Tekee 50 Ihmisestä huonomman? Miksi heitä syrjitään työnhaussa ja mopataan työpaikoilla?
Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle yksi hyvä syy selitykseksi?
Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle yksi hyvä syy selitykseksi?
Herätys..! Kaikki ihmettelemään... Mikä
angi
301515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Korkeintaan 30 kelpaavat.
Itse olen asennoitunut jo että en saa töitä mutta en tunne mitään syyllisyyttä että olen työtön.Haluaisin olla työssä mutta minkäs teet kun ei oteta ja ikä siinä on ratkaseva tekijä,näin uskon.
Onkohan nämä työhön ottajat sitä ikä luokkaa
ketkä ei oikein ymmärrä vanhemman työntekijän
iän mukanaan tuomaa kokemusta.
Työpaikan saanti on varmaa,kun ikä on noin pari-
kymmentä vuotta ja vähintään kahdeksantoista vuo-
den työ kokemus.
Se koulun penkki on vasta ensi askel työelämään.
Miksi sinun pitäisi tuntea syyllisyyttä..? On hyvä että olet oppinut sen, ettet varmasti ole itse syyllinen. On sattunut vain niin huono tuuri että on ollut nuoria paljon tarjolla...
kyllä me kelvataan mopin jatkoksi ja mummojen vaippoja vaihtamaan.
..juuri onkin.
Ei sellaisen työn ole pakko olla kaikkien 50 vuotiaitten unelma työ.
80-luvulla, kun oli todella niin, ettei 40 enää kelvannut mihinkään, koko asiasta ei keskusteltu.
Nyt 2000-luvulla viiskymppiset ovat monessa paikassa haluttua henkilökuntaa. Varmaan syrjintääkin on, mutta se ei ole lainkaan niin räikeää kuin aikaisemmin.
Kyllä kokemukselle ja hyvälle työlle osataan antaa nykyisin arvoa. 5-kymppiset ovat yleensä luotettavia työntekijöitä. Ei työhönotossa enää väitetä, että 50-vuotiaat olisivat jatkuvasti sairauslomalla, kuten ennen. "Eläkepaikan" hakeminen ei ole enää haukkumasana, usein päinvastoin.
Nuoret, vastavalmistuneet ovat nykyisin usein tukalassa asemassa. Monet reilusti yli 30-vuotiaat eivät ole koskaan olleet vakituisessa työssä, eikä sellaista ole edes näköpiirissä. Alasta riippuen, joillekin on tarjolla vain määräaikaisia töitä. Siitä tulee jossakin vaiheessa rasite, kun hakee uutta paikkaa.
Otit tuossa esiin 3-4 kymppisten ikäluokan,heistä
moni joutui pirulliseen rakoseen 90-luvun laman
seurauksena.Pojan perheellä selviytyminen oli jo
tuuristakin kiinni,hän sai kahden turhan kurssin
jälkeen koulutustaan vastaavaa työtä.Kuinkahan
ne selviävät,jotka jäivät silloin pitemmäksi aikaa työttömiksi,sääliksi käy.
Se oli monelle todellinen koettelmus. Sanottiin, että lama koski puolta Suomen väestöstä joko omakohtaisesti tai välillisesti. Se koski esimerkiksi minua itseäni. Olin osittain lomautettuna yli vuoden.
Sinä aikana hyvin monet kouluttautuivat lisää. Ne, jotka valmistuivat koulustaan suoraan työttömyyskortistoon jatkoivat opiskelujaan. Sen takia meillä varmaan on nykyisin valtavan paljon hyvin koulutettua väkeä. Ihmetyttää ihan, miten pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvilla on aina niin hyvä koulutus.
Monelle lama merkitsi putoamista pois työelämästä. Kun suomalaisille työ on maailman tärkeimpiä asioista, niin se oli todella kova kohtalo. Onneksi valtaosa pääsi kuiville tavalla tai toisella. Pienillä paikkakunnilla asuville ja työttömyysalueilla asuville kohtalo on ollut paljon julmempi.
Jos nykyisin joku paikanhakija on työtön, niin se ei enää merkitse sitä eikä tätä. Se on niin tavallista. 80-luvulla se oli pahin mahdollinen asia: työhönottaja ajatteli automaattisesti, että ihmisessä on jokin vika, jos on työtön. Onneksi sellaisesta ajattelusta on päästy jo kauan sitten.
mitä vaikkapa paperin työkiistan aikana ihmeteltiin. Ikäkausittain muotoiltuna se on se että huonosti kouluttautuneet suuret ikäluokat ovat hyvin palkatuissa vakituisissa työsuhteissa, hyvin kouluttautuneet nuoremmat tekevät pienipalkkaisia pätkätöitä. Tuo kilpailuetu tekee sen että vanhemman joka putoaa työttömäksi on sitten vaikea päästä takaisin töihin, nuoret ajavat papereilla ohi.
On sattumalta ollut vähemmän nuoria työn hakioita tarjolla.
Ole iloinen että sinua on onnistanut.
Minä tiedän muutamia joita ei ollenkaan ole onnistanut, eikä heissä ole mitään vikaa ihmisinä tai työntekijöina
Entäs sitten työpaikalla? Meidän ikäluokka on
jo ammattinsa oppinut ja kun sattuu usein pomo
joka on vihreä tai muuten pönttö,siinä sitä
sitten yritetään sopeutua,jos asiasta menee
sanomaan niin se pönttöhän suuttuu,ei siinä auta
kun itse antaa periksi,vaikka kyllä ketuttaa!
..Naurattaa oikein kun nuori pojankloppi tulee viereen ja kysyy jotain aivan typerää jota tuo työntekijä on jo vuosikaudet uurtanut. Sitten hän kehtaa sanoa ettei muka osaa työtään kun on niin vanha. Suoranaista piruilua.. Kyllä siinä pinna palaa keltä vaan kun muna opettaa kanaa tai kukkoa.."
Pitäisi olla vuosien työkokemus mutta ei saisi olla ikää!
Onneksi olen alalla johon koulutetaan vuosittain vain muutamia,en ole ollut työttömänä päivääkään ainakaan toistaiseksi..koputan puuta...
Jos itse olisin työnantaja palkkaisin nimenomaan vanhempia kokeneita joilla ei enää oe pieniä lapsia,lasten sairastelu on paha pulma varsinkin naispulisilla työntekijöillä,mies kun ei useinkan jää kuumeista lasta hoitamaan,kysyisin myös tupakoiko työnhakija!
On se hyvä että sulla on työpaikka. Ja sekin on hyvä ettet ole työnantaja, koska et palkkaisi pienten lasten äitejä töihin,niitä jotka eniten työpaikkaa olisivat vailla.
He ovat nuorehkoja, työkykyisiä ja useilla asunto-ym,velkojen maksu edessä. Heillä on tulevaisuus edessä.
Meillä 50 ei ole enää näitä "ongelmia", ainakaan siinä mittakaavassa.
ovat työnantajien suosiossa, aika kummallinen juttu. Eräässä työpaikassa aisaparinani oli kolmen allergisen & astmaisen lapsen äiti ja olin helisemässä hänen poissaolojensa takia. Hän osasi vielä taitavasti piilottaa työssä tarvittavaa tietoa, että jouduin soittamaan tavarantoimittajille milloin Jenkkeihin, milloin Englantiin jne. vaikka tietojen piti olla seuraavassa kerroksessa muutaman portaan päässä. Tosi noloa. Itsekin äitinä ymmärrän kuinka tärkeää nimenomaan äidin läsnäolo on pienelle sairastavalle lapselle, mutta mielestäni työkaverini olisi pitänyt jakaa työtään muille, kun tilanne oli mitä oli. Oliko sitten työnsä menettämisen pelko vai mistä salaaminen johtui, mutta hankalaa oli.
Ikä on ratkaiseva tekijä työmarkkinoilla, vaikka olisi sitten kuinka epäluotettavia työntekijöitä, ne seikat eivät tunnu haittaavan työnantajaa.
kahden naisen riita koko ikäkausia koskemaan ja työnantajastakin oletetaan surutta mitä vain.
on eräs mies joka sai loparit töistään missä oli ollut vuositolkulla töissä. Hän perusti itse firman ja otti työkavereikseen yli 5 kymppisiä kolmekappaletta.. Nyt he ovat vaurastuneet huimasti.
Toisaalatahn ehkä näillä nuorilla äideillä on myös heitä eltäävä mies tai ainakin lapsen elatusvelvollinen joka autta taloudellisesti,yksinhuoltajillahan taas om eri mahdollisuuksia yhteiskunnan taloudelliseen apuun jotka lapsettomilta keski-ikäisiltä työttömiltä naisilta puuttuvat!
Ja työtoverina pienten lasten äöidille saa usein ottaa aika paljon enemmän vastuuta koska he usein ovat poissa yhtäkkiä lyhyellä varoitusajalla koska sijaista ei ehkä pysty hankkimaan samana aamuna,isien pitäisi myös ottaa vastuu sairaista lapsistaan?
olin vuosia työtön enkä oikeastaan halunnut palata entiseen työhön. alkoi koko homma inhottaa. ja kun tuli joukko potkut, niin huokasin helpotuksesta, (olin työpaikka kiusattu)
vuosia tein pätkätyötä. sit lähdin työkokeiluun ja huomasin et minähän pidän täsätä uudesta hommasta (siivous) tunsin itseni ihmiseksi ja pidän työstäni. nyt meni terveys ja olen yrittänyt eläkkeelle mutta vakuustusyhtiön lääkärin mukaan olen työkykyinen ja en haluais pitää sairaslomaa. se on hyvin korkea porras minulle mennä taaas lääkäriin valittamaan. pidän työstäni.
Siinä työssä saa olla omissa oloissaan.. Näkee kättensä jäljet heti.
Kirjoitit kauniisti, siksipä sinulle vastasin. Haluaisin, niin mieluisasti sinulta vastautta, Enhän odottele turhaan. Kuitenkin se on sinun päätöksesi jota minun tulee kunnioittaman, Voi Hyvin,martti
Keljulta tuntuu kun kun pomo käyttää hyväkseen
sitä,että tämän ikäinen ei todennäköisesti enää koskaan tule saamaan uutta työpaikkaa jos joutuu
irtisanotuksi,tai lähtee itse lätkimään.
jos ei kaivata.Ja kyllähän kotona on paljon mukavampaa lekotella.Harva työ herkkua on.
Jotka eivät ole vielä "putki iässä" siinä tulee
hyvin pian pää vetävän käteen rahallisesti.Itse olen jo "kuivilla" että eihätiä mitiä, toimeentulon suhteen.Toisaalta elämä rytmittyy paremmin,kun käy työssä,mutta olen huomannut selviä paineita nuorempien taholta.
Jos jollakulla on todella tuon sorttinen pomo, niin ainoa neuvoni on: lähde kokeilemaan, löydätkö paremman paikan. Ei se mitään maksa.
Ei pidä lähteä lätkimään jos uskoo ettei saa töitä enään. Jos joutuu lähtemään niin eipä tarvitse huonoa omaatuntoa kuunnella päivät yöt.
sosmaksut..
se mitä teen, ei ikää katso, ja en ole vielä 50 joten en paljon asiasta tiedä.
Mutta muistan kuinka tuollasena kolmivitosena päätin vaihtaa uraa, kun alkoi se sama ottaan jo kovasti päähän, ja silloin sain kuulla että olen aivan liian VANHA !!!!!
Eihän sitä ihan suoraan sanottu, mutta joka paikassa sain kuulla että " etsimme kyllä hieman nuorempaa henkilöä". Kuitenkin mulla oli ihan hyvät suositukset ja paperit kaikkiin paikkoihin mihin hain. Kai ne pelästy kun kuuli että mulla on kolme lasta, vaikkakin he olivat jo aika isoja siihen aikaan.
Työnantaja varmaan ajatteli että kun on kolme lasta väkertänyt, voi vielä lisääkin tehdä - parissa paikassa sitä multa suoraan kysyttiinkin.
Sitten ihan omaksi onnekseni otin tuollasen oman pienen (hyvin pienen) sivubisneksen, josta on jäänyt mulle sekä työ että harrastus. Kun omaa työtäni en sitten yhtäkkiä sairastuttuani enää pystynytkään tekemään.
Nyt tuo työ/harrastus on pienenä sivutulona niin olen hemmetin tyytyväinen, että silloin joskus siihen käsiksi päätin käydä.
Kyllä mun mielestäni kannattaa rohkeasti aloittaa jotakin omaakin, vaikka ikää jo olisikin enemmänkin kuin tuo 35 vuotta.
Koskaanhan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
...tietää mitä elämässä voi tapahtua.
Siksi minäkin olen onnellinen kun sen asian älysin tarpeeksi aikaisin.