Miksi pidät ainutlaatuisena

Kaikki. Se vetovoima, sielunkumppanuus. Se oikea ihminen minulle. Miehelle

Hän on minulle tehty. Ja minä hänelle.

Arvostan sitä että on oma itsensä ja että on jalat maassa. Ainutlaatuisen esimerkiksi naisesta tekee edellämainittujen lisäksi luonne, fiksuus, älykkyys. Tähän päälle luonnollinen kauneus. Ainutlaatuista ei tapaa (huom minä) esimerkiksi ravintoloissa. Siellä on massoittain samankaltaisia taviksia, joista ketään ei voi sanoa ainutlaatuiseksi juuri minulle.
Ainutlaatuinen on hän, joka minun sydämeeni on päässyt.

rakastuin häneen ja välitän edelleen. hänen kasvot on kauneinta maailmassa. en pääse niistä ikinä yli.

Jotakin omaa kuvittelua se vaan oli. Oikeasti en merkinnyt toiselle mitään.

Hän on minulle niin erityinen, henkisesti ja olen häneen rakastunut. Ja tietty onhan hän myös erittäin komea🙂
Tulen hyvälle tuulelle kun hän on lähelläni.

No siis oot jotenki tasapainonen, ja et yritä olla erikoinen niinkuin kaikki muut🩷

Ja kyllä sun siniset silmäs hurmas mut , mut se persoona niiden takana oli ihana , omana tavallisena itsenään, ehk pientä epävarmuutta näin myös.. sä oot just se mitä haluaisin, ihan tavallisen tyttöystävän, mut silti oot niin erityinen mulle, en osaa pukea sitä sanoiks: energia, mielipiteet, se miten kohtelet muita, sun kilttija herkkä luonne, tasapainoisuus, en vaa jotenki nää itteeni kenenkää muun kaa... kun tunnut itelle siltä omimmalta.

En pidä, en luule. Kukaan meistä ei ole. Mutta joskus joku saa meidät kirjoittamaan tai tekemään jotain ainutlaatuista. Toivottavasti niin... :)

Falling down to sleep, to bury my secrets deep

And my smiling lips, remember your fingertips

And behind my smile, is the teardrop I cannot hide

And I hear your silent prayer:



Let me in, into twilight of your sadness

Where I can hide from my madness

That's haunting me...



You light up my dreams, before the darkness comes

And your pure white wings, not shown to everyone

Rise you up in the skies, above the dusty clouds

And when the light is gone and all I can hear

You screaming:



Let me in, into twilight of your sadness

Where I can hide from my madness

That's haunting me...



Beauty of your soul, is wearing you down

When needed most, there’s no soul around

Giving birth to one of my own, to comfort you

A place to rest and let your darkness shine

While whispering:

Let me in, into twilight of your sadness

Where I can hide from my madness

That's haunting me...



And here, we two alone

Your madness within my sadness

Escaping from it all

To the twilight of my sadness



Let me in, into twilight of your sadness

Where I can hide from my madness

That's haunting me...

Let me in, into twilight of your sadness

Where I can hide from my madness

That's haunting me...