Lääkäreissä ja taiteilijoissa on se yhteinen piirre, ettei titteli kerro osaamisesta

Kun täällä halutaan lääkäriin, niin mielessä on joku satuolento, jolla on taikasauva, jolla hoidetaan juuri se vaiva, mikä sattuu olemaan.
Hiukan samaan tapaan kuvitellaan, että taloon nimeltä sairaala pääseminen estäisi kuoleman riippumatta siitä, mikä vaiva on.

Sama lapsellinen ajatus pätee taiteilijoihin. Taitelija jo on tai ei ole, mutta mitään eroa ei tehdä osaamisen suhteen. Huonosti menestyvä taiteilija perustelee huonoa suosiotaan sillä, että monet taiteilijat tulivat kuuluisiksi vasta kuolemansa jälkeen.
Todellisuudessa ne taiteilijat silti elivät taiteellaan ilman apurahoja koko elämänsä ajan.

Yhteiskunnan pitää panostaa laatuun eikä määrään.
Nyt puhutaan liikaa epämääräisillä termeillä, jotka eivät todellisuudessa kerro yhtään mitään siitä, saadaanko hyötyä vai ei.

Monille tuntuu olevan täysin yhdentekevää, kiinnostaako ketään jonkun taiteilijan työ tai onko päivystyksessä mahdollisuus hoitaa ketään, joka ei voisi tulla yhtä hyvin virka-aikaan paikalle.

Hallitukselle viesti: Satsatkaa laatuun ja vaikuttavuuteen. Lopettakaa pelleily hoitotakuusta tai sairaaloiden määrästä. Mittarin pitää olla vaikuttavuuden mukaan, ei tilaston mukaan.