ADHD-äiti, jolla on

ja lapsenikin on adhd. En näe mitään syytä miksi olisin huonompi äiti, päinvastoin, teemme usein lapseni kanssa spontaanisti kaikkea kivaa, ja leikin paljon lapseni kanssa.
Olen energiaa, välillä tietysti on kaikenlaisia rahasotkuja, mutta eivät ne ole lapseni elämää vaikeuttaneet, aina on ollut ruokaa ja puhtaat vaatteet =)

Nimetön kirjoitti:

ja lapsenikin on adhd. En näe mitään syytä miksi olisin huonompi äiti, päinvastoin, teemme usein lapseni kanssa spontaanisti kaikkea kivaa, ja leikin paljon lapseni kanssa.
Olen energiaa, välillä tietysti on kaikenlaisia rahasotkuja, mutta eivät ne ole lapseni elämää vaikeuttaneet, aina on ollut ruokaa ja puhtaat vaatteet =)

Lue lisää

se on, mikä merkitsee eikä mikään joidenkin toisten lätkäisemä leima tai poltinmerkki.

Tsemppiä vain Sinulle, kaikesta näkee, että järki päässä luistaa ja hyvin luistaakin.

Täällä on ADHD-äiti, jonka lapsella myös sama oireyhtymä. Isällä ei todellakaan ole, meillä perheen isä on rauhallinen ja järkevä. Oma ADHD on diagnosoitu minulla vasta lapsen jälkeen.

Kyllähän se meillä tietysti arjessa näkyykin. Mutta olen kyllä jo aikaa sitten kehittänyt tapoja, joiden avulla arki oikeasti sujuu. Esimerkiksi kaikki laskut maksetaan rutiinilla, kahdesti kuussa kaikki siihen asti tulleet. Vastaan oikeastaan kaikesta perheemme talouden suunnittelusta ilman ongelmia. Olen opiskellut kiitettävin paperein, joskin opiskelutyylini oli hiukan poikkeava useimmista opiskelutovereistani, eli kirjoista pänttääminen ei onnistunu. Olen opiskellut paljolti ihan käytännössä, ja opiskeltavat asiat menevät muistiini parhaiten erilaisten käsitekarttojen avulla.

Työantajani on sanonut, että parhaita puoliani työssäni on se, että olen tarkka, mutta osaan ajatella asioita niin eri kanteilta ja luovasti, että usein olen se, joka pohtii niitä asioita, joihin ei ole saatu toimivia keinoja aikaisemmin. Työskentelen muuten neurologisten häiriöiden kanssa hyvin tiiviisti. Työnkuvani on hyvin kuntoutuspainotteista. Ja työyhteisössämme on muuten muitakin ADHD-työntekijöitä. Meillä on nimittäin omat vahvuutemme, jotka täydentävät kokonaisuutta. Me emme ole parhaita kaaostilanteiden hoitajia, mutta meillä on niitä muita työskentelijöitä, jotka ovat vahvimmillaan loogisessa ajattelussa. Mutta joille luova ajattelu tuottaa joskus vaikeuksia. Ja asioiden uudenlainen ajattelu. Heillä kun ei ole omakohtaista kokemusta niistä ongelmista, joiden kanssa olemme itse painiskelleet. Olemme hyvin toimiva työyhteisö, ja kaikenkaikkiaan meillä todellakin kunnioitetaan erilaisuutta, ja pyritään siihen, että kaikkien vahvuusalueet ovat käytössä. Töissä on kivaa, ja meillä on hyvin monimuotoinen henkilökunta, on eri-ikäisiä, eri kansallisuuksia, miehiä ja naisia. Ja työilmapiiri on todella loistava.

Lasteni kasvattajana en ole milläänlailla löperö. Mutta tueksi meillä on säännöt, ja seuraukset sovittuna jo etukäteen. Ja se perheen isä, jolla ajatus ja ideat eivät ole ihan yhtä lennokkaita. Itse olen opetellut asioita todellakin kantapään kauttakin. Mutta perille se oppi on mennyt. Juuri sen vuoksi vastuutan lapsianikin aika paljon, oli adhd taikka ei. ADHD vaikuttaa vain keinoihin, millä arki sujuu. Ei itse elämään.

Jeps!

Nää "oirehtivat" ihmiset on noin ylipäätään enempi luovia...moni "mielenterveyspotilas" on oikeesti silleen erilainen jo syntyjään, että jos oltaisiin ajoissa heitäkin lähestytty heidän omien taipumusten mukaan, tajuttu mahdollinen luova omintakeisuus ja lahjakkuus, niin heidän elämänsä laatu olisi tod eri mitoissa saati miten paljon annettavaa oikein ymmärretyllä ihmislapsella sitten myöhemmin on muille...

"Neuro"vanhemmat voisivat mieluiten pyytää toiminnanohjausta omien yhdistysten kautta ja mahdollinen hajamielisyys (mikä ei kyllä ole huonoa vanhemmuutta!) saataisiin ohjatun tuen avulla minimoitua. -Muutoin on kyllä lapselle pelkästään hyväksi kun vanhempi osaa elää hetkessä ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia ja antaa lapsen "itse"lle tilaa.

Mihin helv.. luovuuden erityinen tärkeys ja oleellisuus koko ihmiselämässä oikein yritetään sulloa??? Herkkä ihminen on luova mutta haavoittuva, ja jos hänen lahjaansa ei kunnioiteta, niin SILLOIN se syrjäytyvyys tod saattaa olla edessä. Siis kun laps ei ala konttoristiksi tai mene kauppaopistoon tai muutenkaan ei halaja 8-16 -työpaikkoja eikä ole kunnianhimoinen rahankeruun suhteen.

Epäjärjestys ei tosiaan kaada maailmaa ja jokainen vanhempi siitä kärsii enempi tai vähempi...kyllä ne vanhempien arvot näkyy mikä heille on tärkeetä.

Painui 10v sitten mieleen sellanen lausahdus, jonka luin jostain, että:

"En muista oliko kotonamme mitenkään siistiä tai sotkuista, mutta sen muistan, että meille luettiin todella paljon".

-Sekin mietityttää, että esim lastenkirjojen kuvituksissa kodit on ihan pääsääntöisesti epäjärjestyksessä! Lapsia ei saa kutistaa luovuuden kustannuksella.