yöunille mennään klo 19-20 ja herätään aamupalalle klo 7-8. Oisko pitkillä yöunilla merkitystä tähän ns. ongelmaan?
pitää kiinni yörytmistä, kuullostaa äitinä taivaalliselta (kaksi poikaa valvottanut vauvana..). Aamutouhujen ja lounaan jälkeen laita vauvelit vaunuihin ja kävelytä heidät uneen. Äitini teki niin siskoilleni, kun olin pieni ja toimi.
Valveillaoloaika lisääntyy pikkuhiljaa, mutta päiväunet on vielä pitkään tärkeät.
Meidän tuplatytöt (9 kk) nukahtelevat milloin minnekin ja yleensä tissille, rattaisiin tai autoon. Aika usein he nukkuvat päikkärinsä eri aikaan. Tarvittaessa siirrän heidät tuolloin turvallisempaan paikkaan tai sitten rakennan barrikaadit ympärille.
Minä olen päättänyt olla noudattamatta säännöllisiä päiväuniaikoja niitten hyvistä puolista huolimatta seuraavista syistä:
1. Lasten unentarve vaihtelee monen asian mukaan, mm. kehitysvaiheiden; aina kun ollaan oppimassa jotain uutta, se on suurempi, joskus taas olemattoman pieni. Sekä minä että vauvat saataisiin turhaa stressiä aina kun kehitysvaihe ja aikataulu eivät sopisi yhteen.
2. Kaikilla ihmisilläkin on erilainen unentarve, myös epäidenttisillä kaksosillani. Olisi keljua pakottaa heidät samaan rytmiin, jolleivät he siihen luonnostaan taivu. Nyt kun seuraan lasteni luontaista unirytmiä, toinen vauva herää aikaisemmin aamulla (mikä helpottaa aamutoimihässäkkää :) mutta nukkuu pitempiä päiväunia.
3. Koko loppuikänsä kaksoset joutuvat nukkumaan ja valvomaan muitten ja kellon sanelemaan tahtiin - edes kerran elämässä, vauvaiässä, sallittakoon heidän noudattaa omaa sisäistä kelloaan!
Tällä hetkellä tytöt ottavat tavallisimmin kahdet päikkärit per likka. Jos ränkkäävät väsymystään, panen tissin suuhun ja rauhoittuminen on lähes varma.
Iltatoimet aloitamme klo 20 ja klo 21-22 kumpikin tyttö on ollut unten mailla. Aamuvirkumpi heistä herää yleensä seitsemän ja yhdeksän välillä unentarpeestaan riippuen.
Juu, enhän minä mitään täällä kotona ehdi tekemään, mutta jätänkin kaiken paitsi lastenhoidon ja pyykkikoneen päällä pitämisen miehelleni, kerran viikossa tulevalle kunnalliselle kodinhoitajalle sekä avuliaille lähimmäisille. Tiedän olevani onnekas kun en joudu ihan yksin kaikesta selviämään ja kun tissimaitoa on riittänyt, ja olen siitä kiitollinen.
Miten olet onnistunut sellaisen saamaan? :)
tuolla edellä kirjoitella unikoulun tarpeesta ja muista nukkumisongelmista. Nyt en ihmettele, jos sellaista perheeseenne tarvitaan. Ei millään pahalla kuitenkaan.
Lapset tarvitsevat tietynlaiset rytmit jo pelkästään turvallisuuden tunteesta. Ja lapset oppii siihen mihin opetetaan. Tottakait lapset, myös kaksoset, ovat yksilöllisiä unen- ja ravinnontarpeineen, mutta tuskin nyt kukaan rytmejä ja rutiinejakaan noudattava minuutilleen päivittäin toimii.
Meillä lapset tietää milloin on nukkumaan meno tietyistä rutiineista...iltapesut, sadut, laulut, pusut jne. Ruokailemme säännöllisesti, mutta jos esim.jonain päivänä jompaa kumpaa lapsista nukuttaa aamulla tai päiväunilla pidempään, hänen annetaan tietenkin nukkua kyllikseen. Sitten on näitä kehitysjaksoja jolloin ei nukuta juuri ollenkaan, ei syödä jne.mutta silti pyrimme taaplaamaan päivästä toiseen suunnilleen samaan rytmiin.
Ja täällä elämässä pärjätäkseen on ikävä kyllä noudatettava tiettyjä rytmejä halusi tai ei. Ajatuksesi on kyllä jalop, mutta sillä saattaa olla päinvastaiset vaikutukset kuin ehkä haluaisit.
Miten kummassa jaksat kun lapset nukkuvatkin eri aikaan?? Eihän sulle jää hetken rauhaa kun aina on ainakin toinen hereillä..?
hyvinkin tutulta. Taisi meilläkin olla juuri tuo puolenvuoden kaaos kaikessa suhteessa. Oltiin juuri totuttu täyspitkiin yöuniin ja suhteellisen säännölliseen päivään, niin jo alkoi mellakka ja kaaos. =)
No tilanne rauhoittui ja unet taas maittoi, mutta nyt kahdeksankuukauden iässä kaikki alkoi uudestaan. Nyt tuntuu, että tilanne taas hellittää, mutta kyllä tämä vauva-aika tuntuu aika sykleittäin etenevän. Välillä kaikki rullaa kuin rasvattu ja välillä tuntuu, että tämä ei koskaan helpota melkein päinvastoin.
Kaksosten äitinä tiedän, että joskus ei kädet riitä pitämään koko ajan lapsia hiljaisina. Eivätkä lapset siihen itkuunsa kuole, eikä tuskin mitään elinikäisiä traumojakaan jää. Ainakin itse hartaasti toivon niin. =) Sitäpaitsi joskushan oli ohjeena antaa vauvan itkeä, koska se kasvattaa luonnetta. Tämä teoria on kyllä kumottu, mutta aika täyspäisiä meistä suurin osa täällä kuitenkin siitäkin huolimatta on.
Meillä poika nukkuu edelleen kahdet päiväunet ja neidillä on jopa päiväunettomiakin päiviä, onneksi harvoin. Siltikin ukkeli nukahtaa ennen siskoaan. Tytön kanssa mennään (huoh!) liian usein nukkumaan huudon kanssa, koska sinnittelee valveilla liian pitkään ja huutaa sitten yliväsyneenä.
Meillä reilun 8kk ikäiset lapset touhuavat päivänsä seuraavasti:
8 aamupala
pesut
leikkiä yms.usein myös ulkoilua
11 lounas
maitopullojen kanssa sänkyyn ja unten maille (tytön joudun usein nostamaan pois sängystään ja nukahtaa sitten syliin, jos nukahtaa)
14 välipala
taas leikkiä ja muuta kivaa ja ulkoilua (käydään kävelyllä tai vaan pötkötellään nurmikolla ja touhutaan muuta kivaa ulkona)poitsu nukkuu usein toiset päikkärinsä tähän väliin, neiti enää hyvin harvoin
17 päivällinen
leikkiä ja usein kaupassa/kylässä tms.käyntiä
20 iltapala
iltapesut
maitopullojen kanssa nukkumaan
Pika on untenmailla aina viimesttän yhdeksältä, tyttö voi olla hereillä vielä jopa yhdeltä! Onneksi sentään harvemmin.
Poika nukahtaa helposti pullon kanssa sänkyyn, neiti harvemmin. Tyttö juo maidon sylissä ja nukahtaa sitten aikanaan siihen. On meillä ollut myös niitä helppoja jaksoja, jolloin myös neiti nukahtaa kiltisti omaan sänkyynsä, nyt vaan on taas tälläinen sylivaihe. Joinain aamuina aamupala on vasta yhdeksältä ja muutenkin tietenkin joustetaan lasten tarpeiden mukaan. Ulkonakin käydään sen mukaan, miten ollaan iltaohjelmat suunniteltu. Eli esim.jos on kyläily tiedossa, niin ulkoillaan vaan aamupäivällä, koska muuten tuntuu, että puetaan, riisutaan ja rampataan pihalla alituiseen.
Yritän korvata neidin päikkärit edes rauhoittumishetkellä. Istuskellaan ja "jutellaan" tai kuunnellaan musiikkia tai luetaan kirjaa. Olen huomannut, että jos päästää väsyn liian pitkälle eli ei "pakota" nukkumaan siinä vaiheessa kun kello ja lapsen käytös antaa merkit unenetarpeesta, niin piru on irti. =) Siis yliväsynyttä lasta on vielä vaikeampi saada nukkumaan kuin pirteää. Ihan tosi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän sanon, koska tuo meidän neiti harrastaa sitä, että valvoo viimeiseen asti.
Varsinkin kaksoten kanssa päivärutiimnit on mielestäni erityisen tärkeät. Kahden vauvan kanssa päivä ja elämä voi mennä aka kaaottiseksi, jo ei ole mitään ohjenuoraa jonka perusteella päivä etenee. Meillä on ollut rytmit siitä asti, kun se vaan oli mahdollista (eli kiinteiden myötä), mutta ei meillä mikään armeijakuri ole. Voin sanoa (ja moni muukin on näin todennut), että me ollaan ukon kanssa päästy tähän asti helpolla. Onko sitten päivärutiineista vai mistä kiinni, mutta niistä ei luovuta. =)
Nyt vaan miettimään teidän perheelle sopiva päiväohjelma. =) Mutta niitä unettomia ikäkausia on ja tulee olemaan vielä monet eikä niitä taida rytmit poistaa...mutta huomattavasti helpottaa ehkä kyllä.
Huh huh, tulipa tekstiä. Koitahan keretä lukea lastenhoidon ohella.=) Aurinkoista kesää!
Meillä oli kaksosilla samoin kuin teillä, paitsi ihan aluksi.. Tyttö nukkui ensin koko ajan ja poika halusi olla jatkuvasti sylissä. Mutta sitten poika alkoi käydä aina helposti nukkumaan ja neiti vaan jokelteli ja leikki. Lisäksi tytölle kehittyi tapa lopuksi raivostua väsyttyään ja hänen oli pakko saada aluksi huutaa ihan raivopäisenä ennenkuin saattoi alkaa nukkumaan. Ja sellaisiksi ne tavat jäivätkin.. Poika on iltauninen ja menee illalla mielellään nukkumaan ja herää aamulla virkeänä perheestä ensimmäisenä ja tyttöä ei meinaa saada iltaisin millään nukkumaan, eikä aamulla ylös... Ja ovat nyt siis koululaisia.
Luin tekstisi ja piti miehellekkin huikata, että tämä tulee jatkumaan vielä pitkään.
Neiti touhuaa viimeisillä voimillaan ja aloittelee jo iltahuutojaan, poika on ollut onnellisesti unten mailla jo muutaman tunnin.
Tätäkö tämä nyt sitten on vielä seuraavatkin vuodet????
Itse olen myös tuon rytmin kannattaja :)
Meidän tyttö ja poika on alusta asti nukkuneet yönsä ja päikkärinsä samaan aikaan, syövät samaan aikaan, vaipat vaihdetaan samaan aikaan...muuten olisi päivät kyllä yhdenlaista kaaosta! Joka päivä unet ja ruokailut suoritetaan samaan tiettyyn kellon aikaan. Jo se helpottaa kummasti omaakin elämää ja menemisten suunnittelua kun tietää milloin on ruoka ja milloin päikkäriaika!
Olen nukuttanut lapset vastasyntyneestä asti omissa sängyissään omassa huoneessaan. Omiin sänkyihinsä nukahtavat edelleen itsekseen sekä yö-että päiväunille :) Täytyy vissiin koputtaa puuta...niin, ja lapsukaiset täyttävät tällä viikolla 10 kk :)
Jos lapset nukkuvat 4 h päikkäreitä - miten heillä voi riittää unta vielä yöhön...eli liikaa kuule aivan liikaa nukutat heitä päikkäreillä, eikö olisi parempi, että nukkuisivat yöllä?????
nimimerkki se saa aina karvani pystyyn! Todella tylyjä vastauksia häneltä päin tulee, mutta jos itse saa vähänkään poikkipuolista kommenttia omiin avauksiina, niin jo tulee ryöpytys.
Kasva ja palaa vasta sitten aiheeseen!