Taas se nähtiin, miten lestadiolaiset ykensivät itsensä julkilausumillaan! Kyllä sieltä laiteltiin taas kaikkia muita ihmisiä morkkaavia ja paheksuvia kannanottoja tyyliin: "te pahat ja huonot ihmiset hukutte viinaan, te syntiset!"
Ja itse istutaan niin korkealla ilman syntiä että on paljon voimaa siivota toisten syntejä?
Muistakaa lestadiolaiset: joka itsensä ylentää, se alennetaan!
Ja itse istutaan niin korkealla ilman syntiä että on paljon voimaa siivota toisten syntejä?
Muistakaa lestadiolaiset: joka itsensä ylentää, se alennetaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin, että uskovaiset ahkeroitsevat synnin pois panijoina ja Jeesuksen veren korjaajina. Toki on omat synnit nähtävä.
Ei toki kuitenkaan ole väärin saarnata lakia epäuskoisille, että synnin tunto heräisi ja parannuksen armon saisi...Sitten ahkeroisi kilvoitella uskomassa, ettei luopumus seuraisi.
Minä en AHKEROI, vaan luotan siihen että Jeesus on TOTAALISESTI maksanut minusta korkeimman hinnan. Minä olen pelastettu; en sen takia mitä MINÄ OLEN tai EN OLE tehnyt, vaan sen takia, MITÄ JUMALA ON TEHNYT PUOLESTANI. Hallelujaa!
Sinä voit ahertaa kaikessa rauhassa, vaan etpä taida olla sen lähempänä Taivasta kuin minäkään.
Muistat varmaan vertauksen työmiehistä, joista jokainen sai saman palkan, ja siitäkös ne, jotka olivat enemmän työtä tehneet, aloittivat napinan.
Miksi muuten saarnaatte lakia itsellenne, tehän olette jo uskovaisia, eli armon, ette lain alla...vai?
Emme aherra ansaitaksemme autuuden, mutta yritämme säilyttää uskoa hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa panemalla syntiä pois, kun synti kuitenkin joka päivä tarttuu jokaiseen ihmiseen.
"Sitä hyvää mitä minä tahdon, sitä en minä tee, mutta sitä pahaa mitä minä en tahdo, sitä minä teen". Se joka puhdas on, riittää kun jalat pestään, eli matkalla tarttunut lika.
Suurelta osinhan siellä vallitsee hyvä henki, ystävien seura ja Herran sana: olisi tosi mahtavaa kerran kokea suviseurojen tunnelma. Mutta kovasti valtaa omitaan omiin käsiin, pois Jumalalta. Ei kuulu katoliselle kirkolle eikä SRK:lle taivasten valtakunnan avaimet: ne ovat paljon suuremmassa kädessä, Jumala päästää, ei saarnamiehet, Jumala tutkailee teot ja uskon, ei saarnamiehet. Maailmallista turvaa saa laista ja kielloista, ja maallista valtaa niiden valvomisesta. Mutta ei ihminen voi päästää, ei edes Jeesuksen nimessä ja veressä. Vain Jumala voi. Eikä mikään teko siinä auta meitä syntisiä ja kurjia: vain armo synnintuntoiselle, vain anteeksianto.
Uskon Määritelmiä
Kuollut usko
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.