Katson sun sinisiä silmiä, jatkan katsettani ,rauhallisesti ja säyseästi, huomaan että alat punastua pikkuhiljaa, mutta et sano mitään. Olet aivan liian ujo, huomauttaaksesi, että katseeni häiritsee sinua, minä taas nautin aivan liikaa ihastukseni "kiusaamisesta", että haluaisin edes harkita lopettavani. Sanon nimesi.
"Niin?"
Punastun hieman itsekkin ja mietin jotain uskottavaa tapaa selittää tilannetta, joka ei vaikuttaisi siltä että jätin exäni sinun takiasi.
"Erosin tänään viimein", kerron sinulle itsevarmasti.
Näytät huolestuneelta ja hieman surulliselta.
"Miksi erositte?"
"En ollut onnellinen siinä suhteessa, hän hieman pelottaa ja ahdistaa minua, ei osaa kunnioittaa rajojani, mutta se mikä merkitsee eniten. Hän ei ole minulle se oikea ihminen, hänen ei ymmärrä minua yhtään, koen olevani yksinäisempi kuin ennen. "
Näytät hieman huolestuneelta, tunnetko sinäkin sen mitä minä tunnen nyt. Sydämen sykkeeni nousee, olemme ehkä tunteneet korkeintaan 25 minuuttia, mutta mitä tämä on...ymmärrät minua todella hyvin, on kuin voisimme päättää toistemme lauseet. Mietin.. sydämen sykkeeni nousee yllättäen todella paljon, katson sinua, yritän lukea sinua, mutta en saa selkoa. Pidätkö todella minusta vai yritätkö vain olla kohtelias minulle? Yritän lukea kasvoistasi miten tunnet minua kohtaan, mutta epävarmuus.. en saa selkoa...
"Oot tosi ihastuttava, ja pidän susta, voidaanko vaan suudella..", sanon yhtäkkiä , miettimättä sen enempää seurauksia.
Menet täysin punaiseksi ja näytät yllättyneeltä.
"Mutta minulla on jo...-", lopetan lauseesi katsomalla intensiivisesti silmiisi.
"Saanko.."
Nyökkäät. Huulemme kohtaavat, sykkeeni nousee 210 yli... sydän pampattaa kuin hullulla, se tapahtui... jo ekalla tapaamisella. Hermostuneisuus saa itkun purkautumaan, onnensekaisen itkun jota olen pidättynyt jo tovin, kyynel valuu poskeani pitkin kun suutelen sinua.
Hetken suudeltuamme, molemmat ovat yhtä hämmentyneitä, helpottuneita ja onnellisia.
"Meinasit sanoa, että sulla on jo joku jätkä?", kysyn itsevarmasti.
Nyökkäät.
"Se ei ole ihan virallista vielä.", toteat.
Arvasin siis oikein, intuitioni tiesi kuviosta jo ennen kuin kerroit siitä minulle, se miten vastailit viesteihini kesällä hitaammin ja kerroit siitä leffasta oli merkki.
"Mennään tonne puistoon keinumaan?", kysyn.
Suostut ja menemme lähipuiston keinuja kohti. Kävelessämme sinne, huomaan, että nyppäät mua takkini hihasta, sama sininen takki, jota en ole käyttänyt kuin yhden kerran kaverini kanssa.
"Haluatko pitää mua kädestä?", kysyn.
"Me suudeltiin just, ei sun tartte kysyä tollast", tokaiset hieman huvittuneesti.
Kävelemme keinuille ja keinumme hetken yhdessä, juttelemme kaikesta, eläimistä ,perheestäsi, koulusta, koulutuksesta ja tulevaisuudesta, tenttaat minusta paljon informaatiota.
Suutelin juuri häntä? Suutelin juuri ihmistä johon olen ollut ihastunut jo melkein puoli vuotta, kuvittelin että se oli vain fyysistä ja energistä, mutta hän on tosi ihastuttava persoonakin, taidan rakastua häneen... syke nousi taas.
"Hei voinko antaa sulle vauhtia?", kysyn.
"Toki voit"
Ja annan sulle vauhtia, mutta annan hieman liikaa.
"Hei lopeta, tää on liian hurja vauhti!", huudat.
Nauran vain, ja annan lisää, mutta varmistan että olet kunnossa.
"Hei nyt!"
Ja pian on sinun vuorosi antaa minulle vauhtia. Annat niin paljon vauhtia, että tuntuu, että melkein putoan.
"Hei ei nyt , ihan näin paljon!", totean.
Ja naurat vain, katson kauniita kasvojasi, haluaisin kysyä sua alttarille jo nyt, mutta tiedän että se olisi aivan liian aikasta, ja haluaisin tuntea sut paremmin. Tiesin kuitenkin ,että tästä päivästä seuraisi jotain tätä elämää suurempaa. Tiedän, että olet se "oikea" minulle, puuttuva palanen, elämäni rakkaus.
Sitten herään unesta, joka tuntui niin todelliselta ja aidolta.
"Mitä, missä olen"
Katsoin likaista huonettani, 6 monster tölkkiä lojuu lattialla, pölyä kaikkialla, tunnen kipua sydämessäni. Kyyneleet valuvat silmistäni lattialle, tähän todellisuuteen herääminen tuosta utooppisesta unelmasta on kuin työntäisi puukon sydämeen. Tämä keho ei suostu kuolemaan... olin valvonut 4 päivää, juonut useita energiajuomia, olin yrittänyt jopa lääkkeitä, mikään ei tapa tätä kehoa.
Mutta sinun jälkeesi en ole ollut samalla tavalla iloinen tai tuntenut oloani turvalliseksi ja kodikkaaksi, sinun jälkeesi kaikki on ollut harmaata paskaa, jos vain voisin muuttaa jotain. Mennä siihen kohtalokkaaseen päivään ja muuttaa kohtalon haaroja, antamaan minulle sen yhden merkittävän mahdollisuuden. Katson arpea kädessäni, erotan ensimmäisen kirjaimen, mutta muut ovat jo haalistuneita. Siitä on pitkä aika kun viimeksi edes koin olevani elossani, jos vain voisin muuttaa kaiken niin niin tekisin...
"Niin?"
Punastun hieman itsekkin ja mietin jotain uskottavaa tapaa selittää tilannetta, joka ei vaikuttaisi siltä että jätin exäni sinun takiasi.
"Erosin tänään viimein", kerron sinulle itsevarmasti.
Näytät huolestuneelta ja hieman surulliselta.
"Miksi erositte?"
"En ollut onnellinen siinä suhteessa, hän hieman pelottaa ja ahdistaa minua, ei osaa kunnioittaa rajojani, mutta se mikä merkitsee eniten. Hän ei ole minulle se oikea ihminen, hänen ei ymmärrä minua yhtään, koen olevani yksinäisempi kuin ennen. "
Näytät hieman huolestuneelta, tunnetko sinäkin sen mitä minä tunnen nyt. Sydämen sykkeeni nousee, olemme ehkä tunteneet korkeintaan 25 minuuttia, mutta mitä tämä on...ymmärrät minua todella hyvin, on kuin voisimme päättää toistemme lauseet. Mietin.. sydämen sykkeeni nousee yllättäen todella paljon, katson sinua, yritän lukea sinua, mutta en saa selkoa. Pidätkö todella minusta vai yritätkö vain olla kohtelias minulle? Yritän lukea kasvoistasi miten tunnet minua kohtaan, mutta epävarmuus.. en saa selkoa...
"Oot tosi ihastuttava, ja pidän susta, voidaanko vaan suudella..", sanon yhtäkkiä , miettimättä sen enempää seurauksia.
Menet täysin punaiseksi ja näytät yllättyneeltä.
"Mutta minulla on jo...-", lopetan lauseesi katsomalla intensiivisesti silmiisi.
"Saanko.."
Nyökkäät. Huulemme kohtaavat, sykkeeni nousee 210 yli... sydän pampattaa kuin hullulla, se tapahtui... jo ekalla tapaamisella. Hermostuneisuus saa itkun purkautumaan, onnensekaisen itkun jota olen pidättynyt jo tovin, kyynel valuu poskeani pitkin kun suutelen sinua.
Hetken suudeltuamme, molemmat ovat yhtä hämmentyneitä, helpottuneita ja onnellisia.
"Meinasit sanoa, että sulla on jo joku jätkä?", kysyn itsevarmasti.
Nyökkäät.
"Se ei ole ihan virallista vielä.", toteat.
Arvasin siis oikein, intuitioni tiesi kuviosta jo ennen kuin kerroit siitä minulle, se miten vastailit viesteihini kesällä hitaammin ja kerroit siitä leffasta oli merkki.
"Mennään tonne puistoon keinumaan?", kysyn.
Suostut ja menemme lähipuiston keinuja kohti. Kävelessämme sinne, huomaan, että nyppäät mua takkini hihasta, sama sininen takki, jota en ole käyttänyt kuin yhden kerran kaverini kanssa.
"Haluatko pitää mua kädestä?", kysyn.
"Me suudeltiin just, ei sun tartte kysyä tollast", tokaiset hieman huvittuneesti.
Kävelemme keinuille ja keinumme hetken yhdessä, juttelemme kaikesta, eläimistä ,perheestäsi, koulusta, koulutuksesta ja tulevaisuudesta, tenttaat minusta paljon informaatiota.
Suutelin juuri häntä? Suutelin juuri ihmistä johon olen ollut ihastunut jo melkein puoli vuotta, kuvittelin että se oli vain fyysistä ja energistä, mutta hän on tosi ihastuttava persoonakin, taidan rakastua häneen... syke nousi taas.
"Hei voinko antaa sulle vauhtia?", kysyn.
"Toki voit"
Ja annan sulle vauhtia, mutta annan hieman liikaa.
"Hei lopeta, tää on liian hurja vauhti!", huudat.
Nauran vain, ja annan lisää, mutta varmistan että olet kunnossa.
"Hei nyt!"
Ja pian on sinun vuorosi antaa minulle vauhtia. Annat niin paljon vauhtia, että tuntuu, että melkein putoan.
"Hei ei nyt , ihan näin paljon!", totean.
Ja naurat vain, katson kauniita kasvojasi, haluaisin kysyä sua alttarille jo nyt, mutta tiedän että se olisi aivan liian aikasta, ja haluaisin tuntea sut paremmin. Tiesin kuitenkin ,että tästä päivästä seuraisi jotain tätä elämää suurempaa. Tiedän, että olet se "oikea" minulle, puuttuva palanen, elämäni rakkaus.
Sitten herään unesta, joka tuntui niin todelliselta ja aidolta.
"Mitä, missä olen"
Katsoin likaista huonettani, 6 monster tölkkiä lojuu lattialla, pölyä kaikkialla, tunnen kipua sydämessäni. Kyyneleet valuvat silmistäni lattialle, tähän todellisuuteen herääminen tuosta utooppisesta unelmasta on kuin työntäisi puukon sydämeen. Tämä keho ei suostu kuolemaan... olin valvonut 4 päivää, juonut useita energiajuomia, olin yrittänyt jopa lääkkeitä, mikään ei tapa tätä kehoa.
Mutta sinun jälkeesi en ole ollut samalla tavalla iloinen tai tuntenut oloani turvalliseksi ja kodikkaaksi, sinun jälkeesi kaikki on ollut harmaata paskaa, jos vain voisin muuttaa jotain. Mennä siihen kohtalokkaaseen päivään ja muuttaa kohtalon haaroja, antamaan minulle sen yhden merkittävän mahdollisuuden. Katson arpea kädessäni, erotan ensimmäisen kirjaimen, mutta muut ovat jo haalistuneita. Siitä on pitkä aika kun viimeksi edes koin olevani elossani, jos vain voisin muuttaa kaiken niin niin tekisin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä täytyy tehdä?
Sä soitat tai tekstaat mulle, ku aika on oikea ja sit pitäis vissiin rakastella❤️
Nuo monster-juomat lienee ainut rehellinen maininta sinusta itsestäsi koko AI:ssä sekoitetusta tekstistä, mies.
Aika säyseetä skeidaa sulle vähemmistö terroristi.
MIkset vaan lopeta jo? Et saa sitä Veeraa. En sano ilkeyttäni, ihan vaan sun itsesi takia.