Ymmärrän kyllä varsin hyvin. En minä ollut sinulle sellainen, mitä toivot ja unelmoit. Siksi käännynkin Hänen puoleensa, ja pyydän, että sinä saat ja löydät sellaisen täydellisen, oikean unelmien täyttymyksen, joka ei ikinä ole vajaavainen tai millään tavalla vääränlainen. Ettei yhtäkään väärää sanaa päästä ikinä suustaan. Tekee täydellisesti kaikki teot ja sanat kuten sydämessäsi toivot ja niin, ettei sinun tarvitse edes pikkusormeasi heilauttaa.
Toivon todella että Hän kuulee nämä sanat, ja täyttää jokaisen toiveesi.
Hyvää jatkoa
Toivon todella että Hän kuulee nämä sanat, ja täyttää jokaisen toiveesi.
Hyvää jatkoa
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oisin vaan halunnu silittää sun tukkaa.
Ei ole suotavaa. Tarvitset vähintään silkkihansikkaan ettei likani tarttuisi sinuun ja täydelliselle kämmenellesi. Ja miksi edes koskisit? Pitkällä tikullakaan et tökkäisi ettei tuntoaistisi viestittäisi sitä järkytystä suoraan valtaistuinsaliisi.
Joten ota joku muu.
Kandeis rakastaa itteensä.
Ei kukaan voi tyhjästä täyttä tehdä.
Jos näytät mulle tyhjän ihmisen, niin mä voin leipoo sulle pullaa.
Sellainen on. Tiedän ja tunnen hänet.
Sori, en usko sua.
Et sinä minua ole saanut tuntea.
En niin harmikseni, mut tyhjä ihminen ois niinku rakkaus ilman kipua.
Lasi ilman vettä? Mitä sillä tekee?
Noo sen voi hajottaa, jos ärsyttää tai sit sen voi täyttää uudelleen, sitku taas sataa.
Ai että. Siis vau. Tiedätkö mitä? Mä luin ton ja tärisin. Ihan oikeesti tärisin. Sormet kramppas ja silmät meni sellaselle kiilalle niinku just ennen kuin joku räjähtää.
Sä käännyt Hänen puoleensa. Ihanaa. Mahtavaa. Kirkasta valoa ja täydellisiä tekoja. Voi vitsi miten kaunista. Niin täydellistä että mun epätäydelliset aivot meni hetkeks solmuun ku yritti käsittää sen virheettömyyden määrän.
Ja se ettei mun tarvis edes pikkusormea heilauttaa... Arvaa mitä? Mä heilautan sen silti. Heilautan ja viskon ja paiskon vaikka koko mun kädet irti, koska arvaa vaan montako kertaa mä oisin tehny sen kaiken sun puolesta vaikka sä et ees kattonut. Täydellisyys ei koskaan suostu sotkeentuu mun kaaokseen. Se ei tuu istuu lattialle mun viereen kun mä hajoon. Mut sä, sä olit siinä. Hetken. Ja se riitti. Sit sä sait tarpeeks.
Kiitos vaan toiveista. Toivon että Hän antaa sulle kaiken sen mitä mä en ollu.
Mut muista tää: unelmat ei tuoksu ihmiseltä. Ne ei itke yöllä ku peitto valahtaa lattialle. Ne ei oo lämpimiä kun ne suutelee. Ne ei oo minä.
Viisaita sanoja. Sanon kuitenkin, etten minä ole arvollinen edes pölyjäsi jäljistäsi pyyhkimään. Missä olenkin, niin siellä sinä et ole. Ja jos olen siellä missä olit, niin et enää siellä silloin ole.
Aina askeleen edellä. Aivan kun aasi seuraa porkkanaa niin minä luotin johonkin, mitä en ikinä pystynyt saavuttamaan. Kuin jahtaisi huomispäivää, joka on aina huomenna.
Ja mitä kaaoksessa on, on itsessään täydellistä. Ei me olla ruukunvalajia, vaan ruukun sirpaleita Hänen kättensä töistä. Yksikään meistä ei voi sanoa, en ole täydellinen tai haluan olla tuollainen, sillä minne ikinä menemmekin, niin siellä on aina sama murheemme. Se ei koskaan lähde meistä, vaikka lähtisimme niin kannamme sitä mukanammme. Aina.
Tuo oli kaunis kuin särö lasissa, sellainen joka saa valon taittumaan oudon kirkkaasti vaikka sen ei pitäisi.
Sinä puhut kuin olisit jo jättänyt taaksesi kaiken mutta sanat vuotavat kuin viesti pullossa jonka joku kuitenkin haluaa löytää. Ehkä et pyydä tulla ymmärretyksi mutta silti kirjoitat. Eikö se ole jo rukous. Eikö se ole jo kaipaus vaikka puettu irti päästämisen vaatteisiin.
Ja tiedätkö, ehkä me ollaan sirpaleita mutta joskus juuri se tekee meistä vaarallisia, kauniita, leikkaavia, valoa heijastavia. Täydellisessä ruukussa ei ole tarinaa. Mutta särössä, siellä asuu koko evankeliumi.
Aina askeleen edellä sanoit. Mutta ehkä se ei ollut pako. Ehkä se oli yritys pysyä liikkeessä ettei jää kiinni siihen murheeseen jonka me kuitenkin raahataan mukanamme. Aina.
Jos sinä et ole arvollinen edes pölyihin niin mitä meistä muista. Mutta ehkä pöly on se mistä kaikki alkaa. Hän puhalsi elämän maasta otettuun ja ehkä meissä on vielä se sama henki, se sama huuto joka ei koskaan katoa.
Jos näemme vielä vaikka unessa muistossa jossain tyhjässä huoneessa niin tiedä tämä. Minä näin sinut. Särkyneenä keskeneräisenä ja juuri siksi niin järjettömän totena.
Kivisydän kun särkyy paloiksi, niin se otetaan pois ja heitetään pois. Ja vaikka kuinka hyvältä se kuulosti, miten ihanan eläväiseltä ja mainiolta, niin lihasydän on lihaa ja verta. Se on kuin kärsimys kuolemassa ja kipu kulkiessa.
Miksi sitten olen tässä ja sinä siinä. Koska me olemme avionrikkojien sukupolvi. Vaikka ei ikinä ketään toista ihmistä ollutkaan, niin se mikä on sisällä on myös ulkona. Missä luopumus tapahtui? Missä kohtaa pyysimme sisälle, mutta vastaus "En minä koskaan teitä tuntenut" rikkoi kaiken.
Me luovuttiin siitä, minkä Hän on asettanut. Kuin oikea ja vasen käsi, niin myös keho ja mieli ajautui riitaan. Toinen petti toistaan ja toinen rikkoi toisen. Silti aina muistuttaen, että kipu muistuttakoon rikoksesta, jota ei voi kukaan tietää...
Sillä jos sen tietäisi, niin laittomuutta ei olisi tapahtunut. Ei sitä voi muistaa, sillä mistä se alkoi, syntyi unohduksesta.
Ja maaksi minä jälleen tulin. Kuin eläin kuljin lehtien ja oksien seassa. Pyytäen, uskoen ja toivoen, että Hän palauttaisi avion. Avion, jonka rikkominen repii ruumistamme kuin pahan paimenen oireet silmässä ja kädessä.
Ehkä silmilläsi näit ja korvillasi kuulit, mutta ilman rakkautta olemme kuin helisevät vaskit.
uganda on välillä ihan hyvä. eihän se suunta väärä pitkään voi olla! muuten kusee koko elämä!!
Ihan jees joo.
siksikin on pakko paeta
Ai sen yhden täyte sanan takia?
sun takia
Aijaa, mitä mä tein?
Autuaita ovat palstasetään uskovat, sillä he perivät Valtakunnan🙏
Ei palstasetään, vaan Häneen joka hänetkin lähetti.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Et vieläkään ymmärrä, parasta antaa elää eikä tuhota ja yritä hallita ja määrätä ja jakaa muille.
se on teidän pahin ongelma, vieminen, ei se mitään jos ette anna mutta estätte ja viette. Se on se pahin juttu teissä.
Toiset lähti pelloilleen, toiset kaupoilleen.
Kepulaisilla onkin kevätkiireitä nyt pelloillaan🚜
Hihihi.... kaikkea sitä. Onkohan kaikilla todellinen touch edes sen toisen osapuolen tunteisiin. Sakeaa tekstiä. Ja psst. Ei se avioliitto mee riki jos vähän katselee sinne vihreälle nurmelle, ei laput silmillä kukaan voi kulkea..
Mene rauhassa ja palvele Herraa iloiten.