Mielessä mies, että miten heität tavallaan hukkaan sen, mitä voisit oikeasti kokea?
Suurimmat tunteesi on nyt pelkoja, jotka normaalisti sitä ei ole. Tuli vain mieleen ja heitin asian ilmoille. Ja luulen, että olet alkanut sitä itsekin pohtimaan...
Suurimmat tunteesi on nyt pelkoja, jotka normaalisti sitä ei ole. Tuli vain mieleen ja heitin asian ilmoille. Ja luulen, että olet alkanut sitä itsekin pohtimaan...
Vastaukset 25
Vanhimmat
#metoo ei aiheuta minussa pelkoa, vaikka se onkin erittäin suuri vaara, sitä täytyy vain käsitellä oikealla tavalla, riskianalyysin avulla.
Sama täällä.
Järkevällä miehellä aina pelko siitä, että vuosien jälkeen "tarina muuttuu" ja sitä saa kuulla olevansa joku hirviö ja hyväksikäyttäjä. :(
Mitä voisin kokea?
Sinä voisit auttaa minua kohtaamaan pelkoni. Jos siis enää edes tykkäät.
Kenelle ja miten?
Tekemällä eleillä täysin selväksi, että tykkäät, jos et pysty sanomaan. Haluan olla täysin varma, että tykkäät niin sitten vasta pystyn lähestymään.
Ei pysty enää tapahtuneen jälkeen. sivusta.
Ohi
Vastaavasti, voisiko hän menettää jotakin nykyisessä elämässä?
Aina syynä ei ole pelkät ne pelot. Voi myös olla turhautumista naisiin. Ei ole riittävästi motivaatiota siihen kaikkeen vaikka välittäisi. Elämä voi tuntua paremmalta ilman toista vaikka tunteita olisikin. Jatkuva huomioiminen voi tuntua raskaalta. Jos naisella on enemmän tunteita ja haluja sitoutua, ei nainen välttämättä ymmärrä että miehellä ne saattavat olla paljon lievemmät vaikka jotain olisikin.
Pelkoja on aina, jollei toista juurikaan tunne. Oletuksiin ei kannata luottaa. Erehtynyt ihminen on aina varauksellisempi kuin kuin sellainen, joka on ollut onnekkaampi. Hyvä muistaa aina se, ettei toinen menneisyyttä tiedä ja siellä voi olla vaikka mitä koettuna ja siten, helposti vähemmän luotettava.
Traumatisoituneita ja hyväksikäytettyjä on paljon ja aina on heitä hyväuskoisia ja sinisilmäisiä niin kuin minäkin, enkä halua samaa joutua kokemaan, siksi varovaisuus on hyvästä. Varmuus toisesta ei synny hetkessä ja toisen vakoiluakaan ei koeta hyvänä, siksi aika näyttää tuleeko toisesta niitä hyviä asioita julki, joka voisi itseä rohkaista?
Itse miettinyt yhtä tapaamista, jossa aistin paljon toisesta sellaista, mikä yllätti itseni myönteisellä tavalla? Miettinyt sitäkin, että aistinko toista oikein vai kuuluiko kaikki tapa toimia hänen tapoihinsa käsitellä minunlaisia? Hän jäi mieleen hyvällä tavalla.
Ei ollut puhetta mistään syvällisestä, vähän oli jännitteitä ilmassa, mut oliko ne niitä hyvälaisia jännitteitä, aika näyttää? Seuraavaa tapaamista odotan ja olen valmiimpi vastaanottamaan hänen käytöstään ja katsomaan, mihin se voisi johtaa? Hän olisi itselleni monella tapaa mieleen.
Miten kokee minut, ehkä se selviää, jos pääsemme sille tasolle? Hyvä henkinen keskustelu on aina mieleen ja nautin siitä, jos se tuntuu reilulta ja kannustavalta molemmin puolin. Koen, että hän on parempi ihmisenä, fiksumpi, koulutetumpi ja osaa ajatella asioita laajemmin (oletus).
Ehkä näkee minussa jotain sellaista, jota osaa arvostaa minussa? Jota en itse tiedosta vielä? Hän jätti hyvän mielen tapaamisesta, jonka arvostan korkealle. Sai minut energisemmäksi ja tuntemaan oloni paremmaksi ihmisenä. Enkä minä samalla syönyt häneltä sitä pois. Hymyssä suin lähdin omille teille ja hänkin tuntui olevan hyvillä mielin?
Tunnen ja ajattelen ja olen sen aina tiedostanut ja tuolla aina tiedostamisella tässä sitten samalla vissiin myönnänkin sitoutumiskammoni. Olen tällä hetkellä tilanteessa, mikä voisi vaikuttaa tulevaan hyvässä mielessä ja aivan tietoisesti välttelen sitä. Itsensä avaaminen toiselle huolettaa voimakkaasti. Pelottaa siis. Tähän nähden pitäisi olla helppoa sanoa toiselle irlissä omat tunteeni, kun tiedostaa samalla ettei meitä tule mutta saisi taakan pois päältä. Vaan ei tule enää mitään tunnustamisestakaan. Tiedän kyllä menneeni elämässäni liian pitkälle suojautumiseni kanssa.
Ei tartti vaivautua moisia pohtimaan en osaa pelätä mitään korkeintaan sitä että omilla toimillani aiheutan vahinkoa viattomalle sivulliselle
Tulisi jo maanantai, pääsisi töihin niin ei houkuttaisi tulla näitä lukemaan. Kokemusta se työkin on
Ei siitä minua voi syyttää ollenkaan... Jos kukaan ei tykkää niin ei voi kun hyväksyä tilanne. Nallekarkit ei mene tasan niinkuin sanotaan... Nauttikoot ne ketkä voi.
En usko että mitään voisi olla. Olen aivan liian arka, varovainen ja herkkä, enkä mahda sille mitään.
Mikäs samusirkka siellä satuilee? Miksi tällaisia pitää kirjoitella kenellekään?
Jospa kokee jo sen mitä hakeekin eikä etsi kaipaa enempää? Saa muualta loput?
En ummarra lainkaan mitä puhutaan.
Taas näitä, tee itse aloite, äläkä yritä vedättää miestä, syyllistämällä tätä, hoitamaan sinua pelottavan lähestymisen.
Jättäisittekö sen toisen aviopuolison jo vaimonsa hoivaan!
Miksi minä tekisin aloitteen sellaiselle henkilölle josta en pidä??
Pelkoja löytyy kyllä. Niiden kanssa on tullut työstettyä ja vieläkin on tekemistä, mutta suunta on niidenkin suhteen hiljakseen aina vähän parempi.
Ei minulla ole ollut juurikaan pelkoja tietyissä kohtaamisissa. Mutta hän joka kaiken ilman lupaani jo vuosia sitten, tuntui olevan aina niin peloissaan, ettei pystynyt sanomaan edes hei. Kyllästyin häneen jo monta vuotta sitten, enkä ole kokenut mitään tarvetta tutustua häneen, siitä lähtien kun huomasin kuinka ihania lyhyet tummatukkaiset miehet ovat!