rapotti: Toyota Corollaaaaa 1.8 Hybriidi

ALOTUS.
Mä heräsin siihen et kaveri sano “lähdetään koettaan Corolla.”
Mä sanoin: “Miksei lähetä, elämä on kokeilu, niinku... ruokakaupan maistiaiset.”
Ja niin sitä oltiin Toyota-liikkeessä.
Myyjä näytti joltain robotilta, joka ei saanut koskaan lomaa. Se sano "tässä on Corolla, hybrid, ei tää kuluta mitään." Mä sanoin "niin en minäkään", vaikka oli kolme siideriä alla ja puol pakettia grillimakkaraa.
Painoin nappia. Auto meni: piipp – vuhhh. Ja lähdettiin.

ENSIMMÄINEN VASTOINKÄYMINEN: VARIS.
Keskellä tietä seisoo VARIS.
Siis kattokaa nyt, VARIS. Suora katsekontakti.
Se katto mua, mä katoin sitä.
Se ei väistä.
Mä oon sillee “hei veli siirry, mulla on hybridi, me ollaan luonnon puolella, samassa veneessä!”
Se oli silleen: kraa ja jäi siihen.
Painoin torvea. Corolla sano vaan piip.
Mikä PIIP? Miten niinku uhkaan ketään PIIP-äänellä?

Varis lähti lopulta, mutta jotenkin tuntui että se ei unoa mua. Niin viisas oli. Liian viisas.

SITTEN SKODISTI.
Tulee siihen viereen liikennevaloissa.
Semmonen hopeinen Skoda Octavia, vähän madallettu, etupuskurissa musta teippi ja kyljessä joku liekkitarra.
Kuljettajalla aurinkolasit vaikka oli pilvistä ja paita joka huusi "tänään ajetaan liian läheltä perseestä."

Se katto mua.
Mä katoin sitä.
Hymyilin.
Se kiihdytti.
Minäkin yritin.
Corolla vastas sillee “mä mietin hetken ja sit mennään maltilla.”
Skoda hujahti ohi ku perintö.

Mut sitten mä näin sen seuraavassa risteyksessä väärin päin ojan reunassa.
Corolla katto mua mittaristolla ja sano: “Kuka nyt voitti?”

SISUSTA.
Auto on sisältä niinku se Ikea-osasto missä kaikki on valkoista ja sä et uskalla koskea mihinkään.
Mutta... mukava.
Penkit on semmoset, että jos sinne istuis humalassa, se pitäis sua hellästi ja kuiskais “ei mitään hätää, lepää vaan”.
Infotainment-näyttö huusi taas jotain “yhdistä laite” ja “päivitys saatavilla”. Mä painoin jotain ja Spotify aukes mutta se soitti vaan “Varpunen Jouluaamuna”.
Kesken huhtikuuta.
Okei.

LÖYTÖ: TAKAKONTTI.
Avasin sen.
Siellä oli tyhjä tila.
Mietin hetken elämää.
Mahtuis varmaan kitara, pari pizzaa, ja se varis jos se suostuis mukaan.
Mut ei se varis tullu. Se vaan katto puusta ja nyökkäs.
Taisin saada sen hyväksynnän.

LOPPUYHTEENVETO JA FILOSOFISET HÖPINÄT:
Toyota Corolla on ku... ku semmonen yläasteen matikanopettaja: ei se huuda, ei se riehu, mutta se tietää asioita ja se pääsee perille.
Se on luotettava.
Se ei tee numeroa.
Se vaan... toimii.
Ja se ei koskaan naureskele sulle, vaikka painasit vilkun sijaan hätävilkut ja ajoit ympyrää 15 minuuttia.

ARVOSANA:
(joululaulu
huhtikuussa)
Legendaarinen koeajo.