heips.
valmistun tässä lähiaikoina hoitotyön ammattilaiseksi suuntautumisvaihtoehtonani mielenterveystyö..
olen kyllä vähän niin kuin huulu pyöreänä seurannut tätä keskustelua täällä, olenko kenties omituinen, kun minulla ei todellakaan ole se käsitys, että ihmisiä revitään kadulta pakkohoitoon tai että sähköshokkeja ja lääkkeitä tyrkytetään potilaalle, halusi hän niitä tai ei..
se kokemus, mikä minulla on ollut, eli opiskelijana olen voinut seurata hoitajien ja lääkäreiden työskentely ns. ulkopuolisena, on kyllä ollut erittäin positiivinen.. potilas ja hänen tarpeensa ovat kyllä olleet hoidon keskipiste.
en tiedä, onko alalla paikkakunnittain suurtakin vaihtelua hoitomenetelmissä, mutta täällä olen huomannut, että hoito on kyllä laadukasta ja hyvällä omalla tunnolla voin kyllä toimia hoitajana käytännön paikoista saamieni oppien mukaan..
valmistun tässä lähiaikoina hoitotyön ammattilaiseksi suuntautumisvaihtoehtonani mielenterveystyö..
olen kyllä vähän niin kuin huulu pyöreänä seurannut tätä keskustelua täällä, olenko kenties omituinen, kun minulla ei todellakaan ole se käsitys, että ihmisiä revitään kadulta pakkohoitoon tai että sähköshokkeja ja lääkkeitä tyrkytetään potilaalle, halusi hän niitä tai ei..
se kokemus, mikä minulla on ollut, eli opiskelijana olen voinut seurata hoitajien ja lääkäreiden työskentely ns. ulkopuolisena, on kyllä ollut erittäin positiivinen.. potilas ja hänen tarpeensa ovat kyllä olleet hoidon keskipiste.
en tiedä, onko alalla paikkakunnittain suurtakin vaihtelua hoitomenetelmissä, mutta täällä olen huomannut, että hoito on kyllä laadukasta ja hyvällä omalla tunnolla voin kyllä toimia hoitajana käytännön paikoista saamieni oppien mukaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä vain pari esimerkkiä ylikorostuvat. Olet saanut mielestäni oikean kuvan (minulla potilaan puolelta pöytää) =) Aika kultaa muistot, mutta myös hoitajat ja lääkärit ovat kertoneet paikoitellen tiukentuneen talouden vieneen hommaa väärään suuntaan, samoin varmaan paikoitellen pula pätevästä, koulutetusta työvoimasta niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta.
Oheisen viestini olen tuossa aiemmin jo laittanut, mutta haluan kannustaa sinua haasteellisella ja arvokkaalla urallasi! Asenteesi kertoo paljon, samanlaisia ihmisiä on hoitoalalla, myös psykiatrisella, varmaan valtaosa. Toki meitä on lähtijöitä joka junaan ja asemallekin jää... :-) Samoin täällä anonyymeillä netin keskustelupalstoilla riittää meitä vähän joka sorttia. Ehkäpä tämä on monellekin ainoa väylä olla kontaktissa ulkomaailmaan, mikä on tietysti hyvä asia. Mutta olet varmaan huomannut, että kaikkeen netissä kannattaa suhtautua terveen kriittisesti.
Iloa työhösi ja elämääsi!
Ja tässä tämä aiempi viestini:
Olen itse ollut psykiatrisella osastolla, sekä suljetulla että avo-osastolla. Kokemukseni molemmista paikoista jäivät todella positiivisiksi. Minua kohdeltiin tuntevana ihmisenä ja sain hakemaani hoitoa ja asiani alkoivat selvitä. Myös minä olen saanut ECT-hoitoa, enkä kokenut sen mitekään alentavan ihmisarvoani tai tuottavan tuskaa eikä aiheuttaneen pysyviä muistihäiriöitä (ohimenevät katosivat muutamassa viikossa). Päin vastoin, se nosti minut jälleen elävien kirjoihin vakavan, henkeäni uhanneen masennuksen kourista.
Mielialalääkkeistä minulla on runsaasti kokemusta, koska usein sopivan lääkityksen hakeminen on pitkäjänteistä työtä, jossa joudutaan kokeilemaan joskus montaakin eri valmistetta. Käytän edelleen estolääkityksenä kahta masennuslääkettä, mutta en koe niistä olevan mitään sivuvaikutuksia. En tiedä, olen varmaan subjektiivinen arvioimaan kuinka paljon ne ovat aivojani pehmentäneet :-) (niin kuin nimimerkki lääkäri joissain kirjoituksissaan esittää).
Luonteeni ei ole läheisteni mielestä muuttunut (olen sitä heiltä kysynytkin), he ovat vaan iloisia, kun masennus on väistynyt ja olen jälleen oma täysipainoista elävää viettävä oma itseni.
Hullun papereita en koe saaneeni, vaikka olenkin ollut psykiatrisessa hoidossa. Samoin kuin en koe saaneeni keuhkotautisen papereita oltuani keuhkokuumeen ja astman pahenemisvaiheen vuoksi keuhksairauksien osastolla.
Tervetuloa joukkoon tummaan ;-)
Meitä alan ammattilaisia tarvitaan,nyky tahti elämässä sairastuttaa yhä useamman ja lisäksi me hoitajatkin olemme toisinaan vaara vyöhykkeellä,lisääntyneen työn ja samaan aikaan lisääntyneen työvoimapulan tähden.
Mutta kuten aina ,ei suutarinkaan lapsilla ollut kenkiä,eli; mielenterveyden ammattilainenkaan ei aina tunnista omaa loppuunpalamistaan ajoissa (oma kokemus asiasta) joten sinulle valmistuva kolleegani sanonkin ,että muista huolehtia itsestäsi,että jaksat huolehtia muista!
ONNEA VALITSEMALLASI URALLA!!
kiitos oikein paljon kannustavista viesteistä. Työ on vaativaa, mutta odotan sen kyllä olevan antoisaa:-)
Ja se mikä on mielestäni mieluisaa ollut huomata, psykiatrisella puolella on hoitajien keskuudessa vähemmän tätä selän takana haukkumista ja työpaikkakiusaamista.. sen suhteen on kyllä mukava päästä jo vihdoin töihin:-)
HAUSKAA KESÄÄ VAAN KAIKILLE:-)