Jos itse tiedät mitä on edessä, ei parantumista. Ja epätietoisuus, kuinka kauan on aikaa jäljellä.
Mutta entä jäljelle jäävät. Itse kuulun tähän sakkiin, siis jäljelle jääviin, ja välillä on aivan sietämätön olo, toivoisi vaan, että tämä painajainen loppuu, tavalla tai toisella. Epätietoisuus on pahinta.
Oma rakkaani on niin positiivinen, että uskoo parantuvansa. Olenko minä sitten se pahis. Lääkärit kumminkin sanoo, että lääkehoito on parasta tähän tapaukseen. Sädehoito tai leikkaus ei tule kysymykseen. Puhua pitää ja paljon ja hienoa että puhua voi myös näin.
Mutta entä jäljelle jäävät. Itse kuulun tähän sakkiin, siis jäljelle jääviin, ja välillä on aivan sietämätön olo, toivoisi vaan, että tämä painajainen loppuu, tavalla tai toisella. Epätietoisuus on pahinta.
Oma rakkaani on niin positiivinen, että uskoo parantuvansa. Olenko minä sitten se pahis. Lääkärit kumminkin sanoo, että lääkehoito on parasta tähän tapaukseen. Sädehoito tai leikkaus ei tule kysymykseen. Puhua pitää ja paljon ja hienoa että puhua voi myös näin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos rakkaasi uskoo vakaasti paranemiseen, usko sinäkin, hoitoja unohtamatta. Joskus tapahtuu myös ihmeitä. Et ole pahis. Puhu ja pura huonoa oloasi, hyvä niin. Jos lääkärit sanovat,että paraneminen on epätodennäköistä tai että sitä ei ole, ette menetä mitään esim. rukoilemalla. Voit jättää johonkin seurakuntaan esirukouspyynnön. Rakkaallasi on ainakin kaksi, jotka rukoilevat. Minä ja tuleva vaimoni. Voimia!
muuhun ei tuossa tilanteessa pysty. Tsemppiä.
tänäkin päivänä! Kun minulla todettiin pitkälle levinnyt munasarjasyöpä 7-vuotta sitten, ei hirveästi toiveita parantumisesta ollut, mutta ei nyt laitettu suoraan kuolevien jonoonkaan vaan leikkausten jälkeen aloitettiin sytöstaattihoidot. Montakertaa pelotti että kuolen ja taas hoitojen alettua pelkäsin että en kuole, halusin vain nukkua pois. Mutta kun hätä on suurin, niin silloin ihminen ei ajattele tuntuuko jokin teko tai pyyntö hölmöltä. Aloin pyytää kaikkia ihmisiä rukoilemaan puolestani, kävin myös Pirkko Jalovaaran rukoiltavana. Tuntui äärettömän hyvältä että tiesin että ihmiset muistavat minua rukouksin. Aloin pikkuhiljaa itsekkin uskomaan että parannun tai että minulla on hyvä olla vaikka nukkuisin poiskin. Kolmanneksi viimeisen sytostaatti kuurin jälkeen tiesin että olen parantunut, vaikka lääkärit eivät sitä kertoneet, tuli vain tunne että jotain tapahtui ja olin terve. Markkerit olivat yhä korkealla ja hoitoja jatkettiin, silti uskoin parantuneeni, kunnes lääkärikin viimein sanoi "näyttää siltä että olet parantunut" Kiitos siitä lääkäreille, hoitajille ja ennenkaikkea Jumalalle.
Luin viestisi ja sain siitä voimaa. Kiitos siitä. Äidilläni on munasarjasyöpä, todettiin noin 2 ja puoli vuotta sitten. Huomenna on leikkaus kun tuli suolitukos joka ei liuennut itsestään nesteytyksellä. On luultavasti levinnyt lantion pohjaan ja siksi joutuvat tekemään avanteen. Rukoilen joka päivä ja ilta Jumalalta apua hänelle. Kiitos jos rukoilisit meidän Astulin puolesta. Iloista kesää sinulle t.Minnuli
rakkaasi ja sinun puolestasi :)) Ja muistakaa ettette ole yksin. Ole rakkaasi rinnalla, mutta muista myös hoitaa itseäsi. Sinun ei tarvitse olla mikään yli-ihminen ja sinullakin on oikeus väsyä, rakkaasi varmasti ymmärtää sen. Olen myös miettinyt kumpi kärsii enemmän, sairastunut vai omainen? Luulen että omainen... ainakin mieheni kärsi eikä jaksanut olla vierelläni, mutta ymmärsin sen, hänhän on vain ihminen ja Jumala piti minusta huolta.
Minulla on sama tilanne. Rakkaani on menossa pois syövän takia joka on varmaa. miksi nuorelle naiselle pitää tulla tuollainen tauti joka ei edes polta. rakkaani on ottanut ihmeen tyynesti vaikka tietää ettei aikaa ole enään välttämättä kovin paljoa. sitä voi olla vaan kaksi viikkoa tai kolme kuukautta kuka tietää mutta se on varmaa että pois lähtö on lähellä. en tiedä miten selviän sitten kun se tapahtuu koska rakastan häntä yli kaiken.
rakas ja läheinen anoppini kuoli syöpään nyt keväällä :"(
mitään ei ollut tehtävissä..kesken saattohoidon tuli enkeli ja vei rakkaan mennessään..
samaan aikaan joutui meidän pieni 3v poika sairaalaan sisään outojen oireiden takia..
muutama päivä mummin hautajaisten jälkeen pojalta otettiin selkäydin näyte..
maa katosi jalkojen alta kun lääkärillä ei ollut muuta sanottavaa kuin LEUKEMIA.
tuska,menettäminen,kuolemanpelko on seurana 24h 7päivää viikossa..
pojalla nyt hoidot kohdallaan ja ennuste hyvä..
silti vaan itkettää ja pelottaa..
voimia kaikille syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen..