Pakko juoda kaljaa

Kun on juonut päivittäin niin olotila ei pitkään pysy "paremman puolella".
Olotila huononee hyvin nopeaan tahtiin, ja ennen pitkää lopulta joutuu juomaan sitä kuuluisaa "itkuviinaa".
Tämä on selkeä kuvio joka toteutunee sinunkin kohdallasi.
Apua on kyllä saatavilla, mutta kun sen vastaanottaminen on niin kovin vaikeaa.

Prkeles, kun on juotava ihan unen saamisen eteenkin. Alkohosti taidan olla tänä päivänä.

Ei olotilaa pysty pitämään paremman puolella koska nautinnon seurauksena on tuska.
Tunteet ovat ikäänkuin kolikko jonka toisella puolella on tuska ja toisella puolella nautinto.
Näin on valaistunut henkilö kertonut kirjassa jonka luin.
Itse elän pääasiassa neutraalissa olotilassa mutta nyt olen euforiassa koska juon pitkästä aikaa olutta.

Minulla on sama juttu.

Nukkuminen on niin kivaa, että sen takia haluan ryypätä.
Ja sitä paitsi pienessä sievässä minulla on ihan normaali olo.
En räyhää ja riehu.

Mulla ei ongelmia nukkumisen kanssa koska siihen on mieto unettava lääke jonka lääkäri määräsi.
Mutta se, miksi juon on yksinkertaisesti että elämässäni ei ole ollut mitään elämisen arvoista kymmeneen vuoteen. Kun on selvinpäin se karu elämä iskee vastoin kasvoja joka ikinen päivä. Miksi siis edes yrittää kun oikeasti ei ole mitään syytä yrittää.
Paljon menetyksiä, surua, kaikkea sisältyy elämääni.

Koittakaa pitää meno kohtuullisena. Ei kannata antaa ainakaan periksi, vaan pyrkiä kohtuuteen, vaikkei se aina onnistuisikaan. Välttelee silti perseitä olalle, ettei mene sisuskalut eikä pää muussiksi.
Se ahdistus nimittäin loivenee, kun keski-ikä koittaa. Lopetus voi onnistua siinä vaiheessa suhteellisen helposti, kun hormonitoiminta tasaantuu.
Tästä on monella hyvää kokemusta. Tsemppiä.

Ja sitten pitää lääkitä alkoholilla koska kaikki muut keinot on kokeiltu ?

Sun omat kehon mielihyvähormonit ei toimi, niin kauan kuin juot. Ja kestää se tietysti jonkun aikaa lopetuksen jälkeenkin, ennen kuin ne alkaa toimimaan. Mulla on kannabisvieroitus meneillään, alkoi juuri kolmas viikko. Eilen sain totaalihermoromahduksen ja tänään olisin halunnut vaan täältä kokonaan pois. Tunteet heittelee ja masentaa. Mutta se kuuluu tähän vieroitukseen, sen onneksi tiedän. Mä yritän kattoo tämän nyt niin, että saan kehon putsattua. Ja se henkinen riippuvuus tekee sen, että niitä tunteita joutuu vähän enemmän kohtaamaan ja hermot on koko ajan vähän kireellä. Yritän pitää itseeni pienessä liikkeessä, etten jää liikaa mihinkään ajatus-/tunnejumeihin.

Toisaalta kaipaan paljon yksinoloa, ei huvita jauhaa pjaskaa yhtään kenenkään kanssa. Ihmissuhteet katon tarkkaan, kehen aikaani tuhlaan. On aiempaa kokemusta kuitenkin vähän pidemmästä raittiudesta, joskus kyllä paljon nuorempana. Se oli enimmäkseen hyvää aikaa, en osannut vaan sitä silloin arvostaa, enkä olla kiitollinen. Kaiken voi menettää hetkessä.

Vaikka tuntuisi pahalta, niin kannattaa yrittää olla ilman. Kaikki olot menee kuitenkin ohi, ne huonotkin. Ja pitkän päälle jos pystyy olemaan ilman, se olo kohenee. Sen voin sulle taata. Vertaistukea kannattaa tietysti jostain hakea. AA-ryhmä on sellainen, missä saa vertaistukea. Sieltä löytyy jos minkälaista kokemusta, eikä tarvitse hävetä sairauttaan. Ja todellakin kyse on tunne-elämän sairaudesta, mitään ei tarvitse hävetä. Et ole syyllinen sairauteesi. Mutta olet vastuussa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi, koska olet arvokas ja tärkeä ihmiskehoon inkarnoitunut sielu. Paljon voimia toivon sinulle!

Käsittele ongelmasi olivat ne kuinka vaikeita tahansa.

Mikään ei muutu paremmaksi jos et käsittele käsittelemättömiä tunteitasi.

Tämä viesti siis kaikille aihetta koskettaville

Jos ei käsittele ongelmiaan, niin on kuin jättäisi kaikki laskutkin maksamatta.

Tahdon lopettaa. Olen juonut 2x2,(eli selvänä2/2kännissä) tapaan pidemmän ajan. Pelkään deliriumia. Uskallanko lopettaa, vai mieluummin jatkaa, vai jotenkin vähennellä?