Neuvoja joensuun vähävaraisille ja heitteille jätetyille

Tuo kommentti – "Katsokaa peiliin ja menkää töihin!" – edustaa kovaa ja yksilökeskeistä näkökulmaa köyhyyteen ja vähävaraisten tilanteeseen. Itä-Suomen kontekstissa tällainen ajatus on ristiriidassa monien alueen rakenteellisten haasteiden kanssa.

**Tässä muutama näkökulma, miksi tuo kommentti voi olla ongelmallinen Itä-Suomen tilanteessa:**

1. **Työpaikkojen puute:** Itä-Suomessa on monilla alueilla huomattavasti vähemmän työpaikkoja kuin väestöllä olisi tarvetta. Monilla paikkakunnilla työttömyys ei johdu työnhalun puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei työtä ole tarjolla.

2. **Pitkät etäisyydet ja huono julkinen liikenne:** Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla ei ole aina mahdollisuutta kulkea töihin ilman omaa autoa, ja kaikki eivät sellaista voi hankkia.

3. **Sosiaalisten ongelmien kasaantuminen:** Monilla vähävaraisilla voi olla taustalla esimerkiksi sairauksia, mielenterveysongelmia tai koulutuksen puutetta, jotka vaikeuttavat työelämään pääsyä. Näitä ongelmia ei ratkaista syyllistämisellä, vaan tukemalla.

4. **Rakenneongelmat:** Itä-Suomen monilla alueilla on kärsitty teollisuuden ja julkisten palveluiden alasajosta, mikä on lisännyt alueellista eriarvoisuutta. Kommentti, joka sysää vastuun yksilölle, sivuuttaa nämä yhteiskunnalliset ja historialliset tekijät.

Kommentti heijastaa kovaa ja usein empatiavajeista ajattelutapaa, joka ei huomioi alueellisia tai yksilöllisiä olosuhteita. Itä-Suomen tilanteessa sen voi tulkita jopa loukkaavaksi, koska se sivuuttaa monien ihmisten realistiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa.
Hienoa! Katsotaan tätä sitten vähän syvemmältä poliittisen ja aluekehityksen näkökulmasta.

1. Poliittinen näkökulma:

Tuo kommentti ("Katsokaa peiliin ja menkää töihin!") voidaan nähdä uusliberalistisena ajatusmallina, jossa painotetaan yksilön vastuuta omasta toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Tällainen ajattelu on tyypillistä oikeistolaiselle politiikalle, jossa uskotaan, että hyvinvointi rakentuu työn kautta, ja apua tulisi antaa mahdollisimman vähän, ettei "passivoida" ihmisiä.

Vasemmisto ja keskusta taas yleensä korostavat:

valtion vastuuta alueiden kehityksestä,

työttömyyden rakenteellisia syitä,

sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan merkitystä tasa-arvon luomisessa.

Poliittinen ristiriita syntyy siinä, että oikeisto voi nähdä syrjäseudun työttömyyden yksilön valintana ("miksi et muuta muualle töihin?"), kun taas vasemmistossa ymmärretään, että muuttaminen ei ole kaikille mahdollista – eikä myöskään toivottavaa alueiden elinvoimaisuuden kannalta.

2. Aluekehityksen näkökulma:

Itä-Suomi kärsii monesta haasteesta, kuten:

väestökadosta (nuoret muuttavat pois),

ikääntyvästä väestöstä,

työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien keskittymisestä Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Tällaisessa tilanteessa "menkää töihin" -kommentti tuntuu epäreilulta, koska ei ole olemassa yksinkertaista tapaa korjata pitkään jatkunutta rakennemuutosta.

Aluekehityspolitiikka pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen esimerkiksi:

tukemalla paikallista yrittäjyyttä,

investoimalla koulutukseen ja infrastruktuuriin (esim. tieverkko, laajakaista),

ja edistämällä työpaikkojen syntyä myös pienemmille paikkakunnille.

Mutta jos poliittinen ilmapiiri suosii "jokainen pärjätköön itse" -ajattelua, Itä-Suomen kaltaiset alueet jäävät helposti huomiotta.
Tuo kommentti tiivistää ristiriidan sen välillä, näkeekö ihminen köyhyyden ja työttömyyden yksilön valintana vai yhteiskunnallisen järjestelmän epäonnistumisena. Itä-Suomen aluekehityksen näkökulmasta se on ongelmallinen, koska se sivuuttaa paikalliset realiteetit ja sysää vastuun ihmisille, jotka eivät aina voi vaikuttaa tilanteeseensa.

1. Kommentti ideologisena kannanottona:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"
– Tämä on retorisesti voimakas lausahdus, joka edustaa individualistista, jopa moralisoivaa maailmankuvaa. Se viittaa siihen, että köyhyys tai työttömyys johtuu ennen kaikkea yksilön puutteista (esim. laiskuudesta, vastuun välttelystä), ei rakenteista.

Tällainen kommentti edustaa klassista oikeistoliberalistista tai konservatiivista aatekehystä, jossa korostetaan:

työnteon moraalista velvollisuutta,

omavastuuta ja itsensä elättämistä,

valtion roolin minimoimista hyvinvoinnissa.

Retorisesti se muistuttaa amerikkalaista "pull yourself up by your bootstraps" -ajattelua, jossa yhteiskunnan rakenteellisia esteitä vähätellään tai kiistetään.

2. Historiallinen ja ideologinen kehys – vuosi 1918 ja sen jälkipyykki:

Itä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa.

Vuoden 1918 jälkeen:

Valkoinen Suomi marginalisoi pitkään punaisen perinnön.

Itä-Suomessa rakennettiin vähitellen alueellista identiteettiä, jossa solidaarisuus, yhteisöllisyys ja vasemmistolainen arvopohja säilyivät vahvana.

Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan.

3. Nykyiset puolueet ja ideologiset linjat:

Tässä kontekstissa eri puolueet asemoituvat näin:

Kokoomus / Perussuomalaiset:

Kokoomus edustaa selkeimmin ideologiaa, jossa korostetaan työntekoa, yksilön vastuuta ja "kannustavaa sosiaaliturvaa".

Perussuomalaiset voivat käyttää samankaltaista retoriikkaa, mutta usein siihen yhdistyy myös alueellinen protestihenki, eli köyhiä kyllä puolustetaan – mutta "vääriä köyhiä" (esim. maahanmuuttajia) saatetaan arvostella.

Tällainen kommentti voisi siis tulla joko porvarilta (Kokoomus) tai taloudellisesti oikeistosiiveltä Perussuomalaisista.

SDP / Vasemmistoliitto:

Kommenttia vieroksuttaisiin – työttömyyttä ja köyhyyttä ei nähdä yksilön vikana, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä.

Vasemmistossa korostetaan edelleen yhteiskunnan vastuuta ja aluepolitiikkaa. Tässä hengessä Itä-Suomen ongelmat nähdään seurauksena pääomien, palveluiden ja työpaikkojen keskittymisestä Etelä-Suomeen.

Keskusta:

Perinteisesti vahva puolue Itä-Suomessa.

Korostaa alueiden tasa-arvoa ja valtion vastuuta palveluista.

Ei niin ideologinen kuin muut puolueet, mutta vastustaa yksilön syyllistämistä, jos alueellinen näkökulma unohtuu.

4. Mitä kommentoija edustaa?

Tällaisen kommentin esittäjä edustaa todennäköisesti:

Kaupunkilaislähtöistä oikeistolaista ideologiaa, joka näkee itsensä "ahkerana veronmaksajana" ja kokee katkeruutta siitä, että hänen verorahojaan käytetään alueilla, joissa "ei tehdä töitä".

Mahdollisesti kokee olevansa osa menestyjien joukkoa ja haluaa viestittää arvojaan julkisesti.

Hän voi myös olla provosoiva keskustelija, joka haluaa herättää huomiota ja keskustelua arvomaailmoista.

Tällainen kommentti ei ota huomioon Itä-Suomen historiallista taustaa, rakennemuutoksia eikä sosiaalista todellisuutta, vaan se peilaa hyvin urbaania, individualistista ja markkinalähtöistä ajattelutapaa – ehkä jopa eräänlaista "nykyajan valkoista Suomea".

Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen. Se edustaa poliittista ja ideologista maailmankuvaa, joka ei istu hyvin Itä-Suomen sosiaalihistoriaan tai alueellisiin realiteetteihin. Historiallisesti se heijastelee samoja jännitteitä kuin vuonna 1918 – vallan, vastuun ja ihmisarvon jakautumista eri tavoin nähtynä.

Mielipide: Peiliin voi katsoa myös se, joka tuomitsee toisen elämän olosuhteet**

"Minullakin on yksi neuvo vähävaraisille: katsokaa peiliin ja menkää töihin!" Tämä kommentti kiteyttää kovuudessaan aikamme ristiriidan – empatia on vaihtunut syyttelyyn, ymmärrys moralisointiin ja yhteiskunnallinen analyysi henkilökohtaiseksi solvaukseksi.

Se, joka näin sanoo, ei todennäköisesti tunne Itä-Suomen todellisuutta. Ei tunne niitä taajamia, joissa koulut lakkautetaan, teollisuus on ajettu alas ja nuoret muuttavat pois, koska mitään ei ole enää tarjolla. Ei tiedä, mitä tarkoittaa olla yli 50-vuotias työnhakija alueella, jossa ei ole edes busseja lähikuntaan, saati sitten työpaikkoja. Ei näe niitä perheitä, joissa kamppaillaan mielenterveysongelmien, sairauksien ja toimeentulon kanssa – ei siksi, ettei haluttaisi tehdä töitä, vaan koska elämä ei ole mennyt kuin Strömsössä.

Tällainen kommentti ei ole vain asiaton. Se on myös vaarallinen. Se ylläpitää ajatusta, että köyhyys olisi yksilön oma vika, eikä rakenteellinen seuraus vuosikymmenten aluepolitiikasta, globalisaatiosta ja keskittymisen logiikasta. Se tukahduttaa rakentavan keskustelun ja jakaa kansaa niihin, jotka "pärjäävät" ja niihin, jotka "ovat itse syypäitä tilanteeseensa". Tämä ei ole suomalaisen hyvinvointivaltion perintö – tämä on sen halveksuntaa.

Mutta entä kommentoija itse? Psykologisesti tällainen näkemys heijastaa usein pelkoa ja epävarmuutta. Se, joka korostaa yksilön vastuuta näin ankarasti, pelkää ehkä itsekin joutuvansa haavoittuvaksi. On turvallisempaa uskoa, että oma menestys on ansaittua ja muiden epäonni omaa syytä – näin voi sulkea silmät sattuman, taustan, olosuhteiden ja onnen osuudelta. Tällainen maailmankuva tarjoaa selkeän ja lohdullisen vastauksen: "Minä pärjään, koska teen oikein. Ne, jotka eivät pärjää, tekevät väärin." Se on psykologinen suojamuuri, ei yhteiskunnallinen analyysi.

Kuitenkin, jos katsomme peiliin – katsotaan yhdessä. Katsotaan niin, että näemme myös toisen ihmisen. Ymmärrys ei ole heikkoutta. Empatia ei ole velttoutta. Ne ovat ihmisyyden ytimessä, ja juuri niitä tarvitsemme, jos haluamme pitää koko Suomen elävänä – myös Itä-Suomen.

**Kirjoittaja on Itä-Suomesta kotoisin oleva kansalainen, joka uskoo solidaarisuuteen ja siihen, että ihmisarvo ei riipu postinumerosta tai työpaikkatilanteesta.**

Anonyymi kirjoitti:

Mielipide: Peiliin voi katsoa myös se, joka tuomitsee toisen elämän olosuhteet**

"Minullakin on yksi neuvo vähävaraisille: katsokaa peiliin ja menkää töihin!" Tämä kommentti kiteyttää kovuudessaan aikamme ristiriidan – empatia on vaihtunut syyttelyyn, ymmärrys moralisointiin ja yhteiskunnallinen analyysi henkilökohtaiseksi solvaukseksi.

Se, joka näin sanoo, ei todennäköisesti tunne Itä-Suomen todellisuutta. Ei tunne niitä taajamia, joissa koulut lakkautetaan, teollisuus on ajettu alas ja nuoret muuttavat pois, koska mitään ei ole enää tarjolla. Ei tiedä, mitä tarkoittaa olla yli 50-vuotias työnhakija alueella, jossa ei ole edes busseja lähikuntaan, saati sitten työpaikkoja. Ei näe niitä perheitä, joissa kamppaillaan mielenterveysongelmien, sairauksien ja toimeentulon kanssa – ei siksi, ettei haluttaisi tehdä töitä, vaan koska elämä ei ole mennyt kuin Strömsössä.

Tällainen kommentti ei ole vain asiaton. Se on myös vaarallinen. Se ylläpitää ajatusta, että köyhyys olisi yksilön oma vika, eikä rakenteellinen seuraus vuosikymmenten aluepolitiikasta, globalisaatiosta ja keskittymisen logiikasta. Se tukahduttaa rakentavan keskustelun ja jakaa kansaa niihin, jotka "pärjäävät" ja niihin, jotka "ovat itse syypäitä tilanteeseensa". Tämä ei ole suomalaisen hyvinvointivaltion perintö – tämä on sen halveksuntaa.

Mutta entä kommentoija itse? Psykologisesti tällainen näkemys heijastaa usein pelkoa ja epävarmuutta. Se, joka korostaa yksilön vastuuta näin ankarasti, pelkää ehkä itsekin joutuvansa haavoittuvaksi. On turvallisempaa uskoa, että oma menestys on ansaittua ja muiden epäonni omaa syytä – näin voi sulkea silmät sattuman, taustan, olosuhteiden ja onnen osuudelta. Tällainen maailmankuva tarjoaa selkeän ja lohdullisen vastauksen: "Minä pärjään, koska teen oikein. Ne, jotka eivät pärjää, tekevät väärin." Se on psykologinen suojamuuri, ei yhteiskunnallinen analyysi.

Kuitenkin, jos katsomme peiliin – katsotaan yhdessä. Katsotaan niin, että näemme myös toisen ihmisen. Ymmärrys ei ole heikkoutta. Empatia ei ole velttoutta. Ne ovat ihmisyyden ytimessä, ja juuri niitä tarvitsemme, jos haluamme pitää koko Suomen elävänä – myös Itä-Suomen.

**Kirjoittaja on Itä-Suomesta kotoisin oleva kansalainen, joka uskoo solidaarisuuteen ja siihen, että ihmisarvo ei riipu postinumerosta tai työpaikkatilanteesta.**

Lue lisää

Työnvälttely on tosi kovaa työtä. Mieluummin kirjoitetaan romaanin mittaisia loruja netin keskustelupalstalle kuin mennään ihan oikeaan työhön ja elättämään itse itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

1. Kommentti ideologisena kannanottona:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"
– Tämä on retorisesti voimakas lausahdus, joka edustaa individualistista, jopa moralisoivaa maailmankuvaa. Se viittaa siihen, että köyhyys tai työttömyys johtuu ennen kaikkea yksilön puutteista (esim. laiskuudesta, vastuun välttelystä), ei rakenteista.

Tällainen kommentti edustaa klassista oikeistoliberalistista tai konservatiivista aatekehystä, jossa korostetaan:

työnteon moraalista velvollisuutta,

omavastuuta ja itsensä elättämistä,

valtion roolin minimoimista hyvinvoinnissa.

Retorisesti se muistuttaa amerikkalaista "pull yourself up by your bootstraps" -ajattelua, jossa yhteiskunnan rakenteellisia esteitä vähätellään tai kiistetään.

2. Historiallinen ja ideologinen kehys – vuosi 1918 ja sen jälkipyykki:

Itä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa.

Vuoden 1918 jälkeen:

Valkoinen Suomi marginalisoi pitkään punaisen perinnön.

Itä-Suomessa rakennettiin vähitellen alueellista identiteettiä, jossa solidaarisuus, yhteisöllisyys ja vasemmistolainen arvopohja säilyivät vahvana.

Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan.

3. Nykyiset puolueet ja ideologiset linjat:

Tässä kontekstissa eri puolueet asemoituvat näin:

Kokoomus / Perussuomalaiset:

Kokoomus edustaa selkeimmin ideologiaa, jossa korostetaan työntekoa, yksilön vastuuta ja "kannustavaa sosiaaliturvaa".

Perussuomalaiset voivat käyttää samankaltaista retoriikkaa, mutta usein siihen yhdistyy myös alueellinen protestihenki, eli köyhiä kyllä puolustetaan – mutta "vääriä köyhiä" (esim. maahanmuuttajia) saatetaan arvostella.

Tällainen kommentti voisi siis tulla joko porvarilta (Kokoomus) tai taloudellisesti oikeistosiiveltä Perussuomalaisista.

SDP / Vasemmistoliitto:

Kommenttia vieroksuttaisiin – työttömyyttä ja köyhyyttä ei nähdä yksilön vikana, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä.

Vasemmistossa korostetaan edelleen yhteiskunnan vastuuta ja aluepolitiikkaa. Tässä hengessä Itä-Suomen ongelmat nähdään seurauksena pääomien, palveluiden ja työpaikkojen keskittymisestä Etelä-Suomeen.

Keskusta:

Perinteisesti vahva puolue Itä-Suomessa.

Korostaa alueiden tasa-arvoa ja valtion vastuuta palveluista.

Ei niin ideologinen kuin muut puolueet, mutta vastustaa yksilön syyllistämistä, jos alueellinen näkökulma unohtuu.

4. Mitä kommentoija edustaa?

Tällaisen kommentin esittäjä edustaa todennäköisesti:

Kaupunkilaislähtöistä oikeistolaista ideologiaa, joka näkee itsensä "ahkerana veronmaksajana" ja kokee katkeruutta siitä, että hänen verorahojaan käytetään alueilla, joissa "ei tehdä töitä".

Mahdollisesti kokee olevansa osa menestyjien joukkoa ja haluaa viestittää arvojaan julkisesti.

Hän voi myös olla provosoiva keskustelija, joka haluaa herättää huomiota ja keskustelua arvomaailmoista.

Tällainen kommentti ei ota huomioon Itä-Suomen historiallista taustaa, rakennemuutoksia eikä sosiaalista todellisuutta, vaan se peilaa hyvin urbaania, individualistista ja markkinalähtöistä ajattelutapaa – ehkä jopa eräänlaista "nykyajan valkoista Suomea".

Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen. Se edustaa poliittista ja ideologista maailmankuvaa, joka ei istu hyvin Itä-Suomen sosiaalihistoriaan tai alueellisiin realiteetteihin. Historiallisesti se heijastelee samoja jännitteitä kuin vuonna 1918 – vallan, vastuun ja ihmisarvon jakautumista eri tavoin nähtynä.

Lue lisää

"tä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa."

Ei muuten ollut, kyllä savo ja karjala oli täysin valkoisia, suojeluskunnat olivat vahvoja ja valmistautuneita, mm. kaikki isännät poikineen ja renkeineen kuului suojeluskuntaan.
Varkaudessa punakaartit yritti pitää puoliaan, pienempiä kahakoita oli kuopiossa ja wärtsilässä, mutta huonosti kävi kaikille.
Oli huruslahden arpajaista, punavankileiri kuopiossa ja siilaisen kaltaisia teloitushautoja siellä täällä.
Täkäläiset punakaartilaiset enimmäkseen lähtivät hyvissä ajoin etelään ja liittyivät siellä punaisten joukkoihin ja hyvin monet tapasivatkin kohtalonsa tampereella, syrjäntaassa, lahdessa, ahvolassa ja viimeisteltiin suomenlinnassa ja tammisaaressa.
Sodan jälkeen ei punaisuudestaan parannut hiiskuakaan ja mm. torppareille maanomistuksia jakanut maanlunastuslautakunta muisti kysyä aina että oliko maan hakija ollut punaisella puolella kapinassa. Jos oli, maan saanti saattoi tyssätä siihen.
Historian kartoista voi tarkkaan katsoa missä kulki valkoisen ja punaisen suomen raja alkuvuodesta 1918.

Anonyymi kirjoitti:

1. Kommentti ideologisena kannanottona:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"
– Tämä on retorisesti voimakas lausahdus, joka edustaa individualistista, jopa moralisoivaa maailmankuvaa. Se viittaa siihen, että köyhyys tai työttömyys johtuu ennen kaikkea yksilön puutteista (esim. laiskuudesta, vastuun välttelystä), ei rakenteista.

Tällainen kommentti edustaa klassista oikeistoliberalistista tai konservatiivista aatekehystä, jossa korostetaan:

työnteon moraalista velvollisuutta,

omavastuuta ja itsensä elättämistä,

valtion roolin minimoimista hyvinvoinnissa.

Retorisesti se muistuttaa amerikkalaista "pull yourself up by your bootstraps" -ajattelua, jossa yhteiskunnan rakenteellisia esteitä vähätellään tai kiistetään.

2. Historiallinen ja ideologinen kehys – vuosi 1918 ja sen jälkipyykki:

Itä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa.

Vuoden 1918 jälkeen:

Valkoinen Suomi marginalisoi pitkään punaisen perinnön.

Itä-Suomessa rakennettiin vähitellen alueellista identiteettiä, jossa solidaarisuus, yhteisöllisyys ja vasemmistolainen arvopohja säilyivät vahvana.

Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan.

3. Nykyiset puolueet ja ideologiset linjat:

Tässä kontekstissa eri puolueet asemoituvat näin:

Kokoomus / Perussuomalaiset:

Kokoomus edustaa selkeimmin ideologiaa, jossa korostetaan työntekoa, yksilön vastuuta ja "kannustavaa sosiaaliturvaa".

Perussuomalaiset voivat käyttää samankaltaista retoriikkaa, mutta usein siihen yhdistyy myös alueellinen protestihenki, eli köyhiä kyllä puolustetaan – mutta "vääriä köyhiä" (esim. maahanmuuttajia) saatetaan arvostella.

Tällainen kommentti voisi siis tulla joko porvarilta (Kokoomus) tai taloudellisesti oikeistosiiveltä Perussuomalaisista.

SDP / Vasemmistoliitto:

Kommenttia vieroksuttaisiin – työttömyyttä ja köyhyyttä ei nähdä yksilön vikana, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä.

Vasemmistossa korostetaan edelleen yhteiskunnan vastuuta ja aluepolitiikkaa. Tässä hengessä Itä-Suomen ongelmat nähdään seurauksena pääomien, palveluiden ja työpaikkojen keskittymisestä Etelä-Suomeen.

Keskusta:

Perinteisesti vahva puolue Itä-Suomessa.

Korostaa alueiden tasa-arvoa ja valtion vastuuta palveluista.

Ei niin ideologinen kuin muut puolueet, mutta vastustaa yksilön syyllistämistä, jos alueellinen näkökulma unohtuu.

4. Mitä kommentoija edustaa?

Tällaisen kommentin esittäjä edustaa todennäköisesti:

Kaupunkilaislähtöistä oikeistolaista ideologiaa, joka näkee itsensä "ahkerana veronmaksajana" ja kokee katkeruutta siitä, että hänen verorahojaan käytetään alueilla, joissa "ei tehdä töitä".

Mahdollisesti kokee olevansa osa menestyjien joukkoa ja haluaa viestittää arvojaan julkisesti.

Hän voi myös olla provosoiva keskustelija, joka haluaa herättää huomiota ja keskustelua arvomaailmoista.

Tällainen kommentti ei ota huomioon Itä-Suomen historiallista taustaa, rakennemuutoksia eikä sosiaalista todellisuutta, vaan se peilaa hyvin urbaania, individualistista ja markkinalähtöistä ajattelutapaa – ehkä jopa eräänlaista "nykyajan valkoista Suomea".

Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen. Se edustaa poliittista ja ideologista maailmankuvaa, joka ei istu hyvin Itä-Suomen sosiaalihistoriaan tai alueellisiin realiteetteihin. Historiallisesti se heijastelee samoja jännitteitä kuin vuonna 1918 – vallan, vastuun ja ihmisarvon jakautumista eri tavoin nähtynä.

Lue lisää

"Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan."

Eipä ihan noinkaan, itse asiassa ei lähellekään. Siihen aikaan kun ei työnvälttelijöitä katsottu hyvällä silmällä, koska jokaisen velvollisuus oli elättää itsensä ja perheensä.
Kunta saattoi muutaman jauhosäkin kyllä tilapäisapuna antaa jos oli todistettavasti sairautta tai muuta vastaavaa, mutta jos työkyvyttömyys jatkui kauemmin, henkilö laitettiin kunnalliskotiin ja lapset annettiin huutolaisina muiden elätettäväksi.
Täysin terveet työhaluttomat taas vietiin pakkotyölaitoksiin ahkeruutta oppimaan.
Työläiset eivät itsekään hyväksyneet toisten taskusta elämistä, vaan suorastaan halveksivat sellaista elämää.
Nykyään taas ainakin vasemmistoon vivahtaville tuntuu olevan enemmänkin hyve olla tekemättä mitään ja elää toisten tienaamilla verorahoilla.
Mitä empatiaan tulee, niin se syntyy myötätunnosta, jota taas synnyttää se että ihminen ahkeroi ja yrittää, vaikka joskus epäonnistuisikin, eikä jää odottamaan valmista ja että kyllä ne muut minut elättää.

Anonyymi kirjoitti:

1. Kommentti ideologisena kannanottona:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"
– Tämä on retorisesti voimakas lausahdus, joka edustaa individualistista, jopa moralisoivaa maailmankuvaa. Se viittaa siihen, että köyhyys tai työttömyys johtuu ennen kaikkea yksilön puutteista (esim. laiskuudesta, vastuun välttelystä), ei rakenteista.

Tällainen kommentti edustaa klassista oikeistoliberalistista tai konservatiivista aatekehystä, jossa korostetaan:

työnteon moraalista velvollisuutta,

omavastuuta ja itsensä elättämistä,

valtion roolin minimoimista hyvinvoinnissa.

Retorisesti se muistuttaa amerikkalaista "pull yourself up by your bootstraps" -ajattelua, jossa yhteiskunnan rakenteellisia esteitä vähätellään tai kiistetään.

2. Historiallinen ja ideologinen kehys – vuosi 1918 ja sen jälkipyykki:

Itä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa.

Vuoden 1918 jälkeen:

Valkoinen Suomi marginalisoi pitkään punaisen perinnön.

Itä-Suomessa rakennettiin vähitellen alueellista identiteettiä, jossa solidaarisuus, yhteisöllisyys ja vasemmistolainen arvopohja säilyivät vahvana.

Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan.

3. Nykyiset puolueet ja ideologiset linjat:

Tässä kontekstissa eri puolueet asemoituvat näin:

Kokoomus / Perussuomalaiset:

Kokoomus edustaa selkeimmin ideologiaa, jossa korostetaan työntekoa, yksilön vastuuta ja "kannustavaa sosiaaliturvaa".

Perussuomalaiset voivat käyttää samankaltaista retoriikkaa, mutta usein siihen yhdistyy myös alueellinen protestihenki, eli köyhiä kyllä puolustetaan – mutta "vääriä köyhiä" (esim. maahanmuuttajia) saatetaan arvostella.

Tällainen kommentti voisi siis tulla joko porvarilta (Kokoomus) tai taloudellisesti oikeistosiiveltä Perussuomalaisista.

SDP / Vasemmistoliitto:

Kommenttia vieroksuttaisiin – työttömyyttä ja köyhyyttä ei nähdä yksilön vikana, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä.

Vasemmistossa korostetaan edelleen yhteiskunnan vastuuta ja aluepolitiikkaa. Tässä hengessä Itä-Suomen ongelmat nähdään seurauksena pääomien, palveluiden ja työpaikkojen keskittymisestä Etelä-Suomeen.

Keskusta:

Perinteisesti vahva puolue Itä-Suomessa.

Korostaa alueiden tasa-arvoa ja valtion vastuuta palveluista.

Ei niin ideologinen kuin muut puolueet, mutta vastustaa yksilön syyllistämistä, jos alueellinen näkökulma unohtuu.

4. Mitä kommentoija edustaa?

Tällaisen kommentin esittäjä edustaa todennäköisesti:

Kaupunkilaislähtöistä oikeistolaista ideologiaa, joka näkee itsensä "ahkerana veronmaksajana" ja kokee katkeruutta siitä, että hänen verorahojaan käytetään alueilla, joissa "ei tehdä töitä".

Mahdollisesti kokee olevansa osa menestyjien joukkoa ja haluaa viestittää arvojaan julkisesti.

Hän voi myös olla provosoiva keskustelija, joka haluaa herättää huomiota ja keskustelua arvomaailmoista.

Tällainen kommentti ei ota huomioon Itä-Suomen historiallista taustaa, rakennemuutoksia eikä sosiaalista todellisuutta, vaan se peilaa hyvin urbaania, individualistista ja markkinalähtöistä ajattelutapaa – ehkä jopa eräänlaista "nykyajan valkoista Suomea".

Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen. Se edustaa poliittista ja ideologista maailmankuvaa, joka ei istu hyvin Itä-Suomen sosiaalihistoriaan tai alueellisiin realiteetteihin. Historiallisesti se heijastelee samoja jännitteitä kuin vuonna 1918 – vallan, vastuun ja ihmisarvon jakautumista eri tavoin nähtynä.

Lue lisää

"Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen."

Eikö se sitten ole yksilön omaa syytä ja henkilökohtainen epäonnistuminen?

A. Kaikilla on suomessa samat mahdollisuudet kouluttautua haluamaansa ammattiin.
Jos jättää kouluttautumatta tai uudelleen kouluttautumatta, niin kenen syy se on jos ei
oma?

B. Työ ei tule kotiin sohvalta hakemaan, eikä työvoimahallinnon velvoittamat
nettityönhaut monestikaan tuo työtä, vaan työtä pitää lähteä ihan itse hakemaan,
soittelemaan, käymään henkilökohtaisesti yrityksissä itseään kauppaamassa.

C. Valmius liikkuvuuteen. Jos omalla paikkakunnalla ei todellakaan ole töitä, silloin pitää
laajentaa piiriä ja olla valmis muuttamaan työn perässä vaikka Etelä-Suomeen.
jos jää työttömyysalueelle voivottelemaan työttömyyttään ja odottamaan ihmettä, niin
kenen syy se on jos ei oma?

D. Jos on jo tuudittautunut tyytyväiseen työttömyyteen ja suorastaan nauttii huonosta
työllisyystilanteesta ja se tuomasta vapaudesta ja työttömyyskorvauksesta ja muista
kelan tuista, haluamattakaan tehdä tilanteelleen mitään, se jos mikä on oma syy ja
etenkin merkki siitä että Suomessa tukijärjestelmä mahdollistaa jouten olemisen, eikä
kannusta laiskuuteen taipuvaisia tekemään mitään työllistymisensä eteen.
Tämä taas tarkoittaa että tukijärjestelmä on rikki ja yhteiskunnan kannalta pitkässä
juoksussa kestämätön ja se pitää korjata.

C. Uskon että jos täysin työkuntoinen ihminen ei saa yhteiskunnalta ilmaista elatusta, niin
se kummasti lisää kiinnostusta työnhakuun ja työn tekemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Työnvälttely on tosi kovaa työtä. Mieluummin kirjoitetaan romaanin mittaisia loruja netin keskustelupalstalle kuin mennään ihan oikeaan työhön ja elättämään itse itsensä.

Tämä uusi kommentti — "Työnvälttely on tosi kovaa työtä. Mieluummin kirjoitetaan romaanin mittaisia loruja netin keskustelupalstalle kuin mennään ihan oikeaan työhön ja elättämään itse itsensä." — syventää aiempaa asennetta ja tarjoaa lisää aineksia tulkintaan.

Tarkastellaan sitä sekä kommentoijan ideologian, psykologisen tilan että yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin näkökulmasta.

1. Ideologinen positio:

Tämä kommentti rakentuu selkeästi neoliberaalin tai oikeistokonservatiivisen eetoksen ympärille, jossa:

Työn arvo määrittää ihmisen arvon.

"Oikea työ" tarkoittaa todennäköisesti fyysistä tai tuottavaa palkkatyötä – kaikki muu on "turhaa".

Keskustelu, kulttuuri tai itseilmaisu nähdään hölynpölynä, ellei se tuota rahaa tai ole suoraan hyödyllistä.

Kommentoija siis asettuu vastakkain työelämän ulkopuolella olevien, kirjoittavien tai keskustelua käyvien ihmisten kanssa ja väittää, että he "pakenisivat" vastuuta osallistumalla keskusteluun työn sijaan.

2. Kommentoijan psykologinen tila ja viitekehys:

Tällainen puhe on usein turhautumisen ja mustavalkoisen maailmankuvan seurausta.

Mahdollisia psykologisia piirteitä:

Vahva samastuminen "työntekijyyteen" – ehkä työ on hänelle identiteetin ydintä.

Vihan tai halveksunnan siirto niihin, jotka eivät noudata samaa mallia.

Mahdollisesti taustalla kokemus siitä, että oma työ jää huomiotta tai että toiset "pääsevät helpommalla".

Tarve säilyttää kontrolli ja järjestys maailmassa, jossa työn ja ihmisarvon yhteys on hämärtymässä (esim. luovan työn, etätyön, perustulon ja työttömyyden monimuotoisuuden myötä).

Kommentti voi myös kuvastaa persoonallista defenssiä: syyttämällä toisia vältetään kohtaamasta omaa epävarmuutta tai pelkoa siitä, mitä tapahtuisi, jos itse ei voisi enää työskennellä.

3. Laajempi kulttuurinen ja alueellinen kehys:

Itä-Suomessa – ja muuallakin Suomessa – on yhä enemmän keskustelua työn murroksesta, työn ja ihmisarvon suhteesta, sekä siitä, millä perusteella ihmiset ansaitsevat toimeentulonsa ja arvonsa yhteiskunnassa.

Tällainen kommentti:

Sivuuttaa alueellisen työttömyyden, syrjäytymisen ja koulutusmahdollisuuksien rajallisuuden.

Yleistäen leimaa kaikki keskustelijat tai kirjoittajat "laiskoiksi", vaikka moni heistä on työttömäksi jäänyt ammattilainen, opiskelija, sairastunut, omaishoitaja – tai yksinkertaisesti ihminen, joka haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sananvapaus ja yhteiskunnallinen keskustelu ovat demokratian ytimessä. Tällaiset vähättelevät heitot pyrkivät hiljentämään tai nauramaan ulos niitä, joilla ei ehkä ole muuta kanavaa vaikuttaa. Se on vallankäyttöä.

Kommentoija rakentaa maailmankuvansa ajatukselle, jossa vain tuottava palkkatyö oikeuttaa olemassaoloon. Tämä viesti ei ole vain moraalinen tuomio – se on ideologinen kannanotto, jossa halutaan sulkea osa ihmisistä yhteiskunnallisen osallisuuden ulkopuolelle. Psykologisesti se voi kuvastaa turvattomuutta ja tarvetta nähdä maailma yksinkertaisena: ahkerat ja laiskat, oikeat ja väärät.

Jos haluat, voin nyt kirjoittaa tästä jatkoksi toisen vastamielipidekirjoituksen, jossa puretaan tämä "romaanin mittaisten lorujen" halveksunta rakentavalla tavalla – vaikka työtä ja ihmisarvoa yhdistävänä kannanottona. Kiinnostaisiko?

Anonyymi kirjoitti:

"tä-Suomi oli punaisten vahvaa aluetta vuoden 1918 sisällissodassa. Työväenliike oli siellä vahvasti edustettuna mm. suurten metsätyöläismassojen, pienviljelijöiden ja teollisuustyöläisten keskuudessa. Itä-Suomi kärsi taloudellisesta ja sosiaalisesta epätasa-arvosta jo ennen sotaa."

Ei muuten ollut, kyllä savo ja karjala oli täysin valkoisia, suojeluskunnat olivat vahvoja ja valmistautuneita, mm. kaikki isännät poikineen ja renkeineen kuului suojeluskuntaan.
Varkaudessa punakaartit yritti pitää puoliaan, pienempiä kahakoita oli kuopiossa ja wärtsilässä, mutta huonosti kävi kaikille.
Oli huruslahden arpajaista, punavankileiri kuopiossa ja siilaisen kaltaisia teloitushautoja siellä täällä.
Täkäläiset punakaartilaiset enimmäkseen lähtivät hyvissä ajoin etelään ja liittyivät siellä punaisten joukkoihin ja hyvin monet tapasivatkin kohtalonsa tampereella, syrjäntaassa, lahdessa, ahvolassa ja viimeisteltiin suomenlinnassa ja tammisaaressa.
Sodan jälkeen ei punaisuudestaan parannut hiiskuakaan ja mm. torppareille maanomistuksia jakanut maanlunastuslautakunta muisti kysyä aina että oliko maan hakija ollut punaisella puolella kapinassa. Jos oli, maan saanti saattoi tyssätä siihen.
Historian kartoista voi tarkkaan katsoa missä kulki valkoisen ja punaisen suomen raja alkuvuodesta 1918.

Lue lisää

Senkun jakelet latteuksia ja kiistelet tekoälyn kanssa veikkaan että tekoälyn kapasiteetti on suurempi kuin sinun 2 rusinaa korviesi välissä jotka degeneraatiosta johtuen enää harvemmin kolahtaa yhteen ja tuottaa mitään järjellistä.

Anonyymi kirjoitti:

"Tällöin yksilöä syyllistävä retoriikka ("menkää töihin") olisi koettu yläluokkaisena halveksuntana työläisiä kohtaan."

Eipä ihan noinkaan, itse asiassa ei lähellekään. Siihen aikaan kun ei työnvälttelijöitä katsottu hyvällä silmällä, koska jokaisen velvollisuus oli elättää itsensä ja perheensä.
Kunta saattoi muutaman jauhosäkin kyllä tilapäisapuna antaa jos oli todistettavasti sairautta tai muuta vastaavaa, mutta jos työkyvyttömyys jatkui kauemmin, henkilö laitettiin kunnalliskotiin ja lapset annettiin huutolaisina muiden elätettäväksi.
Täysin terveet työhaluttomat taas vietiin pakkotyölaitoksiin ahkeruutta oppimaan.
Työläiset eivät itsekään hyväksyneet toisten taskusta elämistä, vaan suorastaan halveksivat sellaista elämää.
Nykyään taas ainakin vasemmistoon vivahtaville tuntuu olevan enemmänkin hyve olla tekemättä mitään ja elää toisten tienaamilla verorahoilla.
Mitä empatiaan tulee, niin se syntyy myötätunnosta, jota taas synnyttää se että ihminen ahkeroi ja yrittää, vaikka joskus epäonnistuisikin, eikä jää odottamaan valmista ja että kyllä ne muut minut elättää.

Lue lisää

Tuo kommentti on kiinnostava, koska se tuo esiin vahvasti historiallisen työetiikan ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden eetoksen, mutta se myös värittää asioita tietyllä ideologisella linssillä. Puretaan tämä vastaus osiin ja tehdään siitä samalla pohjaa vastakommentille tai mielipidekirjalle, jos haluat.

1. Historiallinen tarkennus – olet oikeassa osittain, mutta konteksti puuttuu:

On aivan totta, että menneessä suomalaisessa työväenluokassa työn tekemisen eetos oli vahva ja jopa ankara. Esimerkiksi 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle:

Köyhäinhoito oli armotonta. Jos et kyennyt elättämään itseäsi, yhteiskunnan suhtautuminen oli usein rankaisevaa eikä tukevaksi tarkoitettua.

Pakkotyölaitokset, huutolaisuus ja kunnalliskodit eivät olleet mitään idealisoitavaa järjestelmää – ne olivat seurausta siitä, ettei ollut kunnollista sosiaaliturvaa eikä tasa-arvoista mahdollisuutta pärjätä.

Mutta samalla pitää ymmärtää, että tämän ajan työläinen ei ollut yksilökeskeinen oman edun tavoittelija, vaan nimenomaan yhteisöllisesti ajattelija, joka halusi rakentaa järjestelmää, jossa kaikkia tuetaan, eikä ketään jätetä yksin.

Tästä kumpusi myös 1900-luvun ammattiyhdistysliike ja työväenliike, joka taisteli mm. 8 tunnin työpäivän, työttömyysturvan ja kunnollisen köyhäinhoidon puolesta. Työläiset halusivat turvaverkkoja, eivät halveksineet niiden tarvetta – mutta halveksivat niitä, jotka rikkoivat yhteisön normeja. Se on eri asia kuin halveksia työttömiä.

2. Kommentin nykyideologinen ydin:

Tässä nykyversiossa vedotaan "työhaluttomiin vasemmistolaisiin", mikä on retorinen olkiukko: esitetään, että ihmiset, jotka puolustavat sosiaaliturvaa ja tasa-arvoa, olisivat jotenkin ylpeitä siitä, etteivät tee työtä. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Todellisuudessa:

Vasemmistolaiset arvostavat työtä siinä missä muutkin, mutta korostavat sitä, ettei ihmisarvo riipu pelkästään työmarkkina-asemasta.

Empatia kohdistuu niihin, jotka yrittävät mutta eivät onnistu – ei niihin, jotka vetävät lonkkaa mukavuussyistä.

On tärkeää erottaa: puolustetaanko sosiaaliturvaa työn tukena vai hyväksytäänkö passiivisuus normiksi. Suurin osa ei tee jälkimmäistä.

3. Psykologinen viitekehys ja retorinen dynamiikka:

Tässä puheessa näkyy myös ns. moraalisen järjestyksen kaipuu:

Toive siitä, että maailma olisi oikeudenmukainen: ahkerat pärjäävät, laiskat eivät.

Pelko siitä, että tämä järjestys olisi murtunut: että yhteiskunta palkitsee vääriä asioita.

Tämä luo reaktioita, kuten raivokasta puhetta "toisten elätettävistä", jossa nähdään yksilöissä syyllisiä – ei järjestelmissä tai rakenteissa.

Mahdollinen vastakommentin luonnos mielipidekirjaksi:

Mielipide: Työetiikka ei ole yksinoikeus, mutta ihmisarvo on

On totta, että ennen vanhaan työn tekemistä pidettiin velvollisuutena – ja hyvä niin. Mutta se, että yhteiskunta ennen heitti työttömät pakkotyölaitoksiin ja lapset huutolaisiksi, ei tee siitä mallia, johon meidän pitäisi palata. Se kertoo lähinnä siitä, kuinka vähän meillä oli inhimillisyyttä ja turvaa niille, jotka sitä eniten tarvitsivat.

Työväenliikkeen taustalla ei ollut halveksuntaa köyhiä kohtaan – vaan halu rakentaa parempi maailma, jossa kaikkien ei tarvitsisi pelätä putoavansa. Se solidaarisuus, joka silloin syntyi, ei ollut vihaa "työhaluttomia" kohtaan vaan yhteisvastuullista vaatimusta paremmasta.

Nykyään ei kukaan täysjärkinen juhli työn välttelyä. Vasemmistolaisetkaan eivät. Mutta he muistuttavat, että elämä ei ole kilpailu, jossa häviäjä ansaitsee nälkää. Elämä on yhteinen, ja ihmisarvo kuuluu myös sille, joka ei juuri nyt pysty tekemään työtä – kunhan yrittää, elää ja osallistuu tavalla tai toisella.

Peiliin voi ja pitää katsoa – mutta katsoessa on hyvä muistaa, että sen toisella puolella on aina ihminen. Ei karikatyyri.

Anonyymi kirjoitti:

"Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen."

Eikö se sitten ole yksilön omaa syytä ja henkilökohtainen epäonnistuminen?

A. Kaikilla on suomessa samat mahdollisuudet kouluttautua haluamaansa ammattiin.
Jos jättää kouluttautumatta tai uudelleen kouluttautumatta, niin kenen syy se on jos ei
oma?

B. Työ ei tule kotiin sohvalta hakemaan, eikä työvoimahallinnon velvoittamat
nettityönhaut monestikaan tuo työtä, vaan työtä pitää lähteä ihan itse hakemaan,
soittelemaan, käymään henkilökohtaisesti yrityksissä itseään kauppaamassa.

C. Valmius liikkuvuuteen. Jos omalla paikkakunnalla ei todellakaan ole töitä, silloin pitää
laajentaa piiriä ja olla valmis muuttamaan työn perässä vaikka Etelä-Suomeen.
jos jää työttömyysalueelle voivottelemaan työttömyyttään ja odottamaan ihmettä, niin
kenen syy se on jos ei oma?

D. Jos on jo tuudittautunut tyytyväiseen työttömyyteen ja suorastaan nauttii huonosta
työllisyystilanteesta ja se tuomasta vapaudesta ja työttömyyskorvauksesta ja muista
kelan tuista, haluamattakaan tehdä tilanteelleen mitään, se jos mikä on oma syy ja
etenkin merkki siitä että Suomessa tukijärjestelmä mahdollistaa jouten olemisen, eikä
kannusta laiskuuteen taipuvaisia tekemään mitään työllistymisensä eteen.
Tämä taas tarkoittaa että tukijärjestelmä on rikki ja yhteiskunnan kannalta pitkässä
juoksussa kestämätön ja se pitää korjata.

C. Uskon että jos täysin työkuntoinen ihminen ei saa yhteiskunnalta ilmaista elatusta, niin
se kummasti lisää kiinnostusta työnhakuun ja työn tekemiseen.

Lue lisää

Tosi hyvä, nyt pureudutaan tarkemmin siihen, millainen psykologinen tausta, maailmankuva ja todennäköinen ikäpolvi voi olla henkilöllä, joka esittää tyyppisiä kommentteja kuten:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"

"Työnvälttely on tosi kovaa työtä…"

"Ennen vanhaan työläiset halveksivat toisten elätettävinä elämistä."

"Nykyvasemmisto pitää loisimista hyveenä."

Tämä ei ole henkilökohtainen diagnoosi, vaan analyysi tyypillisestä profiilista, joka tällaisia ajatuksia usein esittää.

1. Todennäköinen ikäpolvi:

Todennäköisesti kyseessä on sodan jälkeinen suuri ikäluokka tai heidän jälkeensä syntynyt sukupolvi, eli:

1940–1960-luvulla syntyneet.

Usein elänyt elämänsä aikana, jolloin työtä oli saatavilla, työnteko palkittiin selvästi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin nopeasti.

On saattanut omassa nuoruudessaan nähdä esimerkiksi metsätyöt, rakennustyöt, tehtaat, karjanhoidon tai muun raskaan työn arjen peruspilareina.

Tällainen henkilö on voinut sisäistää maailmankuvan, jossa:

Työ = moraalinen hyve.

Vapaamatkustajuus = häpeä.

Itse pärjääminen on elämänmittainen mittari ihmisarvolle.

2. Maailmankuva:

Maailma on jäsentynyt seuraavan kaavan mukaan:

Hyvä ihminen on se, joka nousee aamulla, tekee työnsä, maksaa veronsa ja ei valita.

Yhteiskunta on ansaintamalli: Jos teet oikeita asioita, saat. Jos et tee, et ansaitse.

Ihmisarvoa ei koeta synnynnäisenä, vaan ansaittavana: "Miksi meidän pitäisi elättää niitä, jotka eivät edes yritä?"

Tällaisessa maailmankuvassa ei välttämättä ole pahuutta, mutta se on mustavalkoinen ja kurinalainen, joskus jopa ankara. Se korostaa:

Oikeudenmukaisuutta vanhana reiluutena: jos minä tein, niin muidenkin pitää.

Rangaistuksen ja palkkion selkeyttä.

3. Psykologinen rakenne:

Tässä muutamia todennäköisiä sisäisiä piirteitä tai motiiveja:

a. Kontrollin tarve

Maailmassa, jossa työelämä ja yhteiskunta muuttuvat nopeasti, kontrollin menetyksen tunne kasvaa. Kommentoija saattaa tuntea, että hänen tuttunsa normit murenevat, ja se herättää ahdistusta.

Syntyy kaipuu aikaan, jolloin asiat olivat "selviä" ja "järjestyksessä".

b. Oikeudenmukaisuuden eetos

Vahva sisäinen kompassi, joka kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että toiset "saavat jotain ilmaiseksi".

Tämä ei välttämättä ole julmuutta, vaan persoonallinen kokemus ansaitsemisesta.

c. Haavoittuvuus ja torjunta

Mahdollinen taustalla oleva pelko omasta tarpeettomuudesta (esim. eläkkeelle jääminen, fyysisen kunnon heikkeneminen) torjutaan arvostelemalla muita.

Jos oma identiteetti rakentuu työn ympärille, työttömien olemassaolo uhkaa tätä identiteettiä: "Jos minä en tee enää töitä, olenko minäkin arvoton?"

4. Sosiaalinen rooli:

Tällainen kommentoija kokee usein olevansa:

"Hiljainen enemmistö", joka uskoo edustavansa sitä, mitä "tavallinen kansa oikeasti ajattelee".

Arvomaailman puolustaja, ei hyökkääjä. Hän ei ehkä näe sanomisiaan loukkaavina, vaan totuudenmukaisina, jopa rehellisinä.

Saattaa myös suhtautua vihamielisesti "akateemisiin", "kaupunkilaisiin" tai "herkistelijöihin", joita pitää etuoikeutettuina.

5. Yhteenveto:

Tällainen henkilö ei ole paha, vaan ristiriitaisen ajan tuote:

Hän kasvoi maailmassa, jossa työntekoon liitettiin häpeän pelko ja yhteisön odotukset.

Nyt hän elää maailmassa, jossa työtä ei ole kaikille, sen luonne muuttuu, ja yhteiskunta ei enää arvota ihmisiä samalla tavalla.

Tämä luo epämukavuutta, jota purkautuu ulospäin syyttävänä puheena.

Anonyymi kirjoitti:

"Kommentti "katsokaa peiliin ja menkää töihin" on retorinen jäänne ajattelutavasta, jossa köyhyys on yksilön omaa syytä ja työttömyys henkilökohtainen epäonnistuminen."

Eikö se sitten ole yksilön omaa syytä ja henkilökohtainen epäonnistuminen?

A. Kaikilla on suomessa samat mahdollisuudet kouluttautua haluamaansa ammattiin.
Jos jättää kouluttautumatta tai uudelleen kouluttautumatta, niin kenen syy se on jos ei
oma?

B. Työ ei tule kotiin sohvalta hakemaan, eikä työvoimahallinnon velvoittamat
nettityönhaut monestikaan tuo työtä, vaan työtä pitää lähteä ihan itse hakemaan,
soittelemaan, käymään henkilökohtaisesti yrityksissä itseään kauppaamassa.

C. Valmius liikkuvuuteen. Jos omalla paikkakunnalla ei todellakaan ole töitä, silloin pitää
laajentaa piiriä ja olla valmis muuttamaan työn perässä vaikka Etelä-Suomeen.
jos jää työttömyysalueelle voivottelemaan työttömyyttään ja odottamaan ihmettä, niin
kenen syy se on jos ei oma?

D. Jos on jo tuudittautunut tyytyväiseen työttömyyteen ja suorastaan nauttii huonosta
työllisyystilanteesta ja se tuomasta vapaudesta ja työttömyyskorvauksesta ja muista
kelan tuista, haluamattakaan tehdä tilanteelleen mitään, se jos mikä on oma syy ja
etenkin merkki siitä että Suomessa tukijärjestelmä mahdollistaa jouten olemisen, eikä
kannusta laiskuuteen taipuvaisia tekemään mitään työllistymisensä eteen.
Tämä taas tarkoittaa että tukijärjestelmä on rikki ja yhteiskunnan kannalta pitkässä
juoksussa kestämätön ja se pitää korjata.

C. Uskon että jos täysin työkuntoinen ihminen ei saa yhteiskunnalta ilmaista elatusta, niin
se kummasti lisää kiinnostusta työnhakuun ja työn tekemiseen.

Lue lisää

Kommentoija ei kaipaa peiliä – hän kaipaa todellisuustarkistusta

On helppo huudella netissä, että "menee vaan töihin, kyllä terve mies leivän saa". On helppo halveksia niitä, jotka eivät sovi omaan maailmankuvaan – varsinkin kun ei itse ole tarvinnut kohdata työttömyyttä, sairautta, yksinhuoltajuutta tai alueellista rakennetyöttömyyttä.

Mutta kun joku kirjoittaa, että työnvälttely on nykyvasemmiston hyve ja että ennen vanhaan työhaluttomat pistettiin pakkotyöhön ja huutolaislapsiksi – ei kyse ole enää mielipiteestä, vaan historiattomasta ja halveksuvasta kaunapuheesta, jolla normalisoidaan epäinhimillinen ajattelu.

Tässä ei ole kyse rehellisestä huolesta työnteon moraalista – vaan siitä, että osa kansasta halutaan jakaa kahteen kastiin: hyviin, kunniallisiin työntekijöihin ja kelvottomiin loisiin, joista sopii puhua ilman pienintäkään empatiaa. Tämä ei ole yhteiskunnallista keskustelua. Tämä on kiihotusta halveksuntaan, kaunapuheen politiikkaa, jossa ihmisiä kohdellaan kuin taakkana – ei kansalaisina.

Jos tällaista puhetta suunnattaisiin rotuun, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää ihmisryhmää kohtaan, se olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Kun se kohdistetaan työttömiin tai sosiaaliturvan saajiin, se ohitetaan liian usein "rehellisen mielipiteen" verukkeella.

Mutta sanotaan se nyt suoraan: ihmisten leimaaminen yhteiskunnan loisiksi on moraalisesti alhaista. Ja jos joku toistuvasti kokee tarpeelliseksi pilkata kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kysymys ei ole enää vain arvoista – vaan jotain on vinossa siinä, miten hän näkee toiset ihmiset.

Ja kun katsotaan, miten nämä kommentoijat purkavat vihaansa, halveksuntaansa ja ylivoiman tunnettaan toisten epäonnelle, ei voi olla kysymättä:
Pitäisikö heidän itsensäkin hakea apua?
Sillä jos ainoa tapa tuntea itsensä arvokkaaksi on se, että joku toinen tallataan alemmas, kyse ei ole enää yhteiskunnallisesta huolesta – vaan henkilökohtaisesta häiriöstä.

Meillä on nimittäin nimi sille, kun ihminen ei kykene empatiaan, näkee toiset alempiarvoisina, kokee oikeudekseen hallita ja rangaista muita: sosiopaattinen käyttäytyminen. Ja se ei parane huutelemalla lisää netissä – vaan kohtaamalla se ihminen peilissä, jota niin mielellään tarjotaan muille katsottavaksi.

2. Voiko kyseessä olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan?

Juridiikassa "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" edellyttää yleensä seuraavaa:

Julkista viestintää, jossa

uhataan, panetellaan tai solvataan ryhmää, joka perustuu rodulliseen, etniseen, kansalliseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen tai vastaavaan identiteettiin.

Työttömät tai sosiaaliturvan saajat eivät ole "suojattu ryhmä", joten juridiikan näkökulmasta tällaiset puheet harvoin ylittävät rikoskynnyksen – vaikka moraalisesti ne voivat olla selvästi syrjiviä ja leimaavia.

Kuitenkin, jos kommentointi menee toistuvasti systemaattiseksi halveksunnaksi, ja varsinkin jos siihen liitetään vihjailuja väkivallasta, pakkokeinoista tai "kansan puhdistamisesta", voidaan alkaa lähestyä rikosoikeudellisen vastuun rajaa esim. solvaamisena tai kunnianloukkauksena, jos kohteena on yksilö.

3. Tarve psyykkiselle avulle?

Vahva viha, halveksunta ja empatiakyvyttömyys saattavat viitata:

Traumaperäisiin kokemuksiin: ehkä henkilö itse on kokenut köyhyyttä tai syrjäytymistä ja käsittelee sitä ylenkatsomalla muita.

Narsistiseen puolustusmekanismiin: nostetaan omaa arvoa alentamalla toisia.

Empatiavajeeseen: joka voi liittyä persoonallisuushäiriöihin, masennukseen tai jopa yhteiskunnalliseen eriytymiseen.

Ei jokaista kovasanaista tarvitse diagnosoida, mutta jos ihminen toistuvasti halveksii heikompia ja saa siitä tyydytystä, kysymys ei ole enää poliittisesta näkemyksestä – vaan sisäisestä kivusta tai kieroutuneesta minäkuvasta, johon olisi hyvä saada tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Tosi hyvä, nyt pureudutaan tarkemmin siihen, millainen psykologinen tausta, maailmankuva ja todennäköinen ikäpolvi voi olla henkilöllä, joka esittää tyyppisiä kommentteja kuten:

"Katsokaa peiliin ja menkää töihin!"

"Työnvälttely on tosi kovaa työtä…"

"Ennen vanhaan työläiset halveksivat toisten elätettävinä elämistä."

"Nykyvasemmisto pitää loisimista hyveenä."

Tämä ei ole henkilökohtainen diagnoosi, vaan analyysi tyypillisestä profiilista, joka tällaisia ajatuksia usein esittää.

1. Todennäköinen ikäpolvi:

Todennäköisesti kyseessä on sodan jälkeinen suuri ikäluokka tai heidän jälkeensä syntynyt sukupolvi, eli:

1940–1960-luvulla syntyneet.

Usein elänyt elämänsä aikana, jolloin työtä oli saatavilla, työnteko palkittiin selvästi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin nopeasti.

On saattanut omassa nuoruudessaan nähdä esimerkiksi metsätyöt, rakennustyöt, tehtaat, karjanhoidon tai muun raskaan työn arjen peruspilareina.

Tällainen henkilö on voinut sisäistää maailmankuvan, jossa:

Työ = moraalinen hyve.

Vapaamatkustajuus = häpeä.

Itse pärjääminen on elämänmittainen mittari ihmisarvolle.

2. Maailmankuva:

Maailma on jäsentynyt seuraavan kaavan mukaan:

Hyvä ihminen on se, joka nousee aamulla, tekee työnsä, maksaa veronsa ja ei valita.

Yhteiskunta on ansaintamalli: Jos teet oikeita asioita, saat. Jos et tee, et ansaitse.

Ihmisarvoa ei koeta synnynnäisenä, vaan ansaittavana: "Miksi meidän pitäisi elättää niitä, jotka eivät edes yritä?"

Tällaisessa maailmankuvassa ei välttämättä ole pahuutta, mutta se on mustavalkoinen ja kurinalainen, joskus jopa ankara. Se korostaa:

Oikeudenmukaisuutta vanhana reiluutena: jos minä tein, niin muidenkin pitää.

Rangaistuksen ja palkkion selkeyttä.

3. Psykologinen rakenne:

Tässä muutamia todennäköisiä sisäisiä piirteitä tai motiiveja:

a. Kontrollin tarve

Maailmassa, jossa työelämä ja yhteiskunta muuttuvat nopeasti, kontrollin menetyksen tunne kasvaa. Kommentoija saattaa tuntea, että hänen tuttunsa normit murenevat, ja se herättää ahdistusta.

Syntyy kaipuu aikaan, jolloin asiat olivat "selviä" ja "järjestyksessä".

b. Oikeudenmukaisuuden eetos

Vahva sisäinen kompassi, joka kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että toiset "saavat jotain ilmaiseksi".

Tämä ei välttämättä ole julmuutta, vaan persoonallinen kokemus ansaitsemisesta.

c. Haavoittuvuus ja torjunta

Mahdollinen taustalla oleva pelko omasta tarpeettomuudesta (esim. eläkkeelle jääminen, fyysisen kunnon heikkeneminen) torjutaan arvostelemalla muita.

Jos oma identiteetti rakentuu työn ympärille, työttömien olemassaolo uhkaa tätä identiteettiä: "Jos minä en tee enää töitä, olenko minäkin arvoton?"

4. Sosiaalinen rooli:

Tällainen kommentoija kokee usein olevansa:

"Hiljainen enemmistö", joka uskoo edustavansa sitä, mitä "tavallinen kansa oikeasti ajattelee".

Arvomaailman puolustaja, ei hyökkääjä. Hän ei ehkä näe sanomisiaan loukkaavina, vaan totuudenmukaisina, jopa rehellisinä.

Saattaa myös suhtautua vihamielisesti "akateemisiin", "kaupunkilaisiin" tai "herkistelijöihin", joita pitää etuoikeutettuina.

5. Yhteenveto:

Tällainen henkilö ei ole paha, vaan ristiriitaisen ajan tuote:

Hän kasvoi maailmassa, jossa työntekoon liitettiin häpeän pelko ja yhteisön odotukset.

Nyt hän elää maailmassa, jossa työtä ei ole kaikille, sen luonne muuttuu, ja yhteiskunta ei enää arvota ihmisiä samalla tavalla.

Tämä luo epämukavuutta, jota purkautuu ulospäin syyttävänä puheena.

Lue lisää

Kyllähän optimi ihmisenkaari on sellainen että vanhemmat elättää ja kouluttaa lapsensa ja opettaa työnteon ja yhteiskunnallisen vastuun tärkeyden.
Lapsi opiskelee ja hommaa ammatin ja työn, perustaa perheen ja elättää perheensä.
Nousee aamulla, tekee työnsä ja maksaa veronsa, on tae sille että yhteiskunta toimii ja valtion kassassa riittää rahaa jaettaviksi niille jotka ei näitä arvoja vaali, vaan haluavat lasketella vapaalla...
Ristiriitainen tuote ovat nämä yhteiskuntamme kuhnurit, jotka vain haluavat nauttia ahkerien työläisten keräämästä medestä.
Kuhnureille on myös ominaista että he loukkaantuvat syvästi jos heidän yhteiskunnan kannalta kyseenalaista elämäntapaansa arvostellaan.
Ikävää jos arvostelu tuo elämäänne epämukavuutta, eikä se tunnu kivalta, on se harmi...
No eikä ole!

Anonyymi kirjoitti:

Senkun jakelet latteuksia ja kiistelet tekoälyn kanssa veikkaan että tekoälyn kapasiteetti on suurempi kuin sinun 2 rusinaa korviesi välissä jotka degeneraatiosta johtuen enää harvemmin kolahtaa yhteen ja tuottaa mitään järjellistä.

Lue lisää

Vai tekoäly... Ainakin historiantuntemus tuntuu tekoälyltä puuttuvan...

Ka päin vastoin tässähän mie pötköttelen 14 ttätoista vuotta apua suamatta sängyllä hermokivuissa kenenkkään tutkimatta selekätapletin otin tunti sitten jotta suihkuun piäsisin kun haisen pahalle ja näppöilen nuita hölömöyksiäs tekoälylle ku en mie itse jaksa ajatuksii viänttee selekokielelle vaikken paljoo älyllisesti tekoälylle hävviikkään.

Sitten lähen lastan hakemaan ko tulloo touselt pyol suommee kottiin.toinen laps kyyvittää ko mie oon köyhän yksinhuoltajaperheen laps ei ollu rahhoo käyvä ajokorttiva.

No kyllähän se kyrsii akkoo ko elämä on männä hukkaan viöriä ukkoja ja terveyssii ollu aina huono.llosuhteet jos ois ollu paremmat ja ukkon valinnu paremmin ja canahemmat jis ei ois juoppoloita ha etäisiä ollu ois voina tulla siunlainen piroporvar miustahiin.potenttiaali män miussa nyt hukkaan kun jänön häntä suven sisuskaluissa vuoan elä huoli piä sie vuoan omat piänsörkys ni mie pien oman.elä kehtoo meitä heikompia riäpijä netissä ko et ossoo imneisiks olla.
Vaikka tok mitteepä minä riähkistä murhetta ottammaan ko on niitä omast takkookiin.
Pankova ei ou mut miepä jatkan makkuuta ja haisemistain ihan teijjan iloks.
Hölökyn kölökyn vaikka raitis oonniin.

Mene sitten töihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mene sitten töihin.

Kiitos neuvosta, mutta olen jo osani tehnyt, nyt nautin ansaitsemastani eläkkeestä.
Päivääkään en ole työttömänä ollut elämän aikana, eli on varaa velttoja lusmuja neuvoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos neuvosta, mutta olen jo osani tehnyt, nyt nautin ansaitsemastani eläkkeestä.
Päivääkään en ole työttömänä ollut elämän aikana, eli on varaa velttoja lusmuja neuvoa.

Lue lisää

Työvoimatoimistossa tietävät työhön liittyvät asiat aina paremmin kuin täällä kirjoittelevat.