Olen selaillut näitä sivustoja jo jonkin aikaa ja pannut merkille eräitä asioita. Syyksi yksinäisyyteen annetaan yleensä oma ujous ja hiljainen luonne. Usein on myös mainittu että vielä ala-asteella/peruskoulussa oli ystäviä, mutta sitten he ovat "kadonneeet". Minusta tämä johtuu siitä että viimeistään ylä-asteella "normaaleja ihmisiä" alkaa kiinnostamaan yöjuoksut ja alkoholilla läträäminen. Meitä nyt yksinäisiä nämä eivät välttämättä edes kiinnosta. Toki välillä tuntuu että jos sitä kautta saisi kavereita, niin miksi ei.Iste olen kuitenkin huomannut, ne muutamat kerrat kun olen ns. bileissä ollut, että en viihdy siellä ollenkaan. Eli meitä kiinnostavat muuutkin asiat kuin ne muutamat puheenaiheet joista "normaalit" puhuvat: viina,vastakkainen sukupuoli, autot ym....näistäkään ei voi keskustella sivistyneesti, vaan on huudettava ja örvellettävä käyttäen vittua välimerkkinä, selvinkinpäin.Ongelmanahan on se että me istumme kotona päivät pitkät ja emme voi tavata ihmisiä jotka ovat samoilla aaltopituuksilla, koska kyllä meitä on, vaikkakin harvemmassa kuin "normaaleja". Tiedän että kirjoitus oli aika yleistävä muttä kuitenkin tämmösiä ajatuksia nousi päähän.
Yksinäisyydestä
miehenalku_
3725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olin noita henkilöitä, joita ei juurikaan kiinnosta tuo juovuksissa örvellys ja exessiivinen vittu-sanan käyttö.
Varmaan olisin varsin yksinäinen persoona, mutta löytyipä silloisesta koulusta pari samantyylistä henkilöä, jotka ovat vieläkin ystäviäni.
Koulussa kuitenkin tapaa aina joskus noita "normaalista" poikkeavia.
Itseäni olisi kiinnostanut juoksennellä öisin ja kohtuudella läträtä alkoholilla ja tanssia, mutta ei höpöttää autoista ja ihmissuhteista ja musamausta.
Mä olen sun kanssa ainakin osittain samaa mieltä ja voisin sanoa että on omakohtaisia kokemuksia. Mulla on ollut todella rankka reilu puoli vuotta koulun suhteen ja ilmeisesti siinä samalla kasvoin kavereitteni kanssa erilleen koska en jaksanut olla joka viikonloppu juomassa. Kaiken lisäksi asun vielä maalla, parikymmentä kilsaa kauempana muista. Ja nyt kun mulla olisi aikaa ei kukaan vaivaudu ottamaan enää edes yhteyttä - ei edes paras kaverini koska hän ei enää muuta näekään kun oman napansa ja jätkäkaverinsa! Minä siis kökötän kaiket päivät kotona ja odotan että joku minuun yhteyttä ottaisi mutta turhaa! Olen alkanut miettiä jo että olenko masentunut mutta ilmeisesti "vain" yksinäinen :( mutta tämä on kamalaa!!! Luulin että me oltiin tiivis kaveriporukka joka tukisi toisia joka tilanteessa mutta olin väärässä! Mä tiedän että muutuin talven aikana mm. hiljasemmaksi mutta kukaan ei kertaakaan kysynyt että mikä sulla on!! Olen pettynyt. En ilmeisesti vaan ole normaali 18v. ja siksi kaverini eivät halua edes yrittää. Tää on turhauttavaa ja satuttaa, en edes tiedä miksi tätä kirjoitan mutta..