Meillä ihana nokkela ensi syksyn koululainen.vilkas ja menevä,mutta ei ongelmia kotona tai eskarissa.Myös neuvolatestit ja käynnit sujuneet kuin kuuluukin.Mietityttää aistien voimakkuus ja ilmeneminen.Hajuaisti on ylikorostunut ja tiettyjä tuoksuja ei ollenkaan siedä.Metalliset tuoksut inhottavat niin että esim rahoja,koruja tai avaimia ei sietäisi ollenkaan käsissään.On myös hyvin mielellään tosi keposissa vaatteissa.Ei tunnu koskaan palelevan,kovallakaan pakkasella.On neuvolassa juteltu näistä asioista lääkärin kanssa.Hän oli sitä mieltä että ei kannata tehä asiasta numeroa.Että voi iän kanssa mennä ohitse.Kun kehitys tai sosiaalisissa suhteissa ei ole ukkelilla mitään häiriöitä.Onkohan vastaavia kokemuksia?
Kertokaahan kokemuksia
aistihäiriöistä..
101038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lapsella on aistiyliherkkyyksiä tunto- ja kuuloaisteissa. Ne tosiaankin vaikuttavat sosiaaliseen kanssakäymiseen!!
diagnoosiksi vei lapsemme vuodeksi psykiatrian osastolle, vaikka oireet liittyi aspergeriin.Olkaa siis varuillanne. Psykiatrian asiantunemus antaa aistiherkkyydelle psykoosin selityksen ja pakkohoitoa, josta on vaikea irtaantua. Koko perhe joutui systeemin uhreiksi.Uhkailtiin jopa lapsen huostaanotolla, jos emme usko diagnoosiin.
Pojalla epäillään aspergeria. On aina ollut kipuherkkä, eikä sietänyt liiallista melua jne.
Muitakin asperger piirteitä on koulu ikäisenä huomattu.
löysin täältä:http://www.luontaisnetti.fi/
rokotteet ja otsikkona: TÄSSÄ ANTONIN ÄIDIN KERTOMUS ROKOTTEIDEN SIVUVAIKUTUKSISTA
http://www.luontaisnetti.fi/laakkeet_rokotteet_antton.htm
Aistihäiriöitä oli neurologin mielestä, oireet oli jo aivan pienenä vauvana. Ei pitänyt kosketuksesta, säikkyi aivan pieniäkin ääniä, kuten leipäpussin rapina toisessa huoneessa. Vauva ei myöskään sietänyt käsittelyä...
Aikaa myöten kyllä oireet hellitti, mutta tottumista ja totuttelua vaati todella paljon...
tuollaisesta kohtalosta. Voimia ja siunausta teidän koko perheellenne!
http://www.saunalahti.fi/kup/kunt/sensor_i.htm
jos olisi apua;)
Toisella lapsellani oli myös haju- ja kuuloyliherkkyyksiä, mutta niitä ei oltu kunnolla diagnosoitu nähtävästi lääkärien tietämättömyyden takia. Tämän takia koko koulun alku oli rankkaa. Lapsi pakotettiin mm. aamunavauksiin vaikka ne olivat hänelle tosi tuskallisia juuri tämän kuuloyliherkkyyden takia. Toinen lapseni oli taas sellainen, että vaatteet eivät tahtoneet pysyä päällä ja talvellakin viipotettiin välitunneillä lyhythihaisessa paidassa ilman takkia. Näistä asioista oli jatkuvaa kädenvääntöä. Onneksi molemmilla em. vaikeudet alkavat olla takana päin kun ovat jo niin isoja. Mutta näin jälkeen päin kun ajattelee, olisi ollut todella hyvä, jos koulussakin olisi nämän asiat tajuttu. Liian usein lapsi sai negatiivista palautetta "vaivoistaan", pidettiin tahallisena häirikkönä jne. Eli jos teillä yliherkkyydet on todettu, keskustelisin opettajien kanssa asiasta, että olisivat tietoisia siitä. Näin ehkä vältätte monet vaikeat tilanteet.
Minusta koko tämän threadin viestit kertovat enemmänkin tästä meidän yhteiskunnasta kuin että lapsella olisi varsinaisia "häiriöitä", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Voi, kun uskallettaisiin antaa jokaisen ihmisen olla oma, persoonallinen itsensä - vaikka olisikin "omituinen" yhteiskunnan "normaaliuden määritelmän" mukaan. Minusta näissä asioissa ei ole kysymys psykooseista eikä aspergereistakaan, vaan enemmänkin voisi olla kysymys yksinkertaisesti siitä että lapsi kokee raskaaksi tämän yhteiskunnan Luonnosta poikkeavan rytmin - lapsen tajunta kun on avoin. Uskaltakaa vanhemmat antaa lapsen olla oma, vapaa itsensä! Ajattelen, että moni asia saattaa helpottua jos lapsi voi vain löytää sopivan luovan ilmaisukanavan. Musiikki, piirtäminen, rauhaisa oleskelu - kaikki tällainen yleisen tv:n katselun ja kiireen sijaan.