Miten mä saan ilon ja onnellisuuden takaisin? Päivästä päivään on tunne että en selviä mitenkään, ruoka ja laskut ja helvetin vuokra nielee suurimman osan rahoista joten en pääse pahemmin kaupungille tuulettumaan, koulukin alkaa elokuussa ja viimeinen vuosikin vielä... tuntuu että kahden vuoden jälkeen ei enää tule pärjäämään, porukat ja isovanhemmat odottaa että saisin koulun loppuun ja datanomin paperit, mutta tuntuu että olen henkisesti täysin finito, mutta pitäs vaan löytää potkua. Haluaisin kernaasti tän olotilan loppuvan ja ongelmat ratkaistua.
Jos jollakulla olis jotain neuvoa tarjota, kuuntelen ja juttelen mielelläni.
Jos jollakulla olis jotain neuvoa tarjota, kuuntelen ja juttelen mielelläni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokeilisit sitä, ettet koko ajan mieti, miten masentavaa on. On tietysti synkkää, kun opiskelussa tulee suorituspaineita eikä niitä ole helppo väistää. Keksitkö jotain, mikä tuottaa sinulle edes vähän mielihyvää, esim. elokuviin meno, pyöräily, luonnossaliikkuminen tms. Olisi tärkeää, että hakisit nimenomaan sellaista tehtävää, joka saisi sinut unohtamaan opiskelun raskauden. Ehkä kirjastosta löytäisit jonkin kiinnostavan kirjan, joka tempaisisi mukaansa. Tai sitten kirjastossahan voi kuunnella musiikkia. Toivotan tsemppiä onnenetsintääsi.
Kyseessähän ei ole pelkästään opiskelupaineet, mutta ihan yleinen toivottomuuden tunne.
Elokuvissa olen käynyt hiukka liikaakin joten se maistuu jo puulta. Pyöräilyä ja luonnossa liikkumista en voi harrastaa ollenkaan mun synnynnäisen ja parantumattoman lihasrasitus vamman takia, voit vaan arvata kuinka paljon se lisää olemassa olevaan tuskaan... En halua kuulostaa vastarannan kiiskeltä, mutta todellisuus on pakko kohdata tän asian tienoilta. :( Nais asiatkin on ihan olemattomat tän tunteen takia, mä asun näet yksin. Siis kamoon! 25-vuotiaana pitäs olla menoa ja meininkiä, mutta sen sijaan kyhjötän kämpässä, voimatta harrastaa mitään, kuten jotain seinäkiipeilyä josta vois saada hyvät sävärit.
Lukeminen ja musan kuuntelu on asioita joita mä teen ja se pitää huonot tuntemukset poissa. Parin päivän ajan mä olen odottanut vain iltaa saapuvaksi ja nukkumaan menoa, koska silloin paha olo helpottaa eniten.
Omana hoitokeinona olen yrittänyt vain unohtaa mun huonon tunteen, mutta laihoin seurauksin.
kävisit jutteleen mielenterveystoimistossa siellä elämän solmut aukee ja apua saa kunhan oikein vaatiii!!! tsemppiä. minä menen tänäänkin sinne. nyt täytyy käydä saa käydä joka päivä kun on nin huono olo. kyllä elämä viel maistuu. mä olin tossa tiputukses kun ei enää ruoka maistunut ja oli pahoinvointia tressistä yms.... että ei täällä muillakaan helppoo ole.
ongelma, ei ole elämässä paljoakaan iloa jäljellä. Mikään ei tunnu miltään, ei edes seksi. Sinällään tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta se nyt ei vaan tässä elämäntilanteessa onnistu. Minulla ei ole mitään fyysistä vammaa, mikä ko. tuntemukset aiheuttaisi ainoastaan elämäntilanne ja työ ovat ne, mitkä minua masentavat välillä raskaasti. Ongelmastasi tuli vaan mieleen, että asutko sellaisella paikkakunnalla jossa mahdollisesti olisi kohtalotovereita. Esim. joku paikallisyhdistys voisi olla paikka, josta saisi tukiryhmän samantapaisista henkilöistä. Siis, vain ehdotuksena, hae seuraa niistä, jotka tietävät miltä sinusta tuntuu.
Kannattaakohan tommoseen tukiryhmään mennäkkään, kun jo täällä saa puhua samanlailla tuntevien kanssa... :)
Tän fiilarin juuret on monen vuoden takana, kun mä ja mun porukat muutettiin Keski-Suomesta tänne etelään faijan työ haun takia, silloin tuntu että jokin napsahti päässä ja muuttopäivänä mä vajosin tulevaisuuden epävarmuuden ja koti ikävän aiheuttamaan masennukseen jota kesti seuraavaat 2 vuotta, sitten faija sai duunin ja olotila valkeni ja toivo kasvoi, mutta ei se kauan kestäny kun se firma joutu erottaan väkeä ja kaikki musteni taas.
Paljon shittiä olen jotunu kokemaan tuonkin jälkeen.
Mä muistan kirkkaasti kuinka mulla ei ollut näitä ongelmia ja olin iloinen, mutta nyt mä olen ihan eri ihminen, epävarma itsestäni ja herkkä tilanteille jotka aiheuttaa pahan olon, ei mitään mielen puolustusjärjestelmää jäljellä. Viime aikoina, on alkanut tulla mittari täyteen ja haluaisin taas tuntea että elämä on hyvää ja että kestäisin negatiivisia asioita.
hehe.. meni otsikko ja nimimerkki tossa aikaisemmassa viestissä sekaisin. :)